tag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post6085898496817953700..comments2024-03-04T11:56:19.132+02:00Comments on ROUVAN RUUHKAVUODET: Mutsi toipuu - toipuuko mutsi?Rouva Ruuhkahttp://www.blogger.com/profile/12199446206781945857noreply@blogger.comBlogger29125tag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-32808197000912833732024-03-04T11:56:19.132+02:002024-03-04T11:56:19.132+02:00Facebookissa on aktiivinen ryhmä: Vertebral Artery...Facebookissa on aktiivinen ryhmä: Vertebral Artery Dissection Support. Suurin osa on amerikkalaisia nuorehkoja naisia, ja keskustelu on englanniksi.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-80851114723022595742021-12-07T22:31:22.118+02:002021-12-07T22:31:22.118+02:00Hei! Mitä Rouva Ruuhkalle mahtaa kuulua? Olisi muk...Hei! Mitä Rouva Ruuhkalle mahtaa kuulua? Olisi mukava kuulla, miten olet tästä toipunut. T. KohtalotoveriAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-56954321910231387852021-04-03T19:18:23.911+03:002021-04-03T19:18:23.911+03:00Haluaako joku keskustella mun kanssa asiasta mä sa...Haluaako joku keskustella mun kanssa asiasta mä sairastuin 2vk sit ja pelottaaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-74689142183966007362020-12-12T20:54:47.831+02:002020-12-12T20:54:47.831+02:00Todella vanha kommenttiketju ja alkuperäinen kirjo...Todella vanha kommenttiketju ja alkuperäinen kirjoitus, mutta olisin itsekin kiinnostunut vertaistukiryhmästä. Itsellä kaksi kertaa stentattuna vasen sisempi aivovaltimo dissekoituman takia. Viime vuoden lopussa sattui ja ikää oli sillon 34...Hhttps://www.blogger.com/profile/18295875468756588988noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-72962864826654667212019-06-11T17:08:19.905+03:002019-06-11T17:08:19.905+03:00Itselläni todettiin pari viikkoa sitten oikean nik...Itselläni todettiin pari viikkoa sitten oikean nikamavaltimon tukos, 2 kpl, 75 ja 60 prosenttiset samassa valtimossa, lääkitys tuli ja kehoitus välttää raskaita treenejä 1 kk ajan. Ei jälkitutkimuksia, soittoaika 3 kk päähän. Oisko tarpeellinen tuo magneettikuvaus että tietäisi mihin päin ollaan menossa. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-7664745929726774992019-05-20T14:23:15.630+03:002019-05-20T14:23:15.630+03:00Hei, täällä myös kohtalotoveri. Diagnoosin sain vi...Hei, täällä myös kohtalotoveri. Diagnoosin sain viikko sitten. Nikamavaltimon dissekaatio, molemmin puolin. Onko jo olemassa suomalaista vertaistukiryhmää, itse en vielä löytänyt. Suurta tarvetta olisi.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-13912826129503069582019-05-09T16:37:29.210+03:002019-05-09T16:37:29.210+03:00jatkan vielä tähän. (olen siis tuo edellinen kirjo...jatkan vielä tähän. (olen siis tuo edellinen kirjoittaja). että kun lääkäri soitti tuloksista. sanoi vain diagnoosin nimen ja että se voi kehittyä aneurysmaksi ja aiheuttaa aivoinfarktin.<br />Kun kysyin enemmän mikä se ylipäätään on, niin lääkäri vastas "sitä on vaikea selittää". jätettiin aivan tyhjän päälle. ja vain googlen varaan. googlettamalla vasta sain enemmän tietoa. joskin vain sairaalan sivuilta artikkeleita löytäessäni osasin niihin luottaa. ja sain olettamuksen että siihen olisi pistoshoitoja ja kontrollikuvauksia. ja että siitä oli ylipäätään mahdollisuus parantua. <br />Nyt eilen kävin tällä lääkärillä silmäpolilla silmän oireilujen vuoksi. ja tämä sanoi että silmän oireet ei olisi tästä dissekaatiosta johtuvia ja pistoshoidot oli vain akuutteihin tapauksiin. ei siis koske minua. Ei myöskään sanonut koska tämä olisi tapahtunut, koska lääkärin mukaan tapaus on krooninen. <br />Kritisoin sitä että potilas jätetään aivan tyhjän päälle, ihan uuden tuntemattoman sairauden kanssa. kun ei tiedä kuinka vakavaa se on, hoidetaanko sitä vai ei, mitä täytyisi välttää ja miten elää. mitä saa tehdä ja mitä ei. sitten ollaan vaan pahoillaan, kun ei osata selittää.Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/09031862357619924027noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-18206166339457398422019-05-09T16:30:02.308+03:002019-05-09T16:30:02.308+03:00Moi. Googlettamalla minäkin tämän keskustelun löys...Moi. Googlettamalla minäkin tämän keskustelun löysin. olen yrittänyt löytää tietoa dissektoitumasta, hyvin heikoin tuloksin.<br />Minun tarinani on aika pitkä, mutta yritän lyhkösesti selittää. Minulla tuli näköhäiriöoireita jo vuoden 2017 lopussa. Olen rampannut ensin silmälääkäreillä melkein vuoden. sitten yksi silmälääkäri lähetti minut sairaalaan silmäpolille ja neurologialle. tehtiin kaulavaltimoiden ultra, kaula- ja päänalueen magneettikuvaukset. niissä ensin epäily aneurysmasta. seurasi kaula-ja pään alueen varjoainekuvaus. <br />lääkäri soitti tuloksista seuraavana päivänä. jolloin diagnoosina oli "molemmin puolinen krooninen dissektion jälkitila".<br />sitten lääkäri sanoi vain puhelimessa että on erittäin tärkeää että syön Primaspania edelleenkin. (oli määrätty minulle jo toisiin sairauksiin vuosi takaperin). muuta tietoa en saanut, kun että se voi aiheuttaa aivoinfarktin. että hyvää jatkoa vain. päätä ei ole aikaisemmin särkenyt, nyt on kerran tai kaksi viikossa ollut lievää tai kovaa päänsärkyä. Mitään muuta hoito-ohjeita ei annettu, ei ohjeita miten tulisi elää, mitä pitäisi varoa yms. mitään kontrollikuvauksiakaan ei luvattu. Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/09031862357619924027noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-9585880774557620702019-01-27T07:48:24.672+02:002019-01-27T07:48:24.672+02:00Hei Heidi, täällä toinen kohtalotoveri, joka löysi...Hei Heidi, täällä toinen kohtalotoveri, joka löysi tänne keskustelupalstalle googlettelemalla. Oletko luonut vertaistukiryhmän? Jos olet niin miten sen voi löytää Facebookista? Olen yrittänyt löytää sellaista jo aiemmin, vuosi sitten kun onnettomuuteni tapahtui, mutta tuloksetta. Olisi mukava päästä vaihtamaan ajatuksia muiden kohtalotovereiden kanssa! Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/16177830714444384633noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-21904645512104667012018-12-09T21:00:55.803+02:002018-12-09T21:00:55.803+02:00Hei,
Täällä myös tuore kohtalotoveri! Olen luomas...Hei, <br />Täällä myös tuore kohtalotoveri! Olen luomassa facebookiin vertaistukiryhmää, liityttehän? ☺️Heidihttps://www.blogger.com/profile/17064849698778919780noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-15970870715452230852017-06-27T17:53:50.729+03:002017-06-27T17:53:50.729+03:00Hei,
Omien oireiden perusteella googletellen päädy...Hei,<br />Omien oireiden perusteella googletellen päädyin blogiisi. Kiinnostaisi tietää mihin tahoon kannattaisi ottaa yhteyttä, jotta löytyisi asianosaava lääkäri. Entä millä tutkimuksilla ja kuvantamisilla (kallo vai kaularanka, ct vai mri?) nämä löydökset yleensä tehdään? Itsellä vammatapahtumia, mutta verisuonista toistaiseksi vain fmrin lausunnossa maininta ohuudesta....<br />Hyvää vointia sinulle ja muillekin kommentoijille!<br />HAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-57992620688260249772017-02-03T19:44:21.164+02:002017-02-03T19:44:21.164+02:00Hei, sain itse silloin elokuussa dissekaation, ja ...Hei, sain itse silloin elokuussa dissekaation, ja Hornerin syndrooman toiselle puolelle (silmäluomi roikkui ja mustuainen koko ajan pieni) sekä niitä pieniä aivoinfarkteja. Pari kuukautta voin huonosti, päivittäinen pänsärky ja voimat oli ihan poissa. Marraskuulla aloin pikkuhiljaa saada voimia takaisin. Tammikuun alussa kvin kontrollivarjoainekuvauksessa ja siellä tilanne oli se, että toinen kaulavaltimo oli täysin auki (oli 70% tukossa elokuulla), mutta toisessakin kaulavaltimossa näkyi pientä dissekaatiota (oli kai ollut jo syksyllä, mutta kuva oli epätarkka). Eli Marvevan hoito jatkuu 3 kk ja sitten taas uusi kuvaus. Siinä välissä käyn toimintaterapeutin ja neuropsykologin testauksissa infarktien takia. Vointi on koko ajan parempi, kuoleman pelko on vähentynyt tosi paljon ja menee jopa päivä etten edes ajattele dissekaatiota juurikaan. LÖysin Facebookista kaksi erinomaista vertaisryhmää (jos vaan englannin kieli sujuu): Carotic artery dissection ja Carotic artery dissection support. Niissä on ihmisiä ympäri maailman, ja olen saanut tosi paljon tietoa ja tukeakin sieltä. Suomalaista ryhmää en ole löytänyt. Johtuisikos siitä, että tämä on kohtuullisen harvinainen sairaus, ja osa tämän saaneista on sitten saanut infarkteista halvaus ym. oireita ja ovat sitten ryhmissä, joissa ne oireet on päällimmisenä. Kirjoitelkaahan mitä teille nyt kuuluu? RiikkaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-86355328475380749512017-01-07T11:37:27.431+02:002017-01-07T11:37:27.431+02:00Täällä taas yksi lajitoveri lisää ja vielä lääkäri...Täällä taas yksi lajitoveri lisää ja vielä lääkärin vaimo. 23.12 todettiin kaulavaltimon dissekaatio. Valtimo tukossa ja seinämä revennyt. Kuukauden kärsin valtavaa kipua ja lopulta neurologi löysi tämän. Nyt kotona sairaslomalla kera neurologisten vaivojen. Kysymyksiä on paljon, epätietoisuus ja pelko on myös ne romuttavat kaverit...Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-1344352847796595102016-12-07T23:47:33.892+02:002016-12-07T23:47:33.892+02:00Hei Riikka!
Itselläni alkushokki meni kuitenkin ...Hei Riikka! <br /><br />Itselläni alkushokki meni kuitenkin aika nopeasti ohi (lähinnä iltaisin yksin nukkumaan mennessä asiaa tuli ajateltua), päätin vain jatkaa ihan normaalia elämää. Alkuun yritin välttää repiviä liikkeitä ja raskaiden asioiden kantelua/nostoa, mutta muuten ihan elelin normaalisti. <br /><br />Itselläni ei infarkti jälkiä näkynyt, mutta kaksi TIA kohtausta oli ennen kuin tilanne diagnosoitiin. Minulle ei aloitettu Marevan hoitoa, vaan primaspan + plavix. <br /><br />Olisi mukava kuulla kuulumisiasi :)<br /><br />-kesäkuun kirjoittelija- <br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-51811963176985138972016-09-03T15:10:42.025+03:002016-09-03T15:10:42.025+03:00Toisen puolen dissekaatiodiagnoosi täällä juuri sa...Toisen puolen dissekaatiodiagnoosi täällä juuri saatuna ja olo kuten edellisellä kommentoijalla: epävarmuuden sietokykyä ei vielä ole, uusi päivä pelottaa. <br />Mulla myös (ilmeisesti) pieniä hippuja ehti lähteä aivoihin, joissa näkyy 3 pientä infarktia - tosin neurologi epäili niiden olevan kuvausvirheitä, kun eivät oireitani vastanneet sijainniltaan ollenkaan. <br /><br />En saanut sairaalasta lähtiessäni juuri mitään tietoa dissekaatiosta, senkin takia on tosi epävarma olo. Sanottiin vain, ettei kaulaa saa laittaa hankaliin asentoihin eikä hieronnassa käydä. Alkushokissa (viides pivä kotona) eletään, ja kaikki pienetkin oireet saa paniikin päälle. En osaa vielä luottaa siihen, että hoitotasolle saatu Marevan todella estäisi uudet tukokset ym. <br /><br />Miten kauan teillä on mennyt luottamuksen löytymiseen - siis ettei jatkuvasti ahista ajatus siitä, kuolenko/halvaannunko kohta. Ja miten kauan kesti, että dissekaatio parani? Riittikö 6 kk? Luin jostain, että kuolleisuus tähän on pieni eikä juurikaan edes uusi. Onkohan tämä totta? Toivottavasti, se olisi lohduttavaa.Riikkanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-55544698821238256132016-06-17T13:00:54.849+03:002016-06-17T13:00:54.849+03:00Täällä "kohtalotoveri". Sain vastikään d...Täällä "kohtalotoveri". Sain vastikään diagnoosin; molempien nikamavaltimoiden dissekaatio. Paljon kysymyksia ja pelkoa tulevasta.. mitä jos tämä tilanne vakavoituisi? Tai tilannehan on vakava (vaikka ulkopuolinen ei sitä tiedäkään, olen kuin kävelevä aikapommi). Kaikki voi muuttua ihan hetkessä, ei tiedä onko kaikki hyvin enää tunnin päästä tai huomenna. Pelkään mennä nukkumaan, entäs jos en herää enään? <br /><br />Hienoa kuitenkin lukea että sinä olet toipunut näin vakavasta tilanteesta. <br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-50326309692455084742013-09-30T22:49:25.075+03:002013-09-30T22:49:25.075+03:00Kiitos kaipailuista ja anteeksi, että ehdin vasta ...Kiitos kaipailuista ja anteeksi, että ehdin vasta nyt komemntoimaan! <br />Eihän ne pysähdykset tosiaan itsestään ilmoita, onneksi. Onneksi en myöskään ole sitä tyyppiä joka ihan joka minuutti miettisi kaikkea sitä, mitä voi tapahtua. <br /><br />Hyvä kysymys on se, olenko oikeasti toipunut, vaikka voin kirjoittaa aiheesta rakentavasti. Tähän, kuten ymmärtääkseni moneen muuhunkin kriisiin, kuuluu se, että ne jälkimainingit iskevät yllättäen juuri silloin kun luulit jo olevasi vahva ja sinut tilanteen kanssa. Minä luin tänään huippulaskijasta (päälle kolmekymppinen nainen), joka kuoli nikamavaltimon repeämään. Niin lähellä - liian lähellä! <br /><br />Moni muukin on kysynyt tuosta palautteesta. Ensin olin sitä mieltä, että en tule antamaan. Koska kyse oli muka onnettomasta sattumasta. Nyt kun olen muutamien "huippuasiantuntijahierojien" kanssa aihetta käynyt läpi, ymmärrän että hierojan tekniikka oli väärä. Mutta on todella vaikea miettiä, miten sen yhteydenoton tekisin. Siksikin asia on jäänyt. Mutta ehkä tässä piankin..Rouva Ruuhkahttp://rouvanruuhkavuodet.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-79805741582485558742013-09-27T01:36:12.379+03:002013-09-27T01:36:12.379+03:00Olinkin jo kaipaillut päivitystä aiheesta - mietti...Olinkin jo kaipaillut päivitystä aiheesta - miettinyt, miten oikein jakselet! <br /><br />Ihmeellistä tosiaan tämä ihmiselämä: miten tulee noin äkkinäinen, järkyttävä pysähdys, ja sitten sitä vaan jotekin kuitenkin jatkaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mutta se on kuitenkin se paras ja järkevin vaihtoehto, Olisi kamalaa elää pelossa vuosikaudet. Miten sitä jaksaisi lastenkaan kanssa täytenä zombiena? Mutta ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että toivuit henkisessä mielessä noinkin nopeasti. Toivuit, kun olet niin ihanan positiivinen ihminen - ja tietysti nuo pienet lapsetkin pitävät elämässä kiinni. Uskon vahvasti niitä lääkäreitä, joiden mielestä suonet paranevat ennalleen. Jos jonkun suonet paranevat, niin varmasti sinun! :-). <br /><br />Yksi juttu, mikä on mietityttänyt, että oletko antanut palautetta sille hierojalle? Eihän se asiaa miksikään muuta, mutta että tietäisi ainakin hieman säätää hieromatekniikkaansa! Tuulihttps://www.blogger.com/profile/18291972448741939430noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-52391666617331459052013-09-25T09:14:48.045+03:002013-09-25T09:14:48.045+03:00Hurja tarina. Hienoa, että olet toipumassa. Vaikka...Hurja tarina. Hienoa, että olet toipumassa. Vaikka tunnen vain blogin Rouva Ruuhkan enkä sitä ihmistä siellä takana, niin jotenkin tässä on päästy silleen tutuiksi että sairastumisesi on mietityttänyt. Olkoon siis elämäsi yhtä hyvävointinen ja pitkä kuin ilman tätä dissekaatiotakin, ja ajatukset niin seesteisiä kuin voivat olla. Asenteesi on kyllä ihan ihailtava. Itse olen sellainen pikkuasioista stressaaja että näppy vauvan naamassa saa jo mielen laukkaamaan. Ehkä vasta "oikeat" ongelma antavat kunnon mittasuhteet.<br /><br />Lähipiirissäni on eräällä äidillä diagnosoitu parantumaton syöpä, ja elinajanodote on jotain kahden ja kymmenen vuoden väliltä, ellei lääketieteessä tule jotain hurjaa läpimurtoa. Perheessä on yksi tarhaikäinen lapsi. Koko tämän kuvion ajatteleminen saa minulta melkein vatsan kääntymään, niin tuskallista on miettiä toisaalta äidin tunteita tässä tilanteessa, toisaalta miehen, ja vielä yhtäältä lasta, joka tällä hetkellä on autuaan tietämätön tulevasta. Jos pitäisi valita sairaan tai tai tulevan lesken osa, en aidosti osaisi sanoa kumpi olisi pahempi tai armollisempi.<br /><br />Elämä on tosi outo juttu.Leijonalapsen äitihttps://www.blogger.com/profile/16686199696866429260noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-35118625241866107252013-09-24T21:36:19.090+03:002013-09-24T21:36:19.090+03:00Ainakin tää joku puoliväli on ihan onnellinen : ) ...Ainakin tää joku puoliväli on ihan onnellinen : ) voin vain aavistella, miltä tuntuu äidstä, joka ymmärtää olevansa tilanteessa, jossa sairaus vie tai vaikuttaa vakavasti "liian aikaisin". Ehkä merkillisintä siinä on se, että sitä sairastaessa(kin) keskittyy enemmän muihin kuin itseensä. Voisin kuvitella niin olevan sen lopullisimmankin vaihtoehdon äärellä. Ehkä me naiset ollaan todella nii realisteja. <br /><br />Niin, jotenkin vielä ei nyt osanottoni, mutta aidot pahoittelut, että olet menettänyt äitisi juuri noin. Vaikka siitä olisikin aikaa.Rouva Ruuhkahttps://www.blogger.com/profile/12199446206781945857noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-13955608412136857472013-09-24T21:31:18.776+03:002013-09-24T21:31:18.776+03:00Kiitos ja niinpä, ainakin osittain auki ovat. Toi ...Kiitos ja niinpä, ainakin osittain auki ovat. Toi on totta, mun elämäni "urhailijanakaan" eivät ole ohi. Ehkä se onkin vaan sitä, että haluaisin pitää kaikki portit avoinna se rajuuden suhteen, vaikken olisi terveenäkään treenannut yhtään tämän enempää..Rouva Ruuhkahttps://www.blogger.com/profile/12199446206781945857noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-31917578571360851812013-09-24T21:29:42.722+03:002013-09-24T21:29:42.722+03:00Hui, kiitos. On ollut ihan terveellistä (heh) huom...Hui, kiitos. On ollut ihan terveellistä (heh) huomata, että tietyssä elämäntilanteessa ei vaan voi liikaa käpertyä itseensä,,vaikka syytä ehkä olisi. Ja se on varmasti ollut mun pelastus. Liialliseen analysointiin taipuvaisena jäisin jumiiin omiin ajauksiini, jos olisi aikaa ajatella..Rouva Ruuhkahttps://www.blogger.com/profile/12199446206781945857noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-9914302503861607542013-09-24T21:27:43.317+03:002013-09-24T21:27:43.317+03:00Mystistä, totta. Mutta toisaalta juurikin suurin o...Mystistä, totta. Mutta toisaalta juurikin suurin osa kovistakin päänsäryistä on niitä harmittomia..<br /><br />Juu, ne Marevan-jonot on kyllä aika mummovoittoisia..Rouva Ruuhkahttps://www.blogger.com/profile/12199446206781945857noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-86862343800014048442013-09-24T21:26:24.963+03:002013-09-24T21:26:24.963+03:00Hyvin tää jatkuu : )
Säpsähtely on ihan hanurist...Hyvin tää jatkuu : ) <br /><br />Säpsähtely on ihan hanurista. Mulla on ollut tota samanlaista ennen tätä sairastumista, mutta silloin siitä tuli ärsyttävän säännöllistä ja hallitsematonta. Yritin tolkuttaa itselleni järjellä " et ei hätää", mutta kroppa teki mitä tahtoi..Rouva Ruuhkahttps://www.blogger.com/profile/12199446206781945857noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4305015292755140065.post-12430043075136245682013-09-24T00:15:17.063+03:002013-09-24T00:15:17.063+03:00Toivon todella, että mutsi selviää ja tässä tarina...Toivon todella, että mutsi selviää ja tässä tarinassa on onnellinen loppu. Omalla äidilläni ei ollut syövän kanssa yhtä hyvä tuuri. Peilaan tuntemuksiasi hänen kohtalonsa kautta ja pohdin välillä mitä hän mahtoi ajatella noiden kahden vuoden aikana, kun sairasti. Aikaa on jo kulunut, en valvo öitäni asian vuoksi, mutta toivon, että hän oli yhtä realistinen kuin sinä (vaikka kohtalo oli toinen). On jotenkin lohduttavaa ajatella, ettei vakava sairastuminen tarkoita suoraan epätoivoa ja hänkin eli ehkä suurimman osan ajasta ihan normaalia kiireistä arkea. Paulahttps://www.blogger.com/profile/15210644470920070369noreply@blogger.com