1.12.2013

Vesirokon keskipitkä oppimäärä

Vannoin, etten vatuloisi enää lasten sairastamisesta, mutta jotenkin on vaan pakko tästäkin avautua ihan vaan avautumisen ilosta.  

Marraskuu tuntui tökkivän monilla. Niin täälläkin. Käytännössä meillä sairastettiin koko kuukausi vesirokkoa. Sehän on se harmiton lastentauti, jonka jotkut tarkoituksella vesirokkobileistä hankkivat jotta se on sitten lusittu sopivan ikäisenä.  Itse en menisi tautia mistään hakemalla hakemaan, varsinkaan tämän kokemuksen perusteella. Kuka haluaa sairastuttaa lapsensa tarkoituksella?? Että äiti pitää sinusta nyt huolta laittamalla sinut jo tämän ikäisenä kärsimään viikon, ettei sitten tule rajumpaa tautia vanhempana. Ei mene minulla jakeluun alkuunkaan, vaikka varmasti nuorempana sairastamalla helpommalla pääseekin. Kyllä se jostain puun takaa iskee ihan luonnostaankin eikä sen rajuutta voi säädellä hankittuna tai yllärinä. Tavoitteellisesti voi ottaa vaikka rokotuksen.

Jos vesirokon näppylät eivät tulehdu tai muuten ei tule bonuksena mitään rajua jälkitautia, se voi olla ihan leppoisa lastentauti. Kettumaisinta leppoisessakin versiossa on sen kesto. Kun kaksi ipanaa sairastaa taudin suunnilleen samassa aallossa, ei kuitenkaan yhtä aikaa, vaan tasan kahden viikon itämisajalla, menee arki komeasti perseelleen (taas kerran). 

Kun Ykkösen päiväkotiryhmästä sairastui alkuun pari, oli lähtökohtaisesti hyvin hyvin todennäköistä, että meidän ipana seuraisi kuuliaisesti perässä. Siirtelin valmiiksi tulevien viikkojen kokouksia ja vehtasin pari päivää neitiä päästä varpaisiin. Noin viikon kohdalla tarkkaavaisuus palkittuun.

Miten se ensimmäinen näppylä voikaan olla niin harmittoman pieni? Silloin tuntui, että eihän tämä tästä miksikään rajuksi voi muuttua. Ah, kyllä voi. Kaksi vuorokautta ja silkki-ihoiset ipanat olivat vuorotellen täynnä perunapeltoa muistuttavaa rakkulakudosta. Sitä ihoa ei kärsivä lapsi anna muuten edes koskettaa. Rakot jalkapohjissa haittaavat kävelyä, rakot sieraimissa ja yhtäaikainen räkätauti ovat herkullinen yhdistelmä enkä minäkään söisi päiviin, jos suussa on peukalon pään kokoisia kellukoita.

Ykkönen sairastui sunnuntaina, oli pois päiväkodista kokonaisen viikon ja meni dalmatialaista täplikkäämpänä takaisin. Viikko hengähdettiin ja tasan kahden viikon kuluttua Ykkösen sairastumisesta näpytti itsensä Kakkonen. Tyypillisenä sukupuolensa edustajana hän myös sairasti ja sairastaa edelleen dramaattisesti ja kuuluvasti.

Noin yleisesti taudista voi sanoa, että emme päässet todellakaan helpolla, mutta eipä kumpikaan ole päätynyt teholle kuten serkkupoika. Ykkönen oli kovin kellukkainen, kuume oli pari päivää rajua, mutta neiti ei raapinut näppyjä yhtään ja oli kaiken aikaa reipas. Zyrtex tuntui tehoavan.


Kakkosen ihossa tuntuu olevan enemmän näppyjä kuin sileää pinta-alaa ja kuume on jatkunut kovana päiviä. Näppyjä on kaikkialla pilistä  (äiti niin sympatiseeraa) korvakäytäviin ja ukkeli on raapinut itseään päivin öin koko viikon. Uutta materiaalia syntyy edelleen.  Jatkuvan raapimisen estoroolin omaksuneena en ole juurikaan nukkunut yrittäessäni estää pahimmat tuhot. Ei muuten auta tähän raapijaan vesirokkovoide tai Atarax. Jälkimmäinen luojan kiitos sentään väsyttää. Lopullisesta kuivumisesta ei Kakkosella ole vielä tietoakaan, joten jatkamme Kaapon ja kumppaneiden luukuttamista repeatilla. 

Kohtalooni alistuneena ostin tummien silmänalusten uutta hittituotetta, Vichyn Liftactiv 10 seerumia. Näin sitä pistetään sairastamisen sivuvaikutuksille kampoihin!

Sairastamissa paskinta repukoiden lasten lisäksi on se kärsivä arki. Kaksi täyttä viikkoa ja edelleen jatkuva töiden ja hoitajien järjestely, infernaaliset yövalvomiset ja jatkuva syyllisyys (hei vaan teille jotka ette näistä syyllisty) tekemättömiksi jäävistä asioista saa aikaa erittäin hyvän fiiliksen koko talouteen.

Jos meillä ei olisi ollut mahdollisuutta käyttää Karhunpoika-palvelua, olisimme olleet lirissä koko periodin. Nyt työantajamme maksaa sairaalle lapselle hoitajan kotiin. Olemme vaan vedelleet pitkää tikkua, kumpi saa tällä kertaa maksaa kustannukset.. Kun sairauspäivät yhdelle kuukaudelle alkavat lähennellä viittätoista, alkaa kuka tahansa posteljoonista lähtien kelvata pahimman vaiheen taltuttua hoitajaksi. Toki olemme itse olleet poissa molempien lasten surkeimmat päivät. Mutta edelleen näppyläisen, kiukkuisen ja kuumeettoman toipilaan on voinut onneksi huoletta jättää näille palkatuille päteville hoitajille -  tai anopille. Niin, anoppi ja appihan ovat tosiaan asuneet meillä marraskuussa 10 päivää. Mahtavaa, että tämäkin järjestely vielä on mahdollinen, vaikka se onkin tarkoittanut jatkuvaa extra ruuanlaittoa ja pakkoa pitää huusholli edes jotenkin ihmismoisessa kuosissa lepäämisen sijaan.

Mutta molemmat on nyt lusittu. Marraskuu ja vesirokko. Ensimmäiseen osaan jo suhtautua huumorilla, toiseen ei tarvitse meidän perheessä enää törmätä!


Anteeksi vaan EmmyAurora. Näissä olosuhteissa en sitten lopulta taipunut viiksihommiin.. Saat ruoskia.

12 kommenttia:

  1. Uaaah. I feel You. Tosin monen vuoden takaa. Niinpä vauvan 1v päivää odottaa jo rokoteresepti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rokote on varmaan fiksu. Tosin käsittääkseni se ei ole alkuunkaan 100 % tehoava. Mutta ainakin se lieventää oireita.

      Poista
  2. Gulps. Meillä olisi apteekissa vesirokkorokoteresepti odottamassa. Tämän jälkeen motivaatio käydä oikeasti hakemassa ne nousi merkittävästi.

    Terveempää joulukuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä minäkin nyt suosittelen rokotusta. Meillä moni tuttu perhe on päässyt vähemmällä, joten ajattelin rokotuksen olevan turha. Mutta mutta..

      Poista
  3. Auts, sympatiaa! Mä odotan kauhunsekaisella mielenkiinnolla, milloin meidän naperot nappaa vesirokon. Toissakeväänä olisi ollut mahdollisuus pox partyyn, mutta passattiin se, kun oli vielä kaunis toukokuu :).

    Omasta kokemuksesta voin sanoa, että onneksi sairastavat vesirokon pikkulapsina. Mulle se iski 12-vuotiaana, jolloin olin jo murrosikäinen. Muistan että kauheinta ei ollut se itse rokko (joka sekin oli perseestä, etenkin päänahka) vaan se yleinen kuume ja huono olo. Mitä vanhempana saa, sen rajummin sairastaa. Yksi mun kaveri sai vesirokon kolmekymppisenä, vietti kaksi viikkoa sairaalassa ja sai kasvoihinsa elinikäiset arvet. Ennen kun kuulin siitä vesirokosta, luulin vaan että jampalla oli harvinaisen pahat aknearvet otsassaan.

    Tällainen inhorealistis-lohdullinen näkökulma asiaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tämä lusiminen pääsee ihan tautilistan kärkeen tähän mennessä. Onneksi moni sairastaa tämän todella paljon lievemminkin.

      Oon kyllä ehdottomasti samaa mieltä tosta pienenä sairastamisesta. Mä olen sairastanut pääsykokeiden aikaan heti kirjoitusten jälkeen. Olin ihan järjettömän sairas ja psykan pääsykokeissa korkeassa kuumeessa, rutotautisen näköisenä (tietysti niitä rakkoja oli eniten kasvoissa) ja eristyksissä. En päässyt kuumehoureissani sisään, jouduin pitämään välivuoden ja päädyin sitten uudelle yrittämällä ihan toiselle alalle. Että sikäli tauti ratkaisi paljon tulevaisuudestani silloin : )

      Poista
  4. Voi kauhistus! Nyt olen entistä varmempi siitä, että tenavan rokottaminen vesirokkoa vastaan muutama vuosi sitten (tuore enterorokko tuolloin vielä muistissa) oli ihan järkevä päätös. Monet tuttavat tuolloin kyllä vähän naureskeli meille, että sehän on "vain" vesirokko, ihan "normaali" lastentauti, mitä tuota nyt rokottamaan... Huh heijaa!

    Mutta jos jotain positiivista tästä teidän tilanteesta pitää yrittää löytää, niin nyt se on tosiaan ohi, eikä tulee enää uudelleen. Taudin sairastaminen vasta lähes 3-kymppisenä voi tosiaan viedä tosi heikkoon kuntoon (kokemusta on!) ja jopa sairaalahoitoon kuten Lupiinikin tuossa jo totesi. Ehkä kuitenkin sitten parempi näin, vaikka ei taatusti ollut helppoa!

    Ja taas terveempänä kohti uutta vuotta! :)

    VastaaPoista
  5. No huhhuh, onpahan ollut rumbaa teillä. Tulee minullakin ensimmäisenä mieleen, että hyvä että otettiin lapselle rokote. Noin kuukausi toisen annoksen ottamisen jälkeen tuli myös testattua rokotteen tehoa, kun nähtiin lapsen serkku, jolla oli ollut vesirokko alle viikko aiemmin. Eiköhän se siitä olisi tarttunut jos olisi tarttuakseen. Tuosta vesirokkorokotteen tehosta muistelisin, että rokote antaa lähes 100 prosenttisen suojan vaikeaa ja tavallista vesirokkomuotoa vastaan, mutta lievää vesirkokkoa vastaan tulee vain noin 85 % suoja. Toisaalta kun lievällä tarkoitettiin alle 10 näppyä vs normaalin yli sata, se kyllä kuulostaa todella lievältä. Jää esimerkiksi nuo kävelyä ja syömistä vaikeuttavat näpyt kokonaan väliin vaikka lievän muodon sairastaisikin.

    Tsemppejä ja terveempää loppuvuotta :)

    VastaaPoista
  6. Voi ei, kuulostaa kyllä todella ankealta. Mä toivon sormet ristissä, että meidän pienten viime talvena sairastama erittäin lievä vesirokko riitti immuniteettiin, koska ajatus siitä kuukauden putkesta ei tosiaan yhtään houkuta.

    Vaikka vesirokko on kyllä yksi mun lämpimiä lapsuusmuistoja, jouduin olemaan kaksi viikkoa kotona, ja toiselle viikolle varattiin MLL:n lastenhoitopalvelusta tosi kiltti Kerttu-täti, joka opetti mulle korttipelejä ja oli kaikin puolin mainio. Ja sain nähdä senkin ihmeen, kun äiti ennen tädin tuloa pesi keittiön hellantaustaa myöten. :D

    VastaaPoista
  7. Uuh, kiitos tästä. Rokote on otettu ja sitä pitkään mietitty - tein oikean päätöksen. Hei, onneksi sairastitte marraskuussa eikä joulukuussa. Pikaista paranemista ja parempia päiviä!

    VastaaPoista
  8. Kääk! Jätän ruoskan naftaliiniin. Onneksi on ohi.

    VastaaPoista
  9. Sympatiat täältä! Meillä vesirokko pidettiin menneen syys-lokakuun aikana. Kolme lasta kun sen piti, meni aikaa. Rokko kesti sen vajaat 2vkoa jokaisella, päälle flunssa. Itämisaika tasan 2vkoa. Bonuksena myös lasten isä 35v piti rokon myös - rokotteesta huolimatta. Rokote onneksi lievensi tautia melkoisesti vaikka viikon kesti sekin.
    t. Hertta

    VastaaPoista