30.11.2012

Täti työtaistelee

Blogissa on ollut hiljaista (tyyntä myrskyn edellä), kun olen hionut miekkaa ja perehtynyt työsuhde- ja yt-lainsäädäntöön. Olen myös nukkunut huonosti, kirjoittanut esimiehelle romaaniin verrattavia lisäselvityspyyntöpamfletteja (lakimiehen ohjeen mukaisesti), opetellut tuplalapsitarha-arkea ja panikoinut tästä kaikesta siinä sivussa. Kiitos rakas Aviomieheni maratonin mittaisista hermoistasi ja kyvystäsi rauhoittaa hysteerinen nainen.

Kupletin juoni tällä hetkellä on seuraava. Liiton lakimiehen ja juristiystävän mukaan yt-prosessiin ei ole perusteita ja kuten jo aavistelinkin, kohdistaminen yhteen henkilöön eli minuun on samoin täysin perusteetonta. Näillä perusteilla, joita nyt on ilmassa, mahdollinen irtisanominen olisi laiton. En nyt latele enempää näitä perusteita, ettei putiikki paljastu, mutta todettakoon nyt että  irtisanomisestani koituva taloudellinen hyöty on luokkaa 25 000 € ennen sen määräaikaisuuden päättymistä, jolle nyt paikkaa pedataan. Samaan aikaan ulkopuoliset markkinointikulut ovat yli 400 000 €/vuosi. Että tuo säästö palkassa olisi aika marginaalinen yrityksessä, jonka liikevaihto on yli 60 M€. Toki työnantajani vähintäänkin taitavat lakimiehet voivat yrittää yhtä jos toista, mutta minä ja omat avustajani olemme myös valmiina.

Olen tosiaan harjaantunut aika taitavaksi työsuhdeasiantuntijaksi tässä reilun viikon aikana. Siitäkään ei olo haittaa tulevien tehtävien kannalta. Ymmärrän taas vähän enemmän, miten nämä rattaa pyörivät kenenkin näkökulmasta.  Ensimmäistä kertaa myös ammattiliittoon kuulumisesta ja ilmaisista lakipalveluista on todella merkittävää apua. Minä kun en todellakaan mikään AY-aktivisti ole. Mutta kiitos vaan Akavan erityisalat.

Luulen, että moni lamaantuu, kun joutuu vastaavaan paikkaan. Minusta sen sijaan kuoriutuu räksyttävä terrieri, joka oli ensimmäiseen yt-neuvotteluun valmistautunut neljän sivun kysymys- ja  perustelulistalla. Esimieheni ei vastannut tai ei osannut vastata yhteenkään. Että hedelmällistä neuvottelua, kun yt-prosessin pitäisi nimenomaan olla neuvottelua ja vaihtoehtoisten ratkaisujen hakemista.

Reilu viikko on vielä aikaa kärvistellä ja sen jälkeen viikate käy. Tai ei käy. Mahdolliset vaihtoehdot ovat seuraavat:
-  Homma kaatuu perustelujen olemattomuuteen. Irtisanominen perutaan perusteettomana ja työt jatkuvat normaalisti. Tällä hetkellä se huonoin vaihtoehto. Tämän shown ja barrikadeille nousemisen jälkeen työskentelyilmapiiri johtoon päin ei olisi ehkä hedelmällisin. Oma motivaatio jatkamiselle on tietysti pahasti pakkasen puolella.
-  Saan ehdotuksen jostakin tukipaketista, joka on sinne päin. Minulle tarjotaan tietyn ajan palkkaa sillä ehdolla, että luovun takaisinottovelvoitteesta 9 kk:n päästä ja irtisanoudun itse. Jos tukipaketti ei ole riittävän ”iso” en sitä automaattisesti hyväksy ja sen suuruudesta jumpataan lakimiesten välityksellä.
-  Työantaja ei reagoi millään lailla lakimiehen kanssa tähän mennessä laatimiini kysymyksiin, ei vastaa mitään lopullisessa neuvottelussa ja irtisanoo minut normaalilla kahden kuukauden irtisanomisajan palkalla. Totean riitauttavani asian välittömästi ja jälleen lakimiehet keskustelevat. Jos liiton lakimies toteaa irtisanomisen olevan laiton, käydään keskusteluja korvauksista, jotka lasketaan 24 kk:n palkasta alaspäin. Sopii kiitos.
-  Edellinen kohta plus työnantajani ei taivu, jolloin asia jatkunee oikeudessa. Kuulostaa kuluttavalta ja pitkältä vaikka päätös lopulta lienee meikäläiselle suopea.
-  Ja sitten se dream come true versio: työnantaja taipuu suoraan tai lakimiesten välityksellä maksamaan 12 kk:n palkan kun irtisanoudun itse. Tämän päälle saan jommankumman nyt hakemistani paikoista, joissa toisessakin olen yli 150 hakijan joukosta 26 jatkoon valitun sakissa. Pakko on hieman boostata itsetuntoa toteamalla tämä, koska kyllä se itsetunto tosiaan tässä prosessissa väistämättä rapautuu.
 
Toteanpa myös, että juuri ammatillisen itsetunnon kannalta on tosi merkillistä olla tässä tilanteessa. Mikään ei varsinaisesti antanut merkkejä tulevasta. Minä olen yltiösosiaalinen kekkereissä viimeisenä pöydällä tanssija, kaikkia auttava yleisjärjestelijä, joustava ja nopea (vai kuvittelinko vain niin?) ja olen kehittänyt oman tehtäväni kaikkia prosesseja ja käytäntäntöjä, ja mitä niitä nyt onkaan, täällä oloni aikana. En ole kertaakaan saanut negatiivista palautetta saati sitten varoitusta. Olen tehnyt työni ihan hyvin. Vastapainoksi olen tässä miesvaltaisessa työyhteisössä koulutetuimpia henkilöitä, suorasanainen nainen enkä nöyristele. Lisäksi olen tietysti pyöräyttänyt putkeen ne kaksi lasta. Että niiden liibalaaba työtehtävien uudelleenjärjestelyjen ja kustannusvaikutus perusteiden lisäksi näidenkin asioiden kautta pitäisi yrittää ymmärtää, miksi juuri minä. Siinä on itsellä tosi paljon vielä prosessoimista ja sen hyväksymistä, että silmätikuksi voi vaan joutua. Kaikki ei vaan tykkääkään leikkiä näköjään  juuri minun kanssani.

Vaikka saisin vain normaalin irtisanomisajan palkan, ilmoittautuisin työttömäksi ja alkaisin saada  ansiosidonnaista päivärahaa viikon karenssin jälkeen, on sekin aika pirun paljon parempi raha kotona lasten kanssa olemisesta kuin kodinhoidon tuki. How strange is that?

10 kommenttia:

  1. Hyvä! Jatka taistelua, kannustan täältä virtuaalisesti! Lisäksi olen tosi vaikuttunut siitä, miten hienosti olet hommaan asennoitunut. Itse olisin varmaan vaan valunut johonkin maton alle, joten nostan noin viitäsataa erilaista hattua.

    Ja pidän hurjasti peukkuja sille parhaalle vaihtoehdolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vaikka kyllä täällä reteistä sanoista huolimatta puntti tutisee ja tulos voi olla mitä vaan. Mutta en nyt kuitenkaan osannut ainakaan vielä jäädä vaan tuleen makaamaan. Mutta saa nähdä, miten sitten mieli muuttuu jos panokset oikeasti kovenee.

      Peukkujen pitäjiä tarvitaan. Jos tästä joku tolkku joskus tulee, tekisi mieli kyllä kirjoittaa oikeasti johonkin puolijulkiseen julkaisuun, miten yksittäisiä ihmisiä kohdellaan. Kun siis nämä tämän tyyppiset tarinat jää aina rakennemuutosten jalkoihin. Ai kauheeta, nythän mä vasta ay-paasaankin..

      Poista
  2. Huhheijaa, mitä täällä tapahtuu. Kävin kyllä reissustakin lukemassa, mut tabletilla ei irronnut mitään järkevää. Eikä irtoa nytkään, paitsi peukkuja ja kannustushuutoja! Hyvä että pidät puolesi. Se, jos mikä, buustaa sitä itsetuntoakin. Toivomme siis kunnollista korvausta ja uutta duunia alta aikayksikön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan kotomaahan. Olisitte pysynyt siellä lämpimässä lintukodossa :) Mutta totta, jos tästä edes moraalisena voittajana selviän, buustaa se varmaan hetkeksi, vaikka kuinka kortistoon joutuisinkin.

      Poista
  3. Siis jotenkin minusta on ihan uskomatonta, että tuollaista tapahtuu! Tai no, yyteet ovat nykyisin maan tapa ja irtisanomisia tehdään lafkassa jos toisessakin. Mutta jotenkin tuo, että se vähennystarve kohdistuisi vain sinuun? Ihan käsittämätöntä! Onneksi olet ottanut lakimiehet avuksesi (kuulun muuten samaan ammattiliittoon kuin sinä), toivottavasti taistelu tuottaa toivotun tuloksen.
    Ja kuten Liina, nostan minäkin hattua räksyttävälle terrierille. Hyvä sinä! En tiedä miten itse reagoisin vastaavassa tilanteessa. Ja miten säilyttäisin ammatillisen itsetuntoni... kuten sinäkin sanoit. Mutta nyt vain rinta rottingille! Onneksi tiedät oman arvosi ja sen, miten hyvä työntekijä olet! Iso tsempitys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, tämä on jotekin ihan absurdia ja koko työpaikka on ihan että häh, mitä tapahtuu. Työ vähennystarve on naamioitu kohdistumaan tosiaan kolmeen henkilöön, mutta kun muiden työsuhteet on ne määräaikainen ja äitiysloma toimenpiteet voi kohdistua vain minuun. Mutt katsotaan, mitä varmaa ei todellakaan voi vielä julistaa.

      Räksytyksellä saa tietysti myös johdon varpailleen, mutta ainakin kaadun saappaat jalassa :) Tietyllä tapaa olen itsekin yllättynyt reaktiostani, mutta toisaalta yt-homman läpi paistaa niin selkeästi läpi todellinen tarkoitus, joten ehkä siksi oli helppo perehtyä hommaan tosissaan.

      Saas nähdä kuin ämmän käy.

      Poista
  4. Tsemppiä! Sitä ansiosidua taitaa alkaa tulla vasta irtisanomisajan jälkeen, mutta samapa tuo, sitä tulee sitten, kun muut tulot loppuu. Ja toivottavasti ei lopu, mutta lähde muuttuu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsemppiä tosiaan tarvitaan. Ansiosidonnaisen osuus, karenssit ja just irtisanomisaikojen vaikutus on mulla vielä hämärän peitossa. Olen toistaiseksi vielä tässä mitä-ennen-sitä -vaiheessa. Uuteen lähteeseenkään en juuri näin maanantaiaamuna usko, mutta eiköhän sitä jotakin jossakin vaiheessa..

      Poista
  5. Jes, superia että olet jaksanut pysyä kovana ja taistellut oikeuksiesi puolesta. Moni lamaantuisi ja luovuttaisi, kuten ihmisille käy kun niitä kohdellaan epäreilusti ja kun savotta tuntuu niin suurelta, että pelkkä ajatus yrittämisestä tuntuu liian raskaalta. Ja nythän sä olet selkeästi voiton puolella. Samalla sä teet töitä myös muiden epäreilusti kohdeltujen puolesta. Naiset usein on ihan liian myötäileviä omien oikeuksiensa suhteen, esim musta tuntuu että on oikeesti pitkälti naisten oma moka, että naisvaltaiset alat on palkkakuopassa. Jos tarhantädit pistäis paperimies-moden päälle, palkat nousis :D

    Ansiosidonnainen on muuten mainio juttu. Mähän elelen aika leveästi ansiosidonnaisella kotihoidontuen päälle, mun alalla kun ei tulla raahaamaan nenänpielestä töihin, niin oon tosiaan työttömän statuksella voinutkin olla, kun äitiysloma loppui. Mitään huonoa omatuntoa en tästä tod tunne, siksihän niitä jäsenmaksuja makselin että saisin sitten hynykkää takaisinkin päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tosin ei täällä kyllä tunnu siltä, että olisin kokoajan jotenkin kovana tai vahvana. Puntti tutisee ja epäusko iskee, vaikka kuinka koenkin olevani oikealla asialla ja puolustavani itseäni oikeudenmukaisesti. Mutta kun on kerran leikkiin ryhtynyt..

      Samalla on käynyt mielessä, että tästäkin pienestä tarinasta pitäisi tehdä jollakin foorumilla julkinen. Niin paljon yt-asioiden ja irtisanomisten yhteydessä puhutaan isojen yritysten suurista henkilömääristä, rakennemuutoksesta ja muusta karusta, että yksittäisen pienen ihmisen taistelu jää väistämättä sellaisten asioiden jalkoihin. Ja luulen, että näitä tarinoita, joissa yksittäisiä henkilöitä jyrätään syyllä tai toisella on paljon. Usein varmaan vielä naisia, ehkä juuri niitä, jotka eivät tiedä oikeuksistaan tai tosiaan jaksa. Ai hitsi, nythän mä kuulostan ihan työväenliikkeen puhujalta..

      Nii-in, onko se tosiaan naisten vika, palkkakuoppa naisvaltaisilla aloilla? Ehkä se on neuvottelukulttuuri, millaiset henkilöt siellä on olleet vuosikymmeniä asioita ajamassa. Papariliitossa tai mikä se nyt onkaan, on aina isketty kova pöytään, kun sopimuksia väännetään. Onko naiset ollut näissäkin jutuissa liian kilttejä? Enkä tällä nyt viittaa kolumni-kohuun kilteistä tytöistä : )

      Ooh, sullahan on tosiaan mukavasti pullat uunissa tuon ansiosidonnaisen suhteen. Mä en tiennyt, että noin voi tehdä. Luulin automaattisesti, että ensin ohjataan hoitovapaalle, mutta jos ei työsuhdetta tosiaan silloin ole niin noinhan se menee. Excellent!

      Poista