10.1.2013

Taistelutoverit

Olin jo kirjoittamasssa eilen sellaista hormoonihuuruiluun verrattavaa rakkaudentunnustusta näistä kahdesta apinaisesta. Tiivistettynä sanoma olisi ollut se, että meillä on ihan mahtavat mukulat ja niistä on muotoutumassa mahtava tiimi. Ja että teillä muilla on varmasti ihan kivoja lapsia, mutta että nämä meidän lapset ne vasta..


Sitten tuli viime yö, jolloin Ykkönen raastoi painajaistensa keskellä äidiltä päänahkaa irti useaan otteeseen ja kävi vaativan sävyistä monologia juuri niinä hetkinä, kun Kakkonen ei huutanut ”äitiii-ä”  viereisestä huoneesta kitapurjeet heiluen. Ja sehän muuten huusi. Yön perusteella olisin halunnut todeta, että mikään ei ole niin vittumaista kuin väsymys. Se lienee todettu jo tsiljoonaan kertaan, mutta totean sen vieläkin. Väsymyksessä ei ole mitään hauskaa eikä siitä saa revittyä edes mitään kovin sarkastista. Väsyneenä minusta tulee itseni irvikuva, juuri sellainen, jollainen en kenellekään tässä perheessä haluaisi olla. Nice to meet new me!
Sellaisissa merkeissä lähti tämä aamu sujumaan. Kiitin työvelvoitevapaata irtisanomisaikaani, että saan lykätä lapset muutamaksi tunniksi tarhaan ja keskittyä porfolion tekemiseen ja ehkä siinä sivussa edes vartin päiväuniin. Kunnes Kakkonen laattasi lähtöminuutilla ympäri eteistä. Toki myös oman toppapukunsa sisään. Onneksi on vielä alet, jos haju jää.


Voinkin taas kirjoittaa sairastamisesta, joka tässä muodossa peittoaa väsymyksen. Voin jo nyt aamupäivän session jälkeen todeta, että vatsatauteja oksennusversioina meillä ei oikeastaan ole ollutkaan. Joten”hauska” tutustua herra Noro. Näyttää vievän mehut pienimmästä aika tehokkaasti. Onneksi lohtuna on eko-muumi, joka on imenyt itseensä jo edellisen flunssan veriyskökset, kuolatun suklaan ja nyt myös tätä uutta ödööriä. Kenen vitsi on ollut kehittää pehmeäpuuvillainen muumi, jota ei voi pestä!! Tilasin Ellokselta jo kaksi varaversiota, täytyy vissiin tilata koko varasto. Tätä Emmi-muumia ilman kun ei voi Kakkonen elää. Voittaa usein jopa äidin.

Riskialtis nukkumisalusta norossa..

Millä todennäköisyydellä muuten noronen on huomenna minussa, kun klo 15 pitäisi olla parhaimmillani Oikein Hyvän Työpaikan toisella haastattelukierroksella. Veikkaan, että todennäköisyys on noin 112 %.

Erittäin hanurista vallitsevat olosuhteet ovat myös siksi, että ylihuomenna pitäisi viettää Ykkösen kolme vee -kekkereitä, mutta ei liene eettistä järjestää juhlia, jos bonuksena on kaikille hutera maha. Neiti tulee olemaan erittäiin pettynyt, koska hän on vasta alkanut oppia, mitä nämä erilaiset juhlat oikein tarkoittavatkaan.
Vaan ei auta. Näillä mennään.

Ps. Otan kiitollisena vastaan kokemukseen perustuvaa knoppitietoa kodin inhimillisenä pitämisestä, hajuhaittojen minimoimisesta ja lapsiystävällisten oksennusolosuhteiden järjestämisestä. Reilun vuotiaan kiikuttaminen pöntön reunalle kakomaan ei ollut ehkä loppuun asti harkittu teko.

Meillä on tosiaan sairastettu yhtä jos toista, mutta tämän laajuinen kodin irtaimiston tuhoaminen ei olekaan meitä vielä koskenut. Ripulia on helpompi hallita.

22 kommenttia:

  1. osanottoni, noro on syvältä ihan kirjaimellisesti. mä oon vuorannu sängyn paksulla pyyhkeellä, se on huomattavasti helpompi pestä kuin lakanat/patja. perussääntö on että laattaavaa lasta ei kannata siirtää vaan yrittää rajoittaa vahingot yhteen paikkaan. siis vati viereen ja jos ei ehdi sitäkään, niin anna sen tyhjentää itsensä siihen pyyhkeeseen. tsemp tsemp ja toivottavasti säästyt itse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeh, osanottoni vastavuoroisesti. Kävini tsekkaamassa sun avautumista.. Meillä ihme kyllä toimi neidin kanssa komento ampärille tai pöntölle. Hän ennakoi ja pyysi ystävällisesti äitiä pitämään tukkaa kun neiti kakoi pienen vatsansa pohjista järjestöntä määrää sontaa. No, se eka kerta meni kyllä matolle ja dublo-laatikkoon.. En muuten säästynyt. Oli helvetistä seuraavaa. Mutta arvaa kuinka helvetillistä oli kun mies sairasti..

      Poista
    2. Tuo on muuten NIIIIN totta! Lapsen sairastelu on pientä sen rinnalla, kun mies alkaa sairastamaan... Pahin yhtälö taitaa olla se, kun mies ja lapsi on sairaana yhtä aikaa, sillä silloin sulla on kaksi lasta hoidettavana, eiks joo? ;)

      Poista
  2. Ei juma! Kyllä teitä nyt koetellaan...
    Meillä Pikkumies on sairastanut 3 vuotisen elämänsä aikana 2 oksutautia, joten lapsiystävällisten oksennusososuhteiden järjestämistä - kuten asian hienosti ilmaisit ;) - on tullut kokeiltua pariin otteeseen. Parhaiten toimi sohvan vuoraus vanhoilla lakanoilla, kaikki matot rullalle nurkkaan ja oksu tuli sitten sinne minne sattui tulemaan. Lattiaa sai luututa aika monta kertaan, mutta en minä ainakaan saanut vielä kaksi vuotiastakaan tähtäämään oksujaan ämpäriin, saati sitten että ois ehditty vessanpöntölle saakka. Meillä tenava oli sen verran vaisuna, että käytännössä vain makasi olkkarin lattialla vanhan peiton päällä katsomassa lastenohjelmia ja oksut tuli - ainakin suurimmaksi osaksi - lattialle peiton viereen. Ja äiti siivosi...
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näköjään koeteltiin. Nyt mä uskon, että ehkä me kerätään tosiaan kaikki pö¨pöt. Mä lähdin tohon matot rullalle ja sohvan vuoraus -operaatioon. Kakkonen tosiaan laattasi minne nyt sattui omasta sängystä meikäläisen syliin, mutta Ykkönen tähtäsi komeasti ämpäriin ja pöntölle. Mutt aonpahan luututtu ja pesty tavallistakin enemmän pyykkiä!

      Poista
  3. Voi pahus :( Jos jossain välissä ehdit, tai esim. seuraavaa ajatellen: Eurokankaassa myydään muovitettua froteeta metritavarana. Ei oo kovin tyyristä, ja sillä on ihan hyvä suojata patjat ja muut tällaisissa tilanteissa. Tai hätätilassa vaikka sohva (itse ostin sitä aikoinani päiväpeiton kokoisen palan suojatakseni vierassänkyä sisäsiisteyttä vasta opettelevalta koiralta, maksoi ehkä 20 euroa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tätä froteeta meillä kyllä olikin ja vetäisin sen sänkyyn. Tietysti siinä vaiheessa, kun sänky oli jo kerran laatattu.. Muuten menin niillä pyyhkeillä ympäri kämppää.

      Poista
  4. Oh fuck, samoja tunnelmia. Ehdinkin jo Facebookissa valottaa tästä oksua suuhun -insidentistä. Maanittelin nuopeaa ykköstä syömään edes vähän kalakeittoa ja se vastasi oksentamalla kaikki omansa ja mun vaatteet yltäpäältä ja oksua meni myös mun tukkaan, ja sinne suuhun. Jännät paikat, ylihuomenna olisi tarkoitus viettää miehen synttäreitä KAHDESTAAN hienossa ravintolassa.

    Meil on kans sitä Euronkankaan muovifroteeta, kätsää pissa jne -vahingoille.

    Jännää, miten ainakin toi kolmevuotias on taas ihan iskussa, leikkii ja laulaa ja tanssii, vaikka vielä äsken kuorrutti paikkoja oksennuksella. Ärsyttävää, olin jo laskelmoinut, että saan vihdoin ommeltua sen huoneeseen verhot, kun se nukkuu oksutaudin nyydyttämänä.

    Tsemppiä työhaastikxeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh fuck vaan sinnekin. Tuo sun valotus oli kyllä piristys koko valottomassa viikonlopussa.. Onneksi taisitte saada viettää kemut ilman kurisevia vatsoja, noin negatiivisessa mielessä.

      Meillä tasankolmevuotias toivoi kalpeana edellisen pönttökeikan jälkeen nuudeleita (ehtoja pikapussiversioita) ja ne syötyään tyhjensi vatsansa sisällön tyynesti pöytään ja - pyysi lisää nuudeleita! Samon joku kerta lause oli kesken, sitten oksennettiin ja lause jatkui tyynesti samalla innolla samasta kohtaa. Käsittämätöntä. Voimat lähti täällä itseasiassa vasta oksupäivän jälkeen, kun ruoka ei maittanut vielä sillonkaan. Silloin maattiin kalpeana hiljaa..

      Töiden suhteen pidän itselleni edelleen optimistisesti peukkuja.

      Poista
  5. Meillä ei ole kokemusta oksutaudista, mutta ton muumin voi kyllä pestä. Meidän muumissa ainakin luki, ettei muka saisi, mutta oikein ehtana se tuli koneesta ulos, kun sinne sen lykkäsin. Kannattaa kokeilla :)

    VastaaPoista
  6. Etolastakin löytyy tuota muovitettua froteeta ja se on oikein kätevää, se ja vanhat pyyhkeet ja lakanat, niillä vuorataan se paikka missä lapsi sattuu milloinkin retkottamaan, muuta en ole keksinyt. Ja sit kun tauti alkaa helpottaaan, eli itse alkaa ajattelemaan että nyt sille varmaan voi jo syöttää jotain että se pysyy hengissä,niin jos lapsi ei helposti suostu syömään ei tosiaan kannata hirveästi tuputtaa, siinä luultavasti käy juurikin kuten tuossa kalakeittoepisodissa... Meillä ainakin lapset ovat sitten itse ruokahalun kunnolla palatessa ottaneet menetetyt päivät kiinni ja syöneet reippaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinnekin. Kovin on muilla jo pro-konstit tiedossa. Mä olen niin huithapeli tämmöiseissä. Mutta kaikkea löytyi kaapista ja hyvin toimi.

      Mä oon kanssa luopunut pakkosyötöstä sairastamisen aikaa, v aikka se aika verissä helposti onkin näiden kukkakeppien kanssa. Mutta kyllä ne syö sitten lopulta kun on nälkä. Luulisin..

      Poista
  7. OMG. Kun tauti on pidetty, muista palkita itsesti ruhtinaallisesti. Siksi että selviydyit koska oli pakko.

    Meillä ei ole oksutautia vielä onneksi ollut, mutta sen aika kyllä joskus koittaa jokaisessa lapsiperheessä. Ihan vielä en halua ajatella tämän tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan! Kasvohoito on jo varattu. Ja todella tarpeen tämän omankin sairastamisen jälkeen. Jos tässä pitäisi vielä ihmiseltä näyttää.. Mutta se on just noin, selviydyin, koska oli pakko.

      Ole tosi tosi onnellinen, että taudilta on vielä vältytty. Tosin on meilläkin niitä sinne päin lievempiä ollut. Ei vaan mitään tähän tsunamiin verrattavaa.

      Poista
  8. Täällä myös toivutaan Norosta. Meillä ykkönen oksensi viikonloppuna sängyn viereen.Onneksi isäntä oli yöllä ollut kaukkaa viisas ja oli rullannut maton sängyn vierestäpois kun ykkönen oli iltapisulla varoitellut mahakipuja.

    Yleensä meillä toimitaan niin että kun eka oksu tulee niin KAIKKI talon matot rullataan varastoon (aika kallista pesettää noita karvalankamattoja-kokemusta on siitäkin) Sitten sohva, rahi yms. kangaspäällysteiset jutut vuorataan vanhoilla sängynpeitoilla, lakanoilla ja pyyhkeillä. Kumpikin lapsi kulkee ämpäri mukanaan niin kauan kun huono olo on. Myös 3,5vee osaa jo tämän käytännön. Eli jos haluaa vaihtaa sohvalta muualle pitää napata bucket messiin :)

    Niin ja sitten aina vaahdotaan siitä että nesteytystä nesteytystä...niin kokemuksesta voin sanoa että 1,5-2veelle on ihan turha yöllä antaa mukillinen juotavaa jokaisen oksun jälkeen, koska ne tulee ulos kumminkin (nimim:yksi yö 10x lakanaa vaihtanut) Ei se lapsi yhdessä yössä kuivu. Helpommalla pääsee kun yrittää sinnitellä sen yön minimihörpyillä ja aamulla kokeilla uudelleen juomista. Luultavimmin se neste pysyy paremmin sisällä aktiivivaiheen mentyä ohi.

    ivf-mama

    p.s. Se oksu tarttuu kyllä erittäin suurella todennäköisyydellä. Itse olen juuri nyt samaisessa Norossa kotona,vaikka käsiä on pesty ja desinfioitu vimmalla koko viikonloppu. Minulle tuo tuli vielä pahimpana eli kummastakin päästä...kun juniorit vaan oksentelivat.

    Tsemppii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa, toivottavasti siellä on jo viimeisetkin rippeet ohi. Aikuiset ilmeisesti sairastaa rajummin.

      Tämän tautirallin aikana opin kyllä nämä kaikki käytännön vinkit matoista sohvan pesuun. Mahtavia vinkkejä! Tällä kertaa vain yksi matto ja Kakkosen omat petivaatteet kärsivät damagea. Muuten päästiin lattioiden luuttuamisella.

      Nesteytyksestä olen ihan samaa mieltä. Vauvaa vanhemmalle on ihan turha tupuuttaa mitään. Ei ne ota vasta kuin sitten kun siltä tuntuu. Olinkin unohtanut taas sen gatorade-vinkin.

      Kiitos myös höyrypesurivinkistä. Meillä on pestävät sohvan päälliset, mutta ne tahtoo kutistua ja vääntyä pesussa, joten voisi testata tuotakin konstia.

      Poista
  9. p.s. Sen oksun hajun saa sohvasta (jaa muualtakin)pois soodalla.Oksukohta ensin puhdistetaan kunnolla ja sitten päälle kaadetaan liraus vissyä ja soodaa reilusti. Annetaan seistä/imeytyä yön yli (eli kuivua kokonaan) ja aamulla imuroidaan sooda pois. Kokeiltu on ja toimii. Ykkönen nimittäin kerran oksensi puolet sohvaa kun alkoi tauti yllättäin.

    Niin ja pesuloista saa vuokrattua sellaisia käteviä höyrypesureita (olisko jotain 30€/pvä) Sillä saa sohvat kanssa puhtaaksi (mutta haju ei lähde) Kokeiltu on sekin :)))

    ivf-mama

    VastaaPoista
  10. Huh toi on ihan syvältä! Viimeksi sairastin esikoisen ollessa 2v ja itse tukevasti raskaana, mies reissuss. Olin "mukava" kuunnella terveisiä poikien remureissusta ja tasapainoilla pyyhe, lakana helvetin keskellä yhden huutavan ja laattaavan lapsen kanssa. Hoitoapua sain tasan sen verran että veli suostui tuomaan oven taaksen kassillisen jaffaa ja gatoradea. Se gatorade on ihan taikajuoma, palauttaa tosinopeasti kun on täynnä niitä suoloja mitä poistuu kun oksentaa. Sopii lääkärien mukaan myös laspelle sen karsean apteekki liuoksen sijaan. Toimii myös darraan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ajoitus. Meillä oli vähän sama kun odotin Kakkosta. Mies oli reissussa, ehti onneksi kotiin siinä vaiheessa, kun minä päädyin sairaalaan. Ei kiva.

      Gatoraden olinkin tosiaan unohtanut. Olisi pitänyt ainakin itse ottaa, koska hutera olo jatkui tosi pitkään vaikka kuinka yritti litkiä nestettä.

      Poista
  11. Toivottavasti tunnelin päässä näkyy jo valoa (eikä se valo puhuttele sinua). Blogissani sinulle myös mukavampi kiertopalkinto!

    Ja sooda-vinkkaajalle: siis soodaa sellaisena kasana tuolille, kuten suolaa punaviiniin tempussa? Mulla ehkä saattaisi olla yksi nojatuoli ihan pikkuisen oksuntuoksuttama...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelin päässä on valoa. Elämä on jotenkin aina paljon kirkkaampaa puolen viikon tautirallin jälkeen. Ja kiitos, minäpä tulen tutkimaan!

      Poista