2.4.2013

Omituisten otusten kerho

Leopardikuningatar haastoi minut paljastamaan salattuja totuuksia eli outoja tapojani. Asiaan voi suhtautua kahdella tapaa. A) Kaikista omituisista tavoistani on tullut niin normaaleja ja vakiintuneita, etten pidä niitä enää outoina. Mitä ihmeen outoja tapoja? Tai B) Minulla on niin paljon outoja tapoja, etten tiedä mistä aloittaa ja mitä kehtaan kertoa ilman että paljastun täysin kieroutuneeksi. Valitsen vaihtoehdon C), jossa vähättelen että onhan näitä pikkuhassutuksia nyt itse kullakin.. 

Puhelinnumeromania. En osaa olla tarkistamatta Finderista kaikkia tuntemattomia numeroita, joihin en ole vastannut. Jos numerolla ei löydy tietoa, menevät pasmani täysin sekaisin. Soittaja olisi saattanut ilmoittaa lottovoitosta, uudesta työpaikasta tai esittäytyä tuntemattomaksi sukulaiseksi (isäni puolelta näin voisi todella tapahtua). En hyväksy vaihtoehtoja, jossa soittaja on todennäköisesti lehtitilausten kaupittelija tai väärä numero.

Lottovoittohaaveilu. Vedän tähän omituisuuteen mukaan myös Aviomiehen. Käymme säännöllisin väliajoin (pääosin pitkillä ja tylsillä automatkoilla kun lapset vetävät sikunaa) omaa haaveilukeskustelua ”mitä tekisimme, jos voittaisimme Lotossa oikeasti ison summan”. Lista ja haaveet eivät ole juurikaan muuttuneet viimeisinä vuosina eikä se sisällä mitään tylsää ökyilyä. Mitä nyt ehkä muutaman designer-laukun. Aviomiestä risoo suunnattomasti se, että mielestäni hyvä pitäisi laittaa tässä tapauksessa kiertämään. Olen ehdoton siinä, että lottovoitosta pitäisi pistää iso osa (tarkoitan ainakin puolet ja mielellään kaikkien) hyväntekeväisyyteen tai perustaa säätiö, joka jakaa rahaa hyvän kehittämiseen, esim. tutkimukseen ja innovatiiviseen yrittäjyyteen.

Sävy sävyyn. Mietin mihin outouteen saisin liitettyä myös lapset. Vastaus on vaatteiden sävysävyilyyn. Olen auttamattoman fakkiintunut siinä, että kaiken pitää natsata yhteen enkä kestä kirkuvia kuvio- tai värisekamelskoja. Ne ovat oikeasti älyttömän kivoja, raikkaita ja toimivia muilla, mutta jos omilla lapsilla ei ole sukat ja paidat tai paidat ja housut jonkin värin tai kuvion värin mukaisesti toisiinsa sopivat, menee maailmanjärjestykseni sekaisin. Suurin syy tähän kuviovärimelskakammoon lienee kuitenkin se, että en osaa yhdistellä sopivan huolettomasti, vaan meikäläisen käsissä kivasti yhdisteltävistä asioista tulee Kaaos. Tästä syystä laitan lapsille joka ilta tarhakamppeet valmiiksi, koska en kestä sinne päin yhdistelmiä, joita syntyy aamukiireessä tai kun Aviomies valitsee.. Odotan myös kauhulla aikaa (joka on jo osittain koittanut) kun Ykkönen haluaa itse sommitella vaatteensa. Näin se neitsyt-luonne vaikuttaa, vaikka muuten olen kaikkea muuta kuin pedantti pilkunviilaaja. Omassa pukeutumisessa tämä omituisuus näkyy siinä, että kenkien ja vyön (mielellään myös laukun) pitää natsata ( no, nykyään ei kyllä saletisti natsaa) enkä kestä kovin kirjavia vaatteita. Vaaleanpunainen on villeintä mitä meikäläisen vaatekaapista löytyy. Tai ainakin sitten kirjavuuden keskeltä pitää löytyä jokin pääväri, joka natsaa sitten housuihin tai johonkin isoon pintaan. Olen siis outouden lisäksi auttamattoman tylsä.

Tylsää täydellisyyttä ja "match made in heaven".
Kiitos Pinterest, joka suoltaa näitä valmiita täydellisiä yhdistelmiä ihailtavaksi.

PepsiMax. Kun en keksi mitään muuta ruokaan liittyvää outoutta, totean tähänkin yhteyteen PepsiMax, jota juon nykyisin myös aamupalalla.. Perustelen tätä kofeiinin piristävällä vaikutuksella. Moni vetäisee helposti vaikkapa kuusi kuppia kahvia päivässä ja sitä pidetään ihan normaalina. Minä en juo kahvia, mutta tarvitsen tässä siedettävää krapulaa muistuttavassa kroonistuneessa univelassa tolpilla pysyäkseni jotakin sallittua piristettä, joten otan sen kuplivan aspartaamipommin muodossa. Hampaatkin kiittää, mutta pysyy vielä onneksi suussa.

Suihkun pituus. Jos minulla on aikaa, pystyn hyvin lillumaan lämpimässä suihkussa puoli tuntia.  Suihkussa ehtii hyvin suunnittelemaan päivän kauppalistat ja yleensä vesi huuhtoo mennessään myös latteimmat ajatukset viemäriin. Ennen lähiöitymistä meillä oli amme, jossa saatoin triplata ajan helposti kirjan ja punaviinilasin kanssa, ja vaihtaa yhden session aikana viilenneen veden useampaan kertaan.Ykkönen näyttää perineen äitinsä vedessä viihtymisen geenit, sillä tyyppi voi istua vannassa vaahtokylvyssä tekemässä kakkuja helpostikin sen tunnin. Sen jälkeen omat ryppyiset sormet ja varpaat ovat parasta hupia.

Näitä (ja muutamaa muuta) poikkeusta lukuun ottamatta olen ihan kiva ja täyspäinen yhteiskunnan jäsen. Onneksi näitä ei muuten kysytty Aviomieheltä, tai vielä pahempaa, kavereilta.

Ai niin, onhan mulla vielä yksi hyvä. Korvatulpat vaikka kotona yksin nukkuessa. Niitä ei käytetä alkuunkaan aina vaientamaan ulkopuolista hälyä, vaan vaimentamaan pään sisäinen kuhina. Koska kaikkein ärsyttävintä on se, että omat ajatukset (positiiviset suunnitelmakin) alkavat häiritä nukahtamista. Jostakin syystä korvatulpat auttavat minulla tähän, vaientavat kirjaimellisesti pään sisäiset ääneni.. Pitäisiköhän tästä ihan itsekin huolestua.

Haluan ehdottomasti kuulla vastaavia tunnustuksia muiltakin, joiden virtuaalitavat luulin jo tuntevani. Nakitan kunhan kerkeän, mutta uudet urheat urheilututtavuuteni Kuplasta ja Vihreästä linnusta voisivat aloittaa :)

13 kommenttia:

  1. En ole eläissäni juonut kupillistakaan kahvia, enkä koskaan tule juomaankaan (niin pirun pahaa se on ihan vaan lusikasta maistettuna). Mutta jonkin sortin Light-kolaa minulla sitten kuluukin. Edes merkillä ei ole väliä, kunhan vaan siitä saa kofeiinia. Väliin juon sitä liikaa töissä, siis yli maksimini eli yli 1/2 litraa ja olo on hetken hieman "tärisevä". Taidan olla aika herkkä kofeiinille...

    Olen kanssasi samaa mieltä, että Suomessa kahvinjuontia, kuinka suurina määrinä tahansa pidetään ihan normaalina. Itse henk. koht. lasken kahvin nautintoaineisiin (kuten limsanikin). Pääsisin mielelläni eroon limsasta tuon aspartamin vuoksi, mutta toisaalta täytyyhän sitä ihmisellä joku pahe sentään olla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joku pahe pitää jokaiselle ehdottomasti sallia!
      Valillä kofeiini aiheuttaa tuota "tärinää" täälläkin eli meikäläisellä sydämentykytyksiä. Otan sen todisteena siitä, että aine vaikuttaa :)

      Lohduttavaa, että näitäkin addikteja on muita..

      Poista
  2. Telemarkkinointikiellon sivuilta (www.telemarkkinointikielto.fi) löytyy ohjelma, jolla voi tarkistaa, oliko numero puhelinmyyjän. Mulla on ihan samanlainen omituisuus liittyen outoihin numeroihin. Mulla on kyllä telemarkkinointikielto, mutta ei silti estä kaikkia soittajia pääsemästä läpi (tämä selitettiin mulle joskus, miksi kiellosta huolimatta, jotkut pääsevät läpi). 99 % kaikki oudot numerot olleet puhelinmyyjiä.

    Mun miespuolinen ystävä pelkää aina, kun saa soiton oudosta numerosta, että nyt joku yhdenyönheila ilmoittaa, että ystävästäni on tullut isä ja vaatii elatusmaksuja :D Naisethan harvemmin tällaista pelkäävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on ollut telemarkkinointikielto, mutta en ole tiennyt moisista hienouksista. Kielto tuntuu myöskin päättyneen naimisiinmenoon. IlmeIsesti uusi nimi mahdollistaa uudet soitot, ärsyttävää.

      Toi miespuolisen ystävän pelko on kyllä aika hyvä : )

      Poista
  3. Ou nou. Allekirjoita Finderin, muksujen vaatteiden valinnan ja korvatulpat.

    Kamalin kokemukseni tähän liittyen oli kun olin 2 vkoa jenkeissä ja husband valitsi muksuille vaatteet ihan itse. Sain sinne kauhistuttavia MMS viestejä joiden sisältöä en kauheasti pystynyt lukemaan kun vaan tuijottelin kauhulla niitä vaatevalintoja missä mukelot olivat kulkenee 2viikkoa poissa ollessani :) Paras oli kun isäntä oli vienyt vekarat pyöräilemään ja sain kuvan jossa POJAT OLIVAT ONNELLISENA...ILMAN PYÖRÄILYKYPÄRIÄ TIETENKIN :)

    Taitaa olla siis ihan normaalia menoa siellä -eikä omituista ollenkaan :)

    IVF-MAMA

    VastaaPoista
  4. Sinäkin Brutukseni : ) huojentavaahan se on, jos muut skitsoilee samoista asioista.

    Mä nauroin aikaisemmin mun entiselle työkaverille, joka teki työmatkojen ajaksi päivittäiset pinot vaatteista miehelle. Aikaisemmin se tuntui ihan älyttömältä nipotukselta, mutta nyt ymmärrän täysin! OMG totean vaan itselleni..

    Mulle on ihan sama, missä yhdistelmissä nuomtäällä keskenään kulkee - just niin kauan kun siitä ei toimiteta todistusaineistoa..

    VastaaPoista
  5. Mäkin taidan olla normaali, jee! Luulin, että olen ainoa maanpäällä, joka käyttää korvatulppia yksin nukkuessaan! Tapa on peruja lasten vauva-ajoista , jolloin heräsin ihan pieninpäänkin inahdukseen. Korvatulpat olivat tuolloin ihan loistava keksintö, ja sitä ne ovat edelleen tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan, meitähän on jo kokonainen lauma! Huono puoli tässä taitaa olla se, että korvatulppiin voi jäädä koukkuun. Ettei osaakaan nukkua ilman, koska pienetkin äänet häiritsee.

      Sulla oli maino blogi! Täytyy ehdottomasti seurata, kun kirjasuosikeissakin oli VIikkoja, kuukausia, Jumalat juhlivat öisin ja Sokea surmaaja : )

      Poista
  6. Täällä vielä yksi, joka pitää huolen, että tenavan vaatteet ovat sävy sävyyn sukkia myöten. Ja voi kauhistus, kun menet hakemaan tenavaa päiväkodista ja tädit onkin sitten päivän aikana vaihtaneet repusta juuri ne väärän väriset varahousut kaatuneen maidon vuoksi kastuneiden tilalle, argh! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TOi on ihan painajainen! Mä yritän kyllä aina tehdä sinne varareppuunkin sävysävyyn setit valmiiksi :)

      Poista
  7. Ja täälä vielä yksi joka käyttää aina nukkuessa korvatulppia!! :)

    Allekirjoitan ajatauksen että tulpat vaimentaa myös sisäiset äänet/ajatukset. Vaikka olisi hiljaista, en nukahda koska ajatukset sinkoilee mielessä ja heti kun laittaa tulpat korviin myös ajatukset vaimenee. Tulpat aiheuttanee jonkin alitajuisen reaktion "nyt nukutaan" tms :)

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista