Äiti vähän relaa

Suunnitelmissani on huomenissa niinkin hohdokas asia kuin kesäkänni. Katson sen ansainneeni tämän joulukuusta alkaneen työsuhde-sairastamis-lisääsairastamis -kriiseilyn jälkeen. Olen kyllä yrittänyt aikaisemminkin viettää sosiaalisia hetkiäm, ottaa omaa aikaa ja hukuttaa suruni kuplajuomaan hieman hillitymmin, mutta nyt on eri ääni kellossa. 

Aion nollata kovalevyn kuplivalla kesäillalla, kevyillä puheenaiheilla ja kukkumalla ystävän kanssa ainakin, niin, hmm. yli kymmeneen. Siis tavoilla, jotka eivät oikeasti nollaa ja jonka suunnitelmallisesta toteuttamisesta seuraa yleensä vain krapula ja väljähtäneen illan fiilis. Suunnitellusti on harvoin hauskaa. Mutta ei se haittaa. Aion laittaa uudet korkkarit jalkaan ja tarkistaa, löytyykö laukkujen pohjalta yhtään kuivahtamatonta huulikiillettä. Parempi olla myös mekkokeli. Lisäksi aion syödä syntisen hyvää ja liian suolaista ruokaa sekä juoruta niin paljon kuin sielu sietää. Tässä viimeisessä kohdassa on vähän haastetta, koska olen ollut viimeisen kuukauden sairaalassa tai kotona neljän seinän sisällä ja kummassakaan ei hirveästi ole tapahtunut enkä ole noteerannut pätkääkään, mitä maailmalla on tapahtunut. Prahassa kuulemma tulvii, Istanbulissa mellakoidaan ja huomenna menee joku naapurissa naimisiin.

Haasteen tähän uhoamiseen aiheuttaa se, etten oikein saisi olla humalassa, mutta ehkä sentään hiprakassa. Näin puolikriittisesti sairaana ei pitäisi kuulemma hilllua kunnossa, jossa voi loukkaantua. Ylenmääräinen nesteiden nauttiminen voi taas vaikuttaa verenohennuslääkitykseen. Tarvittaessa voin toki laittaa päähän kypärän.

No, totuushan on se, että puhun suulla suuremmalla. Oikeasti istun paikallisen gastropubin pöydässä ystäväni kanssa siveästi keskustellen ja olen kuolemanväsyneenä nukkumassa klo 22. Villiä. Pelkkä ajatus mahdollisuudesta antaa kuitenkin voimaa.

Onneksi tulevalle kesälle on luvassa myös muutamia pieniä omia reissupyrähdyksiä ystävien kanssa, yksi hotelliöinen kahdenkeskinen ensimmäisen hääpäivän vietto, ystävien useampipäiväiset häät ja mahdollisesti jopa muuta. Pääsisiköhän niillä vähän kauemmas omasta arjesta että sitä osaisi taas arvostaa. Tulee nimittäin tätä säätämistä tällä hetkellä korvista, varsinkin kun sekä Ykkösen että Kakkosen mielestä äiti on aika usein sekä ”tyhmä ” että ”tymmä”. Viesti tulee molempien suulla harvinaisen hyvin perille.

Luvassa on aikuismainen ote rentoutumiseen. Skål!