4.6.2013

Saako täältä perhealennusta?

Viikon kuva-arvoitus. Missä Kakkonen luuraa?
Virtaa on, vaikka henki ei kulje. Petollinen yhdistelmä. 
Kas, sehän on sairaala. Eikä kuvassa ole edes äidin peti. Kakkonen päätti yhden hellepäivän nenän valuttelun jälkeen hinkua keuhkoputkensa tukkoon ja tukossa ne ovat pysyneet. Ei auttanut Mehiläinen, lasten poli eikä toistaiseksi osastojumikaan. Meidän perhe alkaa olla aika tuttu näky tässä sairaalassa. Jokohan saisimme pikku hiljaa oman nimetyn huoneen? Joka kolmas yö veloituksetta -tyyppinen ratkaisukin alkaisi olla poikaa. Äkkiseltään kalkuloituna nämä touko- ja kesäkuun sairaalavuorokaudet alkavat hipoa neljää sataa euroa. Kyllä sillä pitäisi joku liinavaatekomero omaan käyttöön jo irrota.

Surkuhupaisaa, säälittävää tai katastrofaalista on se, että tämä viimeisin tilanne syntyi ekana töihin paluupäivänäni. Ei paljon hampaita naurattanut tänä toisena ilmoittaa, että täällä ollaan taas Taysissa. Pomo kyseli, että mikähän ja kukahan tällä kertaa, kun ei hän pysy enää oikein kärryillä.

Aloitin uuden työn helmikuun alussa. Helmi- toukokuussa olin kahdesta kolmeen päivää poissa lasten sairastelujen vuoksi. Toukokuussa rapsahti tuo oma sairausloma 21 päivää ja nyt olen poissa taas toista päivää. Huomenna jo kolmatta, kun ensi yön saamme vielä nelosella lusia. Voisin ihan itse lyödä vetoa, että se samainen pomo miettii tällä hetkellä kuumeisesti, kannattaako tuon tyypin työsopimusta vakinaistaa kesän jälkeen. Pitänee ehkä tsekata vähän mol:lia tulevina kuukausina varmuuden vuoksi.

Ai niin, ja ettei tässä lasten sairastelussa nyt rikottaisi perinteitä, Aviomies on tietenkin muilla mailla vierahilla. Eilen yritin vahvasti vihjata, että jos meinaat, että meitä tienaavia aikuisia on syksyllä kaksi, kannattaisi uusi lentolippu hankkia tälle päivälle. Ei tajunnut vihjettä. Kele.

Näillä mennään. Positiivista on sentään se, että oma diagnoosini on tässä viimeisen reilun viikon aikana tarkentunut. Se todellakin on molemmin puoleinen nikamavaltimoiden dissekaatio (tukos, ahtauma tai jotekin sinne päin). Tuore sellainen. Joten kyllä se taisi olla se rivakanpuoleinen hieronta. Kolme kuukautta todella rauhassa (ei tarvitse juosta koko kesänä, golf-lupaa taidan vielä tingata), sitten taas katsotaan, onko suonet auenneet vai lopullisesti tukossa. Mutta eipä tässä nyt ole taas ehtinyt juurikaan omaa oloa miettiä..

10 kommenttia:

  1. Ei hyvää päivää tuota teidän tuuria! Pikaista paranemista pienelle ja rauhaisia vointeja äidille! Ja nuo isit... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Jos tää nyt olis tässä..

      Poista
  2. Pikaista paranemista pienelle! Kyllä ne työasiat aina jotenkin järjestyy, jos ovat ymmärtämättömiä töissä niin sitten on kurja työpaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täällä on jo virtaa kuin pienessä kylässä. Ja työasiat on työasioita..

      Poista
  3. No ei ole todellista! Mistä noita tulee?! Parantumista Kakkoselle! Ja jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä elämä voittaa. Ja eihän tähän voi oikein enää suhtautua kuin huumorilla. Asenna on aika "What next?"

      Poista
  4. Toivottavasti se aviomies alkaa tajuamaan pointin, ei ole kiva yksin kantaa vastuuta lapsista varsinkaan itsekin työssäkäyvänä ja sairastelleena! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tajuaa. Kantaa huonoa omaatuntoa kroonisesti harteillaan. Nyt on ollut vaan ajoituksen kanssa pirun huonoa tuuria. Mutta lomaoikeus on kyllä herralta peruttu :)

      Poista
  5. Voimia ja paranemista !

    Tuttu tilanne meilläkin takavuosilta... Mies oli kerran Madridissa viikon työreissulla ja kotona molemmat lapset samaan aikaan rotaviruksessa. Olin aloittanut uudessa työpaikassa kuukausi aikasemmin ja oli pakko olla poissa töistä lasten takia. Ei paljon naurattanut... ainakaan silloin kun mies kysyi kotiin palattuaan: "Miksi olet kireän tuntuinen ?"

    Nyt tää naurattaa näin jälkikäteen, mutta silloin oli vähällä, etten heittänyt miestä samoin tein pihalle. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin. MIten se ajoitus meneekin just noin. Mä huomaan olevani itse liian tunnollinen ja kriittinen näitä työasioita kohtaan. Monella on perhe ja tämmöinen säätö ei ole mitään ainutlaatuista, vaikka se itsestä siltä tuntuu.

      Mua ei ihan vielä naurata, kun tänään vähän purkautui aamuhässäkässä kaikki. Mutta kyllä tää tästä :)

      Poista