![]() |
Virtaa on, vaikka henki ei kulje. Petollinen yhdistelmä. |
Surkuhupaisaa, säälittävää tai katastrofaalista on se, että tämä viimeisin tilanne syntyi ekana töihin paluupäivänäni. Ei paljon hampaita naurattanut tänä toisena ilmoittaa, että täällä ollaan taas Taysissa. Pomo kyseli, että mikähän ja kukahan tällä kertaa, kun ei hän pysy enää oikein kärryillä.
Aloitin uuden työn helmikuun alussa. Helmi- toukokuussa olin kahdesta kolmeen päivää poissa lasten sairastelujen vuoksi. Toukokuussa rapsahti tuo oma sairausloma 21 päivää ja nyt olen poissa taas toista päivää. Huomenna jo kolmatta, kun ensi yön saamme vielä nelosella lusia. Voisin ihan itse lyödä vetoa, että se samainen pomo miettii tällä hetkellä kuumeisesti, kannattaako tuon tyypin työsopimusta vakinaistaa kesän jälkeen. Pitänee ehkä tsekata vähän mol:lia tulevina kuukausina varmuuden vuoksi.
Ai niin, ja ettei tässä lasten sairastelussa nyt rikottaisi perinteitä, Aviomies on tietenkin muilla mailla vierahilla. Eilen yritin vahvasti vihjata, että jos meinaat, että meitä tienaavia aikuisia on syksyllä kaksi, kannattaisi uusi lentolippu hankkia tälle päivälle. Ei tajunnut vihjettä. Kele.
Näillä mennään. Positiivista on sentään se, että oma diagnoosini on tässä viimeisen reilun viikon aikana tarkentunut. Se todellakin on molemmin puoleinen nikamavaltimoiden dissekaatio (tukos, ahtauma tai jotekin sinne päin). Tuore sellainen. Joten kyllä se taisi olla se rivakanpuoleinen hieronta. Kolme kuukautta todella rauhassa (ei tarvitse juosta koko kesänä, golf-lupaa taidan vielä tingata), sitten taas katsotaan, onko suonet auenneet vai lopullisesti tukossa. Mutta eipä tässä nyt ole taas ehtinyt juurikaan omaa oloa miettiä..
Ei hyvää päivää tuota teidän tuuria! Pikaista paranemista pienelle ja rauhaisia vointeja äidille! Ja nuo isit... :D
VastaaPoistaÄlä muuta sano! Jos tää nyt olis tässä..
PoistaPikaista paranemista pienelle! Kyllä ne työasiat aina jotenkin järjestyy, jos ovat ymmärtämättömiä töissä niin sitten on kurja työpaikka.
VastaaPoistaKiitos, täällä on jo virtaa kuin pienessä kylässä. Ja työasiat on työasioita..
PoistaNo ei ole todellista! Mistä noita tulee?! Parantumista Kakkoselle! Ja jaksamista.
VastaaPoistaTäällä elämä voittaa. Ja eihän tähän voi oikein enää suhtautua kuin huumorilla. Asenna on aika "What next?"
PoistaToivottavasti se aviomies alkaa tajuamaan pointin, ei ole kiva yksin kantaa vastuuta lapsista varsinkaan itsekin työssäkäyvänä ja sairastelleena! Tsemppiä!
VastaaPoistaKyllä se tajuaa. Kantaa huonoa omaatuntoa kroonisesti harteillaan. Nyt on ollut vaan ajoituksen kanssa pirun huonoa tuuria. Mutta lomaoikeus on kyllä herralta peruttu :)
PoistaVoimia ja paranemista !
VastaaPoistaTuttu tilanne meilläkin takavuosilta... Mies oli kerran Madridissa viikon työreissulla ja kotona molemmat lapset samaan aikaan rotaviruksessa. Olin aloittanut uudessa työpaikassa kuukausi aikasemmin ja oli pakko olla poissa töistä lasten takia. Ei paljon naurattanut... ainakaan silloin kun mies kysyi kotiin palattuaan: "Miksi olet kireän tuntuinen ?"
Nyt tää naurattaa näin jälkikäteen, mutta silloin oli vähällä, etten heittänyt miestä samoin tein pihalle. =)
Just noin. MIten se ajoitus meneekin just noin. Mä huomaan olevani itse liian tunnollinen ja kriittinen näitä työasioita kohtaan. Monella on perhe ja tämmöinen säätö ei ole mitään ainutlaatuista, vaikka se itsestä siltä tuntuu.
PoistaMua ei ihan vielä naurata, kun tänään vähän purkautui aamuhässäkässä kaikki. Mutta kyllä tää tästä :)