22.7.2013

Tiedätkö kuka kuviasi käyttää?

Olen aika liberaali blogissa esitetyn materiaalin, myös kuvien, suhteen. Ajattelen jotenkin niin, että blogit ja muu SoMeilu ovat iso osa nykymaailman menoa. SoMe on tavallaan tavisten netissä pyörivää tosi-tv:tä, jossa kirjoittaja voi julkaista materiaalia omasta elämästään haluamassaan laajuudessa. 

Blogeissa esitettävä sisältö etsii vielä muotoaan kaupallisuuden sääntöjen lisäksi ainakin kuvapolitiikan ja eettisten periaatteiden osalta. Bloggaamisen yleistyminen varmasti venyttää yleistä käsitystä siitä, mikä on normaalia tai yleensä sallittua. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei kuvitellutkaan kirjoittavansa itsestään julkisesti edesa anonyyminä eikä omalla elämällä retostelua pidetty ”sopivana”. Nykyisin samat asiat ovat ihan arkipäivää.

 Omasta ”maailma muuttuu kuomaseni” asenteesta huolimatta en tietenkään hyväksy omia ipanoita (tai ketään muitakaan läheisiä, tai no henkilöitä ylipäänsä) tahattomastikaan mollaavia, liian henkilökohtaisesti kertovia, epäselvästi ironisoivia  tai muuten epämääräisiä sisältöjä, esimerkiksi alastomia lapsia esittäviä kuvia. Nyökyttelen hyväksyvästi ”Ei oo totta” blogin tiukan ammattimaiselle näkökulmalle aiheeseen ja Täti-ihmisen jatkopohdinnoille.

Olen kuitenkin siinä mielessä sallivampi, että olen esittänyt harkinnankin jälkeen blogissa kuvia elämästäni ja lapsistani – ihan tunnistettavasti ja ihan tarkoituksella. Toivottavasti kuitenkin suhteellisen hyvän maun rajoissa. Ajattelen ehkä naivistikin niin, että tavallinen kuva ei ole lapselle vahingollinen. Siinä vaiheessa kun he löytävät äitinsä tekstit ja kuvat, he ovat kasvaneet jo niin erilaiseen mediakulttuuriin kuin me, että he arvioivat materiaalia mahdollisesti toisin kuin me juuri tällä hetkellä teemme. Keskeistä minusta on kuitenkin tunnistettavien asioiden esittämisessä se tyyli ja laajuus, jolla asioita esitetään.

Vaikka keikun tässä järkevän sallivuuden puolella, on minullekin tässä aihepiirissä yksi ihan ehdoton ja iso mutta. Kuvien laiton käyttö.

Minulle kävi nimittäin niin, että keväällä joku neitokainen oli tavalla tai toisella löytänyt Ykkösen vauvakuvan edellisestä  lapsettomuus-, raskaus- ja vauva-arkiaiheisesta blogistani (jonka paniikissa poistin ja menetin ison osa itsellekin tärkeää päiväkirjamaista tärkeistä ja kipeistä aiheista) ja tälläsi sen omalle FB-seinälle omana kuvanaan.  Kuvien käyttäjä oli meikäläisen arvion mukaan noin parikymppinen, ei todellakaan äitityypiksi profiilinsa puolesta leimautuva ”teiniritsa” (excuse moi), joka yhtäkkiä vain kaiken seinänsä pose-materiaalin lisäksi oli tehnyt Ykkösen kuvasta profiilinsa kansikuvan. Hän oli kuvallisesti ominut ipanani, nimennytkin hänet muistaakseni. No, hyvä maku hänellä lapsivalinnassaan tietysti oli..

Sain tiedon tapahtuneesta, kun joku tuli anonyymisti sitä blogiini kommentoimaan. Primitiivireaktiona haukahdin kommentoijalle ja ihmettelin, miten hän oli osannut yhdistää FB-profiilin meikäläisen blogiin. Kommentoija vastaärähti, että se oli kuulemma helppoa, mutta minulle ei ikinä selvinnyt miten. Ymmärtäisin yhteyden, jos kuvani olisi ollut nimetty niin, että tietyllä hakusanalla se tulisi esiin kuvahaussa. Tai että käyttäjä olisi liittänyt profiiliinsa suoraan blogistani, jolloin URL-olisi matkassa mukana.

Koska kommentoija oli linkittänyt kyseisen profiilin kommenttikenttään, kävin sen tietenkin katsomassa. Lähetin ilmoituksen tapahtuneesta Facebookin hallintaan, mutta siellä asialle ei tehty mitään. Kuvassa ei ilmeisesti ollut heidän kriteeriensä puolesta mitään epäilyttävää. FB:hen on myös organisaationa (varsinkin maakohtaisena) erittäin vaikea ottaa kontakti muuten kuin automaattisten ja hyvin rajallisten lomakkeiden kautta, joten sinne suuntaan selvittely oli rahtusen turhauttavaa. Pommitin kuitenkin profiilin omistajaa tulikiven katkuisilla viesteillä, jossa lopulta uhkasin nettipoliisilla ja suurin piirtein Supollakin. Kirjoitin luvattomasta käytöstä muistaakseni myös suoraan hänen seinälleen. Tuloksena koko profiili poistui ainakin sillä kertaa ja homma jäi siihen.

Minua jäi episodissa askarruttamaan useakin asia.

a) Kuvan käyttöönottaja. Miten profiilin omistaja oli päätynyt käyttämään kuvaa? Käytännössä hänen on joko täytynyt käydä blogissani tai hakea kuvaa jollakin hakusanalla, jolloin hän on tallentanut sen käyttöönsä tai linkittänyt suoraan profiiliinsa. En kuitenkaan keksi tapaa, jolla kuva ilmaantuisi kuvahaussa. Kuvani on nimetty niin, etteivät ne tule esiin millään ”cute babygirl” hakusanalla. Tajuan kyllä, että blogienkin kuvamaailma on julkisen kuvahaun riistaa, mutta millä logiikalla ne päätyvät minkäkin aihepiirin ja hakusanojen alle?  Vai onko kuvaa käytetty linkkinä suoraan blogista, jolloin URL-lähde näkyisi?


b) Kuvan tunnistajan ja kommenoijan osuus. Miten asian kommentoija on yhdistänyt FB-profiilin ja blogini? Olemalla sekä blogini lukija ja luvattoman käyttäjän ystävä? Luvattoman käyttäjän ystävä, joka alkaa selvittämään, mistä naamakirjakamun kuva on peräisin? Käsittääkseni kuva ei  linkity mitenkään blogiini ellei se ole suoraan linkitetty sieltä, mikä olisi taas äärimmäisen tyhjmää.  Oli keino mikä tahansa, on tunnistaja ollut kunnon salapoliisi. Pelottavaa sekin.

c) Ajallinen yhteys. Blogin kuvan päivityksellä ja sen ilmestymisellä profiiliin oli yli kahden vuoden väli, joten näkyminen kuvahaussa millään logiikalla tuntuu ihmeelliseltä.

 d) Mitä helvettiä -osuus. Mitä profiilin luoja ajatteli käyttäessään selkeästi toisen lapsen kuvaa? Kuvahaussahan kuvan lähde tulee näkyviin, joten käyttäjän täytyy tajuta käyttävänsä jonkun omaa elämää kuvaavaa kuvaa eikä mitään yleistä mainoskuvaa. Mitä ei tietenkään niitäkään saa käyttää ilman lupaa toisessa yhteydessä. Samoin kiinni jäämisen riski on aina olemassa.
e) Joku muu. Selittääkö joku muu tekijä asioiden yhteyttä eli kuvan päätymistä käyttöön ja minulle päätynyttä tietoa aiheesta?

Muuttiko oma negatiivinen kokemukseni suhtautumistani blogin sisältöön? Kyllä ja ei. Haluan edelleen uskoa, että blogata voi soveliaasti käyttämällä kuvamateriaalia omasta elämästään. Lehdet ovat täynnä tarinoita perheistä ja monesta muusta yhtä henkilökohtaisesta peräpukamista avioeroon. Siellä ne on ipanat rivissä koristamassa uusperheen arjesta kertovaa tarinaa tai yökastelusta poisoppimista ja sitä pidetään ihan ok:na. Tuskin näidenkään artikkelin lapsilta on varsinaisesti kysytty, haluavatko he olla esillä sadoille tuhansille leviävässä julkaisussa ja tulla linkitetyksi syömisongelmaiseksi huonouniseksi parisuhteen tuhoajaksi vielä kymmenen vuoden päästä. Tavallaan blogit ovat jatkumo tälle perinteiselle tarinalle, uusi media, jonne pääsy on jokaisella ja jonne pitää voida kirjoittaa hyvällä tavalla myös henkilökohtaisista asioista niin halutessaan. Kyse on kirjoittajan valinnoista. Mutta myös laajenemisen myötä muotoutuvista säännöistä.

Sille todella avoimelle lapsettomuusaikojen ja ensimmäisen lapsen alkuhankaluuksien kuvausten linjalle en enää lähde. Samoista asioista kirjoitan, mutta yleisemmin, ilman sitä suurinta sydänverta. Jotakin olen siis varmasti myös oppinut.

Blogiani lukee nykyisin myös moni tuttuni. Osa heistä on sanonut, että nykyistäkin melko neutraalia blogia lukiessa tulee jotenkin tirkistelyn maku, vaikka he tietävät samat asiat myös livenä. Itse en taas koe tuttujen blogeja lukiessani alkuunkaan näin. Lukijasta kiinni tämäkin. Viestinnässä vastuu on sekä lähettäjällä että vastaanottajalla, muistelisin jostain luentojen hämäristä arkistoista.

Vähintään yhtä tärkeää, kuin huomion kiinnittäminen kirjoittajalta vaadittuihin asioihin, olisi keskustella laajemmin ja määrittää raamit sille, miten blogien materiaali on käytettävissä, miten lukijan oletetaan materiaaliin suhtautuvan. Kuvien tai muun sisällön käytön luvattomuus on osastoa ”common knowledge”, mutta kaikkien käytössä olevien julkaisukanavien määrän ja samalla väärinkäytösten lisääntyessä on selvää, ettei tieto käytöstä olekaan itsestään selvää. Osa kuvittelee edelleen, että kun joku asia on netissä, se on vapaata riistaa kaikille. Suurempi ongelma minusta lymyää juuri täällä. Valistuksen paikka.


 
Olenko minä muuten ainoa, joka on saanut tietoonsa oman sisällön luvattoman käytön?

22 kommenttia:

  1. Googlen kuvahakuun voi käsittääkseni laittaa minkä tahansa kuvan URL:n ja käskeä masiinaa etsimään samanlaisia, joten ehkä se yhteys blogiisi löytyi sitä kautta? Sillä voi myös tarkastaa, ovatko omat kuvat muualla käytössä, mutta hidastahan se on.

    VastaaPoista
  2. Juu, olen samaa mieltä. Kuvahakuun voi varmaan URL:n laittaa. Mutta ihmettelenkin lähinnä tilannetta, jossa URL:ää ei ole. Käsittääkseni omassa tapauksessani tyypin on täytyny tallentaa kuva ensin koneelle ja siirtää sieltä FB:hen. Jos hän on taas kopsannut kuvan sieltä suoraan FB:hen, niin sitten kuva on tietty löydettävissä. Ja tämä taas olisi erittäin amatöörimäinen tapa kopiointiin. Mutta amatöörejähän tässä kaikki ollaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun pointti on nimenomaan se, että Search by image -toimintoon laitetaan joku URL, ja sitten Google etsii samanlaiset kuvat - tai sitä muistuttavat. Eri URLeista.

      Sillä tavalla olisi ihan helppoa saada selville, missä kuva on Facebookin ohella.

      Poista
    2. Äh, siinähän se alhaalla selitettiin paljon paremmin kuin itse osasin! :D Anteeksi töhöily!

      Mua harmittaa vieläkin toi juttu sun puolesta, se on jotenkin kokonaisuudessaan niin ikävä.

      Poista
    3. Aivan, se juurikin aukiselitetty haku toimii siis molemmilla tavoilla. Sitäpä en tosiaan tiennyt. Töhöillään siis molemmat!

      Tuo harmitus on oikeastaan aika suhteellista, mutta toisaalta ansaittua. Itsehän olen valinnan tehnyt ja riskit tiennyt. En vaan ajatellut, että se sattuisi minulle.. Opettavaista. Vai opinko sittenkään.

      Mutta ajatella oikeasti niitä, joille koituu todellista harmia vastaavista tilanteista - siis mielipahan lisäksi. Uuh.

      Poista
  3. Liina tarkoittaa, että Googlen kuvahaku osaa verrata kuvien sisältöä vaikka ne olisi ladattu nettiin uudestaan oman koneen kautta. Eli mene Googlen kuvahakuun http://www.google.com/imghp?hl=en&tab=wi ja klikkaa kameran kuvaa hakukentässä. Saat mahdollisuuden ladata hakuun kuvan omalta koneeltasi tai antaa internetissä olevan kuvan URL:n. Tulokseksi saat sivuja, joissa samaa kuvaa on käytetty URL:sta riippumatta ja visuaalisesti samankaltaisia kuvia. Tässä esimerkiksi hakutulokset oman blogisi puutarhakuvasta: http://tinyurl.com/l3bjuq2

    Tuli kyllä oikein paha mieli tuosta kertomuksestasi vauvasi kuvan käytöstä. Erityisesti siitä, että tuhosit koko blogisi ja menetit sitä myötä tärkeät muistot. Itsekin olen menettänyt nettiin kirjoittamiani tärkeitä asioita. Pitäisi aina varmuuskopioida ne itselle, mutta jotenkin sitä aina kuvittelee, että ehtiihän sitä myöhemmin. Joskus se mahdollisuus kuitenkin voi poistua yllättäen ja lopullisesti. Kannattaa kuitenkin kokeilla Internet Archivea http://archive.org/. Ainakin osa edellisen blogisi sisällöstä näyttäisi olevan siellä tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos opastuksesta! Näin varmaan Liina tosiaan tarkoitti tuota kuvan tunnistusta. Tuijotin itse itsepäisesti vain tuota URL-näkökulmaa, enkä ajatellut siis juurikin sen kuvan osoitetta. Näin se varmaan tosiaan on, mutta tämä ei selitä sitä alkuperäistä kuvan käyttöä. Eli miten kuvan profiiliinsa laittanut on kuvani löytänyt.

      Ja kiitos myös sympatiasta. Olihan se tosiaan pysäyttävää, koska haluaisin uskoa, että tällaista kirjoittamista/julkaisemista voisi tehdä jotenkin eettisesti järkevästi.

      Kolmas kiitos tulee tuosta archive.org vinkistä. Itselleni se on niin uusi paikka, että en kyllä löytänyt edellisen, enkä sitä edellisen (edelleen julkisen) blogini sisältöä..

      Poista
    2. Veikkaisin, että kuvasi varastanut henkilö löysi kuvan jollain satunnaisella hakusanalla kuvahaulla. Googlen kuvahakuhan ei oletusasetuksilla välitä siitä onko kuva vanha vai tuore. Vaikka kuvasi ei millään itse keksimälläsi hakusanalla olisi noussut korkealle tuloksissa, on se varmasti jollain haulla näkynyt jossain kohdassa hakutuloksia. Noita kuvahaun tuloksiahan voi selailla sivutolkulla. Sinulla vain kävi huono tuuri, että kuva sattui jonkun ääliön silmiin. En usko, että kyseinen henkilö on sinua kohtaan mitään pahaa tarkoittanut. Ei vain ole tullut ajatelleeksi, että internetissä olevat kuvat eivät ole tuosta vain käyttöönotettavissa. Se on ihan hirveän yleistä ja olen itsekin useita teinejä aiheesta opastanut.

      Ainoa idioottivarma keino estää omien kuvien väärinkäyttö on olla julkaisematta niitä netissä. Seuraavaksi varmin keino on lisätä kuvaan ns. vesileima, joka on osittain läpinäkyvä ja peittää myös osan kuvan pääasiasta, kuten lapsen kasvot. Sellaisenkin voi kyllä poistaa, mutta se vaatii erittäin hyvää kuvankäsittelyohjelman käyttötaitoa ja paljon vaivaa. Toisaalta vesileimakuvia on aika kurjaa katsoa. Helpoin ja vähemmän kuvien katsomista haittaava keino estää suurin osa ajattelemattomista kuvavarkauksista on lisätä kuvan reunaan blogisi linkki. Sen pystyy leikkaamaan pois aika vähällä vaivalla, mutta tuskin kukaan jaksaa tuollaista pientäkään vaivaa nähdä, kun internet on täynnä kuvia, jotka pystyy ottamaan käyttöön omin luvin ilmaan mitään ylimääräistä työtä.

      Hiukan erilainen keino vähentää ongelmia, on laittaa bloggerista päälle asetus, joka kieltää hakukoneita listaamasta blogiasi. Kuka vain, joka tietää linkin tai vaikka löytää sen jostain muusta blogista voi edelleen lukea blogiasi normaalisti, mutta blogin sisältö ei enää nouse hakukoneiden listalle (Edellyttäen, että hakukone toimii sovittujen sääntöjen mukaan. Esto on luonteeltaan sopimus, ei tekninen este). Tämä estää myös blogin arkistoinnin mainitussa archive.orgissa, mikä voi olla joko hyvä tai huono asia katsantokannasta riippuen.

      Archive.orgiin laitetaan keskivaiheilla olevaan wayback machine kohtaan hakemasi sivun täydellinen URL. Jos sivu on tallessa, tulee esiin kalenterinäkymä, josta voi valita päivän, jolta tallennetun version haluaa katsoa. Kyllä se edellinen blogisi siellä on. Voisin laittaa suoran linkin hakutuloksiin, mutta en ole varma haluatko niitä näkyviin tänne enää sen jälkeen mitä blogin kanssa tapahtui. Voin lähettää linkit sinulle myös sähköpostitse, jos haluat mieluummin niin. Blogia kannattaa hakea sekä fi- että com-päätteellä. Niitä on tallennettu hiukan eri aikoihin, joten hakemalla molempia saat talteen hieman kattavamman historian blogistasi. Lisävinkkinä, kun olet blogisi etusivun kalenterinäkymässä, voit lisätä osoiterivin loppuun tähden (*) ja saat listauksen kaikista blogisi alta haetuista sivuista. Jokunen postaus on arkisoitu omana sivunaan, joten niistä voi saada talteen kommentitkin.

      Poista
    3. Kiitos uudelleen kommenteista ja pohdinnastasi! Tuo bloggerin asetus on ihan hyvä vinkki, sitäpä en ollutkaan ajatellut.


      Toki ymmärrän tuon hakukoneiden kuvahaun logiikan, samoin kuvien merkkaamisen. Lähinnä oma taivasteluni liittyy siihen, miten joku viitsii tehdä tuon työn käyttääkseen väärennettyä kuvaa.

      Kuvien merkkaamista olen monta kertaa miettinyt, mutta olin tässäkin naivisti ajatellut, että eihän kukaan nyt meikäläisen merkityksetöntä ja tylsää materiaalia käytä. Enkä varmaan merkkauslinjalle lähde jatkossakaan. Linja on joko ei kuvia lainkaan tai sitten sellaisia kuvia (ei lapsia),joiden käytöllä ei ole pätkänkään väliä.

      Koko prosessi opetti kyllä sen, että omaa ajattelua joutuu muokkaamaan (tietenkin) tässä samalla. Vaikka tietyllä tapaa kommentoin sallivan julkaisun puolesta, ei asia tietenkään ole niin yksiselitteinen.

      Kiitos vielä noista selkeistä archieve.orgin ohjeista. En ehtinyt vielä tutustumaan huolella, mutta hienoa jos sieltä löytyy.

      Poista
  4. Olipa erinomainen ja herättävä kirjoitus, kiitos tästä! Olen hyvinkin samoilla linjoilla kanssasi rajattoman kuvien käytöstä ja alastonkuvista, tunnistettavia, harkittuja kuvia lapsistani on itsellänikin, mutta hyvä muistutus etenkin nuo linkittämäsi blogien sisällöt kommentteineen olivat silti.

    En osaa ikävä kyllä auttaa tuossa kysymyksessäsi jäljitettävyydestä, niin hyvä en ole, mutta toivottavasti saat muilta apua.

    Myös minua harmitti kovasti muistojesi menetys ja onpa toden totta uskomattoman törkeää kuvan varastamista toiselta! Tuossa tilanteessa on varmasti tuntenut olonsa tosi avuttomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siis hyvä, jos tämäkin jo herätteli. TÄstä aiheesta on kirjoittanut niin moni ammattimaisemmin ja tietävämmin asioihin paneutuva. Minä höpisen enemmän fiilispohjalta..

      Jäljitettävyyteen sain jo hyviä vinkkejä aikaisemmin. Ei niitä kyllä automaattisesti moni bloggaaja tiedä ja tiedosta. Oli hyvää oppia heti lisää koko aiheesta.

      Kyllä minua niiden tekstien menetys toki kirpaisi, mutta oma vikani sinänsä, etten tallentanut niitä itselleni. Sekin olisi ollut helposti tehtävissä.

      Poista
  5. p.s linkitin blogisi omiin suosikkeihini, sinulla on erinomaista asiaa! :)


    http://ruuhkavuosissa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja kiitos tästäkin! Kävin myös kurkkaamassa blogiasia ja perehdyn tässä pian lisää jahka ajankäyttö antaa taas myöten : )

      Poista
  6. Ainoa ns. järkeenkäypä ei tarkoituksellinen selitys, mikä mulle tulee tuosta fb-profiilin kuvan vinkkauksesta sulle, olisi että se vinkkaaja olisi lukenut sitä blogia, missä kuva on ollut ja muistanut sen. Mutta silloinkin sen vinkkaajan olisi pitänyt olla sen teinin kaveri tai kaverinkaveri tms. että aika kaukaa haetulta tuntuu sikäli.

    On kyllä kökkö tapaus. :( Olen itsekin joutunut alusta asti miettimään blogin avoimuusasioita syistä joita en nyt tässä voi sanoa. :) Huomasin, että Mutsien Kymppi-haaste sai jotenkin rennommaksi suhtautumiseni, kun niin moni haasteeseen osallistuneista on blogeissaan ihan omilla tiedoillaan ja kuvillaan.

    Olen myös miettinyt, että jatkuuko tämä nykyinen avoimuustrendi, vai ajatellaanko joskus tulevaisuudessa, että god se oli tosi hullua aikaa kun kaikki vaan jakoi kaikkea tietoa somessa. Osaisikohan joku tulevaisuudentutkija ennustaa, mikä on todennäköistä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin mietin, että joku yhteys joko kuvan käyttäjällä tai kommentoijalla täytyy blogiini olla. Ymmärrän ketjussa kaiken muun kuin sen, miten kuvan käyttöönottaja on päätynyt käyttämään minun kuvaani. Miten se on tullut haussa esiin vai onko hän sen tallentanut blogistani tuntemalla blogini. On loogisempaa ymmärrtää jopa se, että kommentoija on jäljittänyt kuvan alkuperän kuvahaun ja googlen kuvan tunnistuksen perusteella.

      Oli miten oli niin kökköä se tosiaan oli. Mutta minäkin olen höllentänyt näitä anonyymiteetin verhoja tutustuessani avoimemmin bloggaajiin ja oikeasti miettimällä, mitä kirjoitan (edes vähän..)Aikaisemmin ja juuri tuossa aikaisemmassa blogissa oksensin ulos mitä mieleen vaan tuli. Ei hyvä sekään.

      Toi tulevaisuus -näkökulma on kyllä kiinnostava. Automaattistahan ei tosiaan ole jatkuva avoimuuden ja hyväksymisen listääntyminen vaan homma voi kääntyä ihan päinvastaiseksi. Saas nähdä.

      Poista
  7. Voi järkytys ja ahdistus. Juuri tästä syystä en ikinä lataa lasteni kuvia mihinkään...en edes fb.hen. Sen verran tiukka pipo minulla edelleen on. Taisinpa sinua joskus aiheesta varoittaakkin ;)

    Tsemppiä sinne ja toivottavasti asia selviää jollain tapaa.

    ivf-mama (joka ei myöskään bloggaa koska ei halua tunnistautua millään tavalla tässä inter-njetin ihmeellisessä maailmassa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olihan tuo tylsää ja hyvä osoitus itselleni katsoa peiliin ja tarkistaa, mikä kannattaa ja mikä ei.

      Tiukka pipo on taatusti hyvä vaihtoehto. VOi hyvin olla, että itsekin joudun pipon nyörejä kiristämään, vaikka kuinka haluaisin uskoa, että kuvia voi käyttää hyvällä tavalla.

      Tuo tunnistettavuus on mielenkiintoinen asia. Mietin kovasti sitä itsekin, kun nyt heilun jossakin täällä semi-tunnistettavuuden maailmassa. Ajattelen jotenkin niin, että jos itse opin koko ajan olemaan neutraalimpi ja silti kirjoittamaan itselleni tärkeistä asioista, hommalla on minulle paikkansa. Mutta jos sorrun (ja olen tässäkin blogissa toki sortunut) liian henk. koht. hommiin ja arvosteluun, sitten homma on lähtenyt lapasesta.

      Poista
  8. Todella hyvä, tärkeä ja herättelevä kirjoitus.

    Minä olen ottanut sen linjan, etten laita blogiini tunnistettavia kuvia lapsista, ja pyrin myös kirjoittamaan heistä hyvin rajatusti - blogi kertoo minusta ja ajatuksistani, ei lapsistani. Mutta koska lapset ovat tärkeä osa minua, tulee heistä kerrottua. Tämän kanssa vieläkin painin, mikä on sopivasti ja mikä liikaa. Ja aina, kun julkaisen takaraivosta kuvan tms, panikoin, että tuliko nyt paljastettua liikaa.

    Olen hieman hysteerinen lasten yksityisyydestä, ehkä juuri kuvaamasi esimerkin takia. Noin kun voi sattua kenelle tahansa, ilman sen kummempaa syytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aihe on taatusti tärkeä, vielä kun osaisi ottaa tähän kantaa jotenkin "oikeasti" muutenkin kuin harrastelijamaiselta mutu-pohjalta.

      Sulla on hyvä linja. Noin minäkin periaatteessa ajattelen, mutta toimin vapaammin. Samaa painia käyn jatkuvasti. Yksityisyys on kuitenkin minusta jotenkin hyvin erikoinen asia sen jälkeen linjattavaksi, kun on päättänyt kerran nettiin ylipäänsä tässä muodossa lähteä. Tarkoitan sitä jatkuvaa rajanvetoa, mikä on liian paljon, mutta mitä kuitenkin haluaa kertoa, että tarinoissa olisi joku sisältö.

      Ehkä pitäisi vaihtaa aihepiiriä johonkin neutraalimpaan :) Mutta kun tämä arki jo omat ajatukset ovat niin paljon perheessä ja lapsissa. Kun kolmessa vuodessa on joutunut ihan uuteen maailmaan ja sitä ennen heilunut hedonistisesti miten sattuu, niin onhan tässä ruodittavaa vielä hetkeksi :)

      Poista
  9. Huh mikä tapaus! Valitettavasti se taitaa olla niin, että jos kuva leviää jonnekin väärään käyttöön, ei sitä enää pois saa.

    Mä olin aluksi facebookissa tosi tarkka ensinnäkin omista kuvistani, en laittanut sinne juuri mitään, ja lapsistani on siellä edelleen aika vähän kuvia, alkuun en laittanut niitä ollenkaan. Jostain syystä blogiin sitten kuitenkin tuntui hyväksyttävältä laittaa kuvia, itse ajattelin vähän samaan tapaan, että lehdissä on kuvia ja muiden blogeissa on paljon kuvia lapsista. Mutta onhan se fakta, että lapset eivät itse ole tätä hyväksyneet, ja vaikka kuinka ajattelee, ettei laita noloja kuvia, niin mistä sitä tietää, mikä joskus myöhemmin saattaa nousta kiusaamisen aiheeksi koulussa tms.

    Tosi mielenkiintoisia nuo Googlen kuvahakuvinkit, täytyypä vähän katsella näkyykö oman blogin kuvia missään. Minä lisään reunaan blogin osoitteen, saahan sen siitä pienellä vaivalla pois, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, opettavaista oli. Onneksi opin tämän ketjun kautta paljon tuosta oman kuvan tsekkauksesta. Ja kyllä ne täytyy alkaa edes kiusan vuoksi merkkaamaan.

      Mä olen ajatellut ihan toisin. FB:ssä jakelen ipanoiden kuvia ja kaikkea muutakin. Kuvittelen naivisti, että se on suojatumpi kuin avoin blogi. Tietysti lähtökohtaisesti onkin, mutta eihän sitä tiedä, mihin kuvat lopulta arkistoituvat ja mihin sieltä päätyvät.

      No, koko ajan tässä oppii. Toivottavasti myös muut netin/kuvien käyttäjät..

      Poista
  10. UUTISET, TALOUS, KULTTUURI, VIIHDE, URHEILU, HARRASTUKSET, BLOGIT

    NEWNEWS.FI - Hottest news from all the world
    Aina ilmainen uutisportaali.
    Kaikki tuoreimmat uutiset aina ensimmäisenä kellonympäri.
    Minuutti minuutilta, hetki hetkeltä, se nopein uutisvirta ympäri maailmaa.
    Uudenlainen tapa seurata uutisia internetissä 24 tuntia päivässä, 365 päivää vuodessa.
    Eri medioiden uutislinkkejä kokoava sivusto on yksi suosituimmista.

    http://www.newnews.fi/

    UUTISET, TALOUS, KULTTUURI, VIIHDE, URHEILU, HARRASTUKSET, BLOGIT

    VastaaPoista