18.9.2013

Kaverisynttärit - siirtyminen seurapiirielämään

Ykkönen visiteerasi eilen ensimmäisillä kaverisynttäreillä. Neiti liihotteli täydessä tällingissä neljän muun tytön kanssa olemaan fiinisti prinsessa. Kakun tilalla oli ollut fiksusti itsetuunattavia jäätelöannoksia ja ohjelmassa aarteen etsintää ja sitä prinsessaa. Hain puoli kahdeksalta kotiin umpityytyväisen neidin, joka käveli kilometrin matkan äidin kanssa käsi kädessä rimpsut heiluen ja totesi:

 ”Tällaiset iltakävelyt on ihan parhaita. Mennään äiti joka ilta yhdessä.” Mennään, ehdottomasti.

Mutta itse synttäreihin. Pisteet kotiin eilisille synttäreille siitä, että ymmärtääkseni niissä ei vielä yritetty mitään ihmeellisyyksiä. Nelivuotiaille riitti mainiosti koti, toisen lelut ja kaikkien vieraiden ihasteltavat hepenet. Tarjottavien ei tarvitse tämän ikäisille päätä huimata. Ainakin meidän neiti oli täysin myyty, kun tarjolla oli jäätelöä, johon sai itse ripotella sydänströsseleitä. Ja popcorneja. Vieraat olivat käyttäytyneet kuulemma mallikkaasti ja sopukin oli säilynyt.

Takana on kaikkien osapuolten näkökulmasta hienosti startannut oma sosiaalinen elämä. Tähän uuteen riittiin ja tulevien vastaavien tapahtumien aikakauteen liittyy kuitenkin ainakin yksi pohdinnan paikka – äidille.

Mikä on sopiva kaverilahja ja paljonko se voi maksaa?

En haluaisi olla lietsomassa Kello Hittyyn kulminoituvaa vaaleanpunaista muovista krääsämaailmaa. Enkä haluaisi ostaa jotakin, joka on täysin vastoin juhlakalun perheen arvomaailmaa. Mutta mistäs senkin voi tietää. Haluaisin tietenkin äitinä antaa myös tyttäreni ystäville jotakin kehittävää, kiinnostavaa ja ehkä jopa kestävää. Silleen niinku puuleluja neljävuotiaalle tytölle. Ei toimi – tiedetään. Ne kikattavat saparopäät haluavat pinkkiä ja blingblingiä ja kaikkea sitä, jota itse en kestä. Tytöt muuten saivat aarteenetsinnän palkintoina em. kisulin tarrat käytettäväksi korvakoruina ja sekös oli mahtavaa.

No mitä se lahja tosiaan voi maksaa? En kuulu siihen kadehdittavaan laumaan naisia, joka hurauttaa saumurilla syyspipon hauskasta kankaasta lahjaksi, joten kaupan armoilla ollaan. Periaatteesta tämän ikäisen lahjan ei tarvitse eikä pidä maksaa paljon, mutta vitosella ei oikein saa mitään. Paitsi Prinsessa-lehtiä. Tai sitten käyn väärissä kaupoissa. Tein oman henkisen päätöksen, että kymppi on raja ja siinä summassa tullaan pysymään todennäköisesti kaikki kaverisynttärit hamaan tappiin. Muutenhan homma lähtee ihan lapasesta varsinkin, jos lapseni on tulevaisuudessakin sen verran sosiaalinen, että hän saa kutsuja, todennäköisesti jopa useita vuodessa. Tai kun nämä molemmat ovat siinä iässä, että molemmilla on kavereita ja näitä synttäreitä, niin tähänhän saa tuhlattua ihan sievoisen summan vuodessa. Kyseessä on vähän samanlainen ongelma kuin häälahjan kanssa. Paljonko laitetaan.

Lopputulos. Ostin 10.90 maksavan Barbie-palapelin. Se oli sentään puinen.. Ykkösen mielestä myös hieno.

Synttärilahjoista puheenollen. Täytin tänään vuosia. Aviomies ja Ykkönen värkkäsivät eilen yhdessä yli kymmenen korttia periaatteella tarra per kortti. Niiden lisäksi sain aamulla sänkyyn jigi-vavan. How romantic is that..

10 kommenttia:

  1. No nyt täytyy mainostaa että juuri kirjoitin tästä synttärilahjan etsinnästä. Mäkin pidin alunperin kymppiä rajana, mutta olen kyllä nyt joustanut viitentoista euroon - tosin sitä tasapainottaa sitten jotkut erityisen hyvät alelöydöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä postaus ja hyviä vinkkejä! Olisin itse ihan ehdottomasti kirjalahjojen kannalla. Ja just askartelusälänkin. Pussiinhan saa kerättyä vaikka mitä hilpestikkeliä vietäväksi.
      Mun ystävällä on kanssa tuo lahjavarasto ja itse asiassa meilläkin jonkinmoinen, yleensä aikuiskyläpaikkojen varalle :) Mutta täytyy ehdottomasti alkaa hamstraamaan aleista sun muista paikoista pientä varastoa.

      Poista
  2. Ja hei, hyvää syntymäpäivää! Jospa säkin vielä saisit korviin liimattavia kisulitarroja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aviomiehelle pisteet kyllä siitä, että iltapäivällä kotona odotti lempisuklaata ja elämäni kaunein kukkakimppu - todellinen taideteos :)

      Poista
  3. Kääk, en kestä edes ajatella tulevien vuosien lahjahankintapulmia.
    Ja hei, vapahan on hyvä lahja. Eikös se selkeesti viittaa harrastamiseen yhdessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ajattele - toimi. Pitää hommata se varmuusvarasto..

      Vapa on joo yhteistä harrastusta, mutta sanotaanko että siihen on jo upotettu rahaa ihan kiitettävästi kesällä. Nyt olis ollut hemmottelun tai blingblingin paikka ; )

      Poista
  4. Onnittelut vanhenemisen johdosta!

    Tulipa sopivasti tämä postaus, olen juuri aloittanut lasten synttärien järjestämisen ja ajatuksena on ihan ensimmäiset kaverisynttärit. Ei mun mielestä lahjan tarvitse tosiaan paljoa maksaa ja tuo palapelihan on hieno! Meillä on ilo asua kunnassa, jossa on aivan upea kirjakauppa/posti/askartelukauppa, josta saa vaikka ja mitä - järkevään hintaan. Vielä ei ole tullut synttärikutsuja, joten ei ole tarvinnut vielä ihmetellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä aihe taitaa olla nyt tapetilla. Leluteekissäkin oli pohdittu tätä juuri ja Terapiaosastolla.

      Kuulostaa kätevältä, jos on yksi hyvä paikka, jonne keskittää ostokset. Tässä kaupungin liepeillä asumisessa on se huono puoli, että johonkin tiettyyn paikkaan lähteminen on isompi juttu kuin se varsinainen lahjan hankinta.

      Poista
  5. Meilläkin Ykkösen kanssa samanikäinen Pikkumies sai elämänsä ensimmäisen kutsun kaverisynttäreille tuossa kuukausi sitten ja voi sitä riemua! Ja tuo on niin totta, että ei ainakaan nuo 4-vuotiaat tenavat tuntuneet kaipaavan synttäreillä sen kummempia ohjelmanumeroita: dinosauruskakkua oli syöty, sitten koko poikalauma oli syöksynyt lastenhuoneeseen lelujen pariin ja lopuksi purkanut enimmät energiat pihalla. Ja ne popcornit (joita ei kotona ole tainut olla tarjolla), ihan hittijuttu täälläkin! :)

    Itse kuulun niihin sanojesi mukaan kadehdittaviin naisiin, joiden ompelukone hurisee lähes aina ennen lähestyviä synttärijuhlia. Kivahan se on antaa jotain käytännöllistä muovikrääsän sijasta, mutta siinä piilee pieni ongelma: usein nimittäin synttärisankarin äiti tykkää huomattavasti enemmän pehmeästä paketista kuin lahjan saaja itse. Etenkin, jos et ole ollut tietoinen lapsen suosikkiväreistä ja -hahmoista ja tehnyt sen syyspipon tai t-paidan juuri siitä aivan kauheasta vihreästä dinosauruskankaasta sen sinisen autokankaan sijaan. ;)

    En tiedä miten teille, mutta ainakin meille nämä ensimmäiset kaverisynttärit toivat vielä yhden ongelman lisää. Tähän asti Pikkumiehen synttärit on juhlittu pienellä mittakaavalla mummojen, pappojen + kummien kanssa ja kun serkkujakin on vain yksi, ei lapsia juuri juhlissa ole ollut. Mutta miten Pikkumies nyt haluaakaan juhlia kuukauden päästä oleviaan synttäreitään? No, tietysti kutsumalla kutakuinkin kaikki päiväkodin lapset syömään iiiiiisoa dinosauruskakkua! Apua! :D

    Ja vielä onnittelut myös sinulle! Minun edellinen synttärilahjani vaellusta harrastavalta mieheltäni oli coretex-puku, vink vink... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelivuotiaat ei onneksi kaipaa. Ja kun itse järjestät niin muista sen ruuan kanssa, että ne ei tarvi samaa määrää sortteja tai hienouksia kun sukulaiset sukulaissynttäreillä :) Siis mun mielestä.

      Meilläkin neiti kyllä alkoi heti listaamaan tulijoita omille synttäreille. Määrä tuntui pyörivän noin kymmenessä (liikaa kerralla..). Meilläkään ei ole siis aikaisemmin vietetty kaverisynttäreitä. LIstalla oli muuten täällä sekä tyttöjä että poikia, joten miten siitä nyt sitten väännetään joku "teema".

      Kaikenlaisiin uusiin maailmoihin joutuu taas hyppäämään :)
      Niin ja Gore-pukuhan on ihan mahtava lahja :)

      Poista