6.9.2013

MIhin tämä kaksi vuotta hujahti?

Kaksi vuotta ja tasan yksi vuorokausi sitten punnersin yli neljä ja puolikiloista äijää maailmaan. En olisi muuten punnertanut, jos olisin tiennyt mitä kokoluokkaa on luvassa. Olisin todennäköisesti vaatinut paniikkisektiota.

Joka tapauksessa olin siirtynyt reilussa puolessatoista vuodessa lapsettomasta kipuilijasta kahden lapsen äidiksi. Siihenkin oli totuttelemista, vaikka tilanne oli kuinka toivottu. Toisen lapsen syntymä aikaansai jatkuvan kaaoksen arkeen, joten Kakkosen ristinä on ollut ihan vaan normiväsymyksestä pihalla oleva mutsi, ehkä isäkin, ja vähän sinne päin tehdyt hommat ihan kaikissa yhteyksissä. Silti ukkelista on tullut ihan elinkelpoinen yksilö.

Leppoisa easygoing -jättiläisvauva on kokenut metamorfoosin kaksivuotiaaksi tarmopesäksi, joka pomppii, kiipeä, komentaa, puree ja lyö, inhoaa hammaspesua, rakastaa nestemäistä Panadolia (sitä on tarvittu valitettavan paljon), viskoo ruokaa ja tarinoi päivät läpeensä pikkuvanhoja juttuja kirjakielellä ja yrittää huijata itselleen ”domistia” ruuaksi mitä pätevimmillä perusteilla. Hän osaa sanoa ärrän paremmin kuin neljää vuotta lähentelevä siskonsa ja joutuu kolttostensa vuoksi hokemaan ”anteeski” päivän mittaan kymmeniä kertoja.

Hän ei syö edelleenkään kuin rajoittunutta määrää ruoka-aineksia, mutta saattaa vetäistä aamupalalla kolme lautasellista puuroa. Onneksi ei ole muuten se keliakia, joka on sekin testattu.

Hauskinta planeetalla on oma isosisko, jota Kakkonen palvoo. Yhdessä niillä on ihan omat juttunsa, painit, rähinät, kotileikit ja hipat. Yhteenhitsautuneita kuin mitkä. Siskonsa kenkäkoon Kakkonen otti kiinni juuri kaksivuotispäivilleen. Nyt menee molemmille 26 ja herra voi huoletta lainailla siskonsa balettitossuja.

Olen havahtunut tässä viime viikkoina siihen, että herra ei näköjään käytä enää tuttia. Isänsä oli kerännyt ne jo viime viikolla kaappiin piiloon. Niitä ei jätetty sorsanpoikasille eikä muillekaan. Se vaan jäi. Itse en ole laittanut tikkuakaan ristiin moisen luopumisen eteen. Ykkösellä tutista vierottaminen oli melkoinen projekti, mutta onneksi Kakkosen kohdalla joku näyttää sentään olevan edelleen easy.

Kakkonen kulkee pääosin päivänsä ilman vaippaa ja selviää. Päiväkodissa paremmin, koska näköjään siellä on aikaa ainakin pottahommien tehokkaaseen opetteluun. Kotona olemme vähän laiskempia.

On se aika ihana, riskaava halipallo, vaikka meneillään on jokseenkin rasittava vaihe.

Miten musta tuli näin ihana?
 Ai niin ja se liikuttavin juttu. Nukkuminen. Pieni mies on vaatinut jo jonkun aikaa valtavan leluarsenaalin sänkyynsä. Herra on nukkunut noin parinkymmenen pikkuauton ja pyöräilykypärän kanssa ja se on ihan oolrait. Uusin tärkeä juttu on pussilakanan aukot. Kakkonen rauhoittuu parhaiten, kun käden saa tunkea sinne pieneen koloon, josta peitosta otetaan kiinni laitettaessa pussilakanan sisään. Jos Kakkonen herää öisin, syy on pääsääntöisesti se, että kolo on hukassa ja onhan se nyt haasteellista löytää unessa.

Kaksivuotispäiväkseen epeli kehitti syksyn ensimmäisen korvatulehduksen.

Mutta hei oikeasti, me olemme selvinneet kahden pienen lapsen kanssa yli kaksi vuotta ilman terapiaa tai parisuhteen rakoilua. Se on jo kilistelyn paikka. Eikös nyt kuulu virallisesti jo helpottaa tämä pienlapsimeno?

 --
Lyhyt päivitys myös Jennijeen osuvasti nimeämään mökki-gateen. Meillä on nyt mökki yhdessä mieheni veljen perheen ja miehen vanhempien kanssa. Kipuilemaani vaihtoehtoa katastrofaalisempi versio, joka vaatii kymmenien tuhansien remontin ja jota kukaan ei ole nähnyt! En ole ihan varma kuka sen remontin suunnittelee ja tekee kun kaikki asianosaiset ovat lähes tuhannen kilometrin päässä kohteesta.

Omistussuhteiden osalta oma kantani on vielä avoin. Annanko homman olla mieheni perheen projektin vai lähdenkö mukaan myös rahallisesti. Tällä hetkellä houkuttaa edelleen pysytellä ulkopuolella, koska remonttisuunnitelma näyttää jo siltä, että homma on pelkkää kompromissia. Päällimmäinen fiilis on, että ei tämä ihan sellaiseksi tule kuin itse haluaisin. 

Yritän kuitenkin kelpo vaimon tavoin ajatella asiaa niin, että lopputulema on varmasti kiva ja meidänkin perhe tulee viettämään siellä monia ikimuistoisia hetkiä. Paikka, sijainti ja harrastusmahdollisuudet ovat kyllä hyvät. Ykkönenkin kaipaili jo eilen ison tytön laskettelusuksiaan. Äiti kaipaa sitä kivaa pientä vaate-sisustuskauppaa.

Taidan buukata itselleni ensimmäisen varauksen pömpeliin ensi kesäksi, eikös Pyhällä svengata joku jazz-happening siellä hienossa kurussa..

13 kommenttia:

  1. Uusi lukija toivottaa onnea 2-vuotiaalle! :) Aika samankuuloista meininkiä kuin meillä kuukautta vajaa 2-vuotiaalla.

    On se kilistelyn arvoinen suoritus, jos parisuhde ei ole nitissyt liitoksissaan pikkuvauva-aikana tai sen jälkeen. Me kävimme läpi terapian, mutta hengissä ollaan - ja yhdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakkonen kiittää! Mainioita nämä kaksivuotiaat.

      Terapia on minusta aina todellista rohkeutta kohdata asiat. Tosi hienoa että menitte - ja selvisitte.
      Me olemme olleet muuten juuri seitsemän vuotta yhdessä. Eikös seitsemän vuoden sykleissä tule ongelmia :) Katsotaan, mitä täällä tarvitaan.

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Ja hui, en muistanutkaan että teidän pikkumies oli niin iso syntyessään, isompi kuin mun esikoinen, joka oli sentään melko muhkeaposkinen jötkäle ja imukuppiakin tarvittiin sen vinssaamiseksi.

    Vitsi, vaipattomuus. Meidän kaksivuotias käyttää uhman välineenä vaippaa, se ei suostu millään ilveellä potalle, ilmoittaa kyllä kakasta mutta panttaa, kunnes vaippa on turvallisesti päällä.

    Nestemäinen panadol on kyllä mainio keksintö. Meillä on nuo mukulat olleet onneksi hyvin terveitä tähän asti, mutta panadolia ne haluaa aina jos jossain on pipi. Ja laastareita, niitä lätkitään joskus ihan olemattomienkin haavojen päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se oli jätti! Ja nyt niin soukka. Merkillisiä muutoksia.

      Vaipattomuus on täällä oikeasti ihan ihmeellistä. Mä en voi kuin oikeasti ylistää meidän päiväkotia, miten sitkeitä ja tarkkaavaisia ne on. Me emme olisi itse ajatelleet tätä mahdollisuutena vielä pitkään pitkään aikaan. En tiedä, onko se jus päikyn ryhmävaikutus, minkä takia pottakapinaa ei ole ilmennyt. Ykkösellä sellainenkin oli ja jätettiin hommat pitkäksi aikaa. Mutta saas nähdä.

      Sitä Panadolia taas viikonloppuna ruikkiessani mietin, että milloin sitä siirrytään muihin myrkkyihin. Nythän töhnää menee painon mukaan jo aika iso osa ruiskusta. Mikä ei tietysti Kakkosta haittaa..

      Laastareiden kulutus on tosiaan täälläkin huipussaan.

      Poista
    2. Me siirryttiin siinä vaiheessa nestemäiseen Buranaan ja Pamol-F:n suussa liukeneviin tabletteihin, kun tuota nestemäistä Panadolia alkoi mennä lähemmäs ruiskullinen... Burana ainakin laskee tehokkaammin kuumetta ja "pastillilääkettä" lapset osaa jo itse vaatia! :D

      Poista
    3. Varmaan meidänkin pitäisi. Ilmeisesti ne maistuu yhtä hyvältä :)

      Poista
    4. PamolF on meillä esikoisen mielestä pahaa, paremmin uppoaa Paracetamol Actavis, vadelmanmakuinen. PamolF sai myös äidissä aikaan yökötystä, pelkkä haju oli tosi ällö.

      Poista
    5. Niin ja onnea Kakkoselle sekä parisuhteelle. Meillä vähän nitisee ajoittain, mutta kestää.

      Poista
  3. Kippis ja kulaus, onnea synttärisankarille ja sankariäidille!

    Ja onnea myös mökkiasian etenemisestä, eiköhän siitä hyvä tule.

    Nyt kun tein itse tuttavuutta punkin kanssa, niin saanko tiedustella, mikä on tilanne teidän perheen punkkihyökkäyksen uhrilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos!

      Kyllä siitä mökistä hyvä tulee. Olen edelleen sitä mieltä, että sen aika ei ole juuri nyt. Mutta minähän se lopulta täällä keittiösuunnitelmaa piirrän ja lasken budjettia, joten... Yritän keskittyä kivoihin asioihin.

      Voi punkin retaleet! Meillä Kakkonen söi varmuudeksi tehostetun antibioottikuurin. Lähete borrelioosi-kokeeseen odottaa, mutta tuskin menemme. Vasta-aineet näkyisivät ehkä nyt, mutta mitäänhän ei tehtäisi vasta kuin sitten kun jotakin ilmenee eli tieto vain lisäisi tuskaa. Jos jotakin epämääräistä joskus ilmenee, punkin voi ottaa silloin esiin. Jotenkin itse yritän uskotella, että kyse oli jostakin muusta puremasta. YRitän siis olla ajattelematta koko aihetta..

      Mutta täytyy lisäksi sanoa, että muutaman tuttuni viimeisen vuoden kunnon romahtaminen on jäljitetty vanhaan puremaan ja punkkiperäisiin sairauksiin. Eli jos vaan yhtään tulee alueelle muutoksia, ota ihmeessä se kuuri varmuudeksi. Mutta onneksi suurin osa niistä retaleista on ihan tervettä porukkaa ilman bakteereita..

      Poista
  4. Onnittelut täältäkin! Noi lasten metamorfoosit on kyllä erikoisia. Meidän hyvin rauhallisesta ja joustavasta vauvasta on myös kuoriutunut aikamoinen matami näin 1v synttäreiden kynnyksellä :) Isoveljen palvontaa (myös kiusaamista!) on ilmassa täälläkin.

    Meillä sinetöidään ensi kuussa vauvavuodet pakettiin ja ajateltiin mennä juhlan kunniaksi hotelliin yöksi, siis ihan kahdestaan. On se juhlan paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se todellakin juhlien paikka!

      Metamorfoosit on mielenkiintoisia siksikin, että itse tajuaa, että ei ne tosiaan ole täysin valmiita pakettejja fyysisesti tai persoonaltaan vielä vauvoina. Välillä kun itse sorrun siihen, että tietynlainen vauva - tietynlainen lapsi.

      Vaikka sitä palvontaan on meillä paljon niin on se toinenkin ääripää aika voimakas. Kukaan ei saa aikaan sellaista raivoa kuin sisko..

      Poista
    2. Joo, mäkin olen sortunut siihen samaan. Esikoinen oli ärhäkkä jo synnärillä ja on sellaisena pysynytkin. Ehkä siksikin tein vähän liian nopeat johtopäätökset siskostaan.. :)

      Poista