Mikä tuota junioria vaivaa?

Huolimatta seuraavasta melko paatoksellisesta vuodatuksesta totean, että on meillä ihanat lapset ja äiti rakastaa niitä hyvin hyvin paljon. Mutta kun se ämpäri menee vaan välillä yli ja ei se arki ollutkaan niin auvoista.

Voi meidän Kakkonen. Kaikkien likakammoisten suoraanhuutajien kuningas, läpsivä ja tuhmaava EI-mies on nykyisin melkoinen haaste ihmiseksi.

a) Loppuloman vatsatauti kutisti ruokavalion neljään kelpaavaan asiaan. Niihin halvatun grahamlihiksiin, viiliksiin, näkkäriin ja puuroon. No, ehkä kanelisokeri voidaan tässä katastrofissa jo laskea ruoaksi. Tämän äidin sydän ei kerta kaikkiaan kestä sitä showta, jota ruokakurin opettelu vaatisi. Siis sitä, jossa lapselle annetaan se yksi yhteinen ruoka eteen, ja jos hän ei sitä syö niin kiitos ja hei. Kun lapsen vatsanahasta ei saa kiinni ja rasvaprosentti on melkein miinuksella, tämä äiti lappaa lopulta kelpaava eteen. Who rules in the table, kysyn vaan ja nostan kädet pystyyn antautumisen merkiksi.

Luulen aina, että nämä ruokailukriisit ovat ohi, mutta aina näköjään löytyy uusi vaihde ruokailujen hankaloittamiseksi. Päiväkodissa tuo kääpiömies ei suostu edes lounaspöytään, ja jos päikyn tädit ovat antaneet periksi, niin tilanne on jo tosi huono.

b) Minne on kadonnut se autuaallisena muuminsa kanssa omaan sänkyyn köllähtävä epeli, jota ei ole tarvinnut nukuttaa ensimmäiseen vuoteen ja 10 kuukauteen. Ja mistä tuli se sydäntä raastavasti ja kuuluvasti kädestä pitäjää vaativa poika, joka ei myöskään nukahda ellei autotallillinen metallia ole samassa sängyssä siistissä rivissä.

c) Miten se päiväkoti on edelleenkin (tai uudelleen) niin paha, että huuto alkaa jo kotona ja tyyppi makaa äksänä marttyyrina lattialla eikä suostu edes hoitajien lohdutettaviksi. Iltapäivällä sydämistyminen päivän hylkäämisestä on niin suurta, että huuto alkaa taas äidin tullessa paikalle. Eilen en saanut riehujalle puolen tunnin yrittämisen jälkeen vaatteita päälle, joten kannoin huutavan norpan ilman kenkiä ja takkia kaatosateessa kotiin. Isosisko vähän ihmetteli, mikä pikkuveljeä vaivaa. Päivät kuulemma menevät kuitenkin ihan kivasti ja Kakkonen on reipas. Kivat teille.

d) Kategoria kootut sekalaiset. Miksi pitää yrittää rikkoa kaikki? Miksi potta on nyt paha, kun se on ollut ystävä koko kesän? Mihin sitä tuttia vielä tarvitaan? Miksi edes jäätelö ei ole hyvää? Miksi se maha pullottaa aina ruokailun jälkeen turvonneena pallona, pitääkö taas huolestua? Miten niin et yritä pukea itse? Miksi ei saa pestä tukkaa? Miksi pitää aina vaatia ne hankalimmat tennarit jalkaan? 

Lopputulema: Tyyppi täyttää kaksi vuotta. Sillähän on uhma eikun tahto.

Kyl tää tästä? 

Seuraavaksi lupaan postata kaikesta kivasta kuten siitä matkasta ja vakinaistamisesta ja haasteellisemmasta työnkuvasta ja balettitunnista.