Ostaisitko mökin anoppisi kanssa?

Meillä on käyty koko kesä ihan absurdia vääntöä, josta aion nyt epäreilusti avautua.

Mieheni veli, mieheni vanhemmat ja yhä enenevässä määrin myös armas Aviomieheni haluavat ostaa mökin Suomen Lapista, erään kohtuullisen suositun tunturin kupeesta. Pyhältä.

Ajatus on tietenkin ihan kiva. Lapissa on ihanaa. Talviulkoilu ja harrastaminen Lapissa on vielä ihanampaa. Pyhä on minunkin suosikkini. Ravaamme siellä muutenkin vuosittain jopa useita kertoja. Oma mökki on tietysti ihan kiva added bonus.

Mutta.

Me olemme nyt ostamassa mökkiä kimpassa mieheni suvun kanssa. Jonka kaikki edellä mainitut jäsenet (+ veljen vaimo) ovat kyllä ihan mahtavia. Oikeasti. Me olemme viettäneet paljon lomia yhdessä sulassa sovussa ja tulemme viettämään jatkossakin oli yhteistä mökkiä tai ei.
 
Yhteinen omistaminen on kuitenkin iso juttu. Se on pelkkää kompromissia kompromissin perään vähintäänkin sisutamisesta, käyttövuoroista, remonteista jamahdollisesta vuokraamisesta ulkopuolisille. Mökkiä ei ole mahdollista käyttää ihan kuin omaansa eikä siitä saa koskaan täysin meidän näköistä. Ehkä lillukanvarsia, mutta minulle tärkeitä asioita.

Me jaamme jo nyt kesämökkiä Aviomiehen vanhempien kanssa (myös tänä viikonloppuna) ja homma sujuu mallikkaasti. Osittain siksi, että me vain käytämme ja osittain huollamme sitä, mutta emme ole siitä sellaisessa vastuussa että joutuisimme tekemään yhteisiä päätöksiä. Silloin homma toimii. Mutta veikkaisin, että jopa sopuisassa porukassa saattaa tulla vähän vääntöä, jos ja kun kaikilla on omat intressinsä isojen asioiden suhteen.

Ajoitus. Me emme tarvitse OMAA mökkiä Lapissa juuri nyt. Meillä on mahdollisuus tällä hetkellä käydä Lapissa noin kaksi kertaa vuodessa. Vaikka siellä tunturissa on kivaa kesällä ja talvella, tällä hetkellä haluaisin tehdä lomallani jotain muutakin kuin rehjustaa pohjoiseen. Mennä vaikka all inclusive-helvettiin makaamaan ihan minne päin maailmaa tahansa. Vastaväittäjät perustelevat ettei Lappiin pitkää lomaa tarvita, kyllähän sinne pääsee viikonlopuksi milloin vaan. Kyllä joo, mutta en tulkitse rentouttavaksi viikonlopuksi 900 kilometrin automatkaa kahden sähköjäniksen kanssa kahteen suuntaan alle viikon aikajaksolla. Edes auto-junalla.

Tämä yksilö epäilemättä viihtyisi.

Raha. Mökkiin tarvitaan rahaa – ja lainaa. Meillä ei valitettavasti ole koko kimppamökin suuruista rahasummaa jemmassa patjan alla. Tähän kulminoituu koko homma omalta osaltani. Jos meillä olisi sijoittaa koko summa suoraan, olisin varmasti hieman myöntyväisesti. Mutta kun sitä koko pottia ei ole sijoittaa, miksi minun pitäisi ottaa lainaa (kuitenkin useita kymmeniä tuhansia) asiaan, jota me emme välttämättä tällä hetkellä tarvitse? Mies ja perhe toteavat, että tämä on sijoitus ja säästämistä. Ööh, säästämistä lainalla? Toki, mutta voisimme säästää myös muilla tavoin. Olen myös todennut, että jos Aviomies & perhe mökin haluavat, he voivat ottaa sitä varten lainaa ihan niin paljon kuin haluavat ja irrottaa rahaa mistä tahansa muista lähteistä, mutta on epäreilua pakottaa minut mukaan.Taustalla tässä on myös ajatus, että osallistumalla mökin kustannuksiin Aviomiehen ja hänen veljensä vanhemmat ”mahdollistavat” lapsilleen ja lapsenlapsilleen kivoja asioita. Kun ennakkotestamenttaus ei kannata, ostetaan yhdessä. Ihan ymmärrettävää, mutta edelleen vähän epäreilua.

Tästä asiasta saatiin sitten ensimmäinen todellinen keskustelun paikka meidän parisuhteessa. Niin, ihan oikeasti näin vakavasti ei ole keskusteltu seitsemään vuoteen eikä nytkään edes riidellä.. Väittelijät eri kulmissa ovat vain rahtusen eri mieltä.Vaikka hanketta puolustaessaan Aviomies on myös minun kanssani samaa mieltä.

”Olemme naimisissa, kyllä laina pitää ottaa yhteisiin nimiin, jos mökkikin on yhteinen.”

”Minä en halua sitä mökkiä, minä en halua ottaa lainaa mökkiä varten tällä hetkellä enkä tarvitse mitään minun nimiini. Ota sinä laina jos haluat.”

Vaikka olemme naimisissa, minusta on erittäin epäreilua vaatia ostamaan jotakin, mitä en tarvitse tai halua. Vielä ikävämpää on vaatia ottamaan yhteistä lainaa asiaan, jota emme mielestäni juuri nyt tarvitse tai halua. Eikö tämä pitäisi sitten voida hoitaa heidän kesken? Painostus tulee jatkumaan, koska kaikki tietävät, että totta kai minä kuitenkin haluaisin siellä mökillä viettää aikaa. Mutta onko se peruste pakottaa mukaan ostajaksi?

Pattitilanne. Olen yhtälön heikoin lenkki. Kerrankin raha-asioita järkevästi miettivä jarru, joka ei muka näe, kuinka hauskaa meillä ja lapsilla mökillä olisi. Totta kai näen, toki siellä hauskaa piisaa. Ihan yhtä hauskaa on vuokramökissä vielä muutaman vuoden. Me ehdimme ostaa mökin myöhemminkin, jos hinku pohjoiseen säilyy ja lapset ylipäänsä innostuvat laskettelusta tai hiihtämisestä – tai me jatkamme vuosi tolkulla järkyttävän pitkiä matkoja.

Olen porukan kermaperse. Koska kukaan meistä ei kuitenkaan varsinaisesti kylve rahassa, olemme ostamassa mökkiä, joka ei ole riittävän suuri kimppalomailuun ja joka kaipaa remonttia. Rahaa täyteen pintaremonttiin ei ole oston yhteydessä, joten joutuisin todennäköisesti pari ensimmäistä vuotta matkailemaan olosuhteissa, joissa en suostuisi vuokramökeissä majailemaan, koska hyvälaatuisia ja tilavia vuokramökkejä on tarjolla kohtuuhintaan. Anteeksi vaan, mutta haluan viettää lomani kivoissa puitteissa ilman, että joka osoitteessa pitää tehdä jatkuvaa remonttia ja lomailla keskeneräisyyden keskell. Se on minusta aika eri asia kuin marmoriammeiden vaatiminen.

Kuka tässä nyt on hankala?

Jälkikirjoitus. Meidän akuutin ongelmamme lisäksi tähän aiheeseen sisältyy mielenkiintoinen periaatteellinen dilemma. Tehdäänkö kaikki isot hankinnat avioliitossa aina yhdessä ja yhteisin rahoin? Tai yhteisin lainoin. Tähän mennessä me olemme tehneet hankinnat yhdessä perusasioissa (koti) tai muissa sellaisissa asioissa, joita molemmat haluavat. Molemmat ovat kuitenkin hankkineet olemassa olevilla "omilla" rahoillaan myös isompia asioita (osakkeita, rahastoja, taidetta, vene) ilman papereissa lukevaa yhteisomistusta. Aika selkeää. Nyt kuitenkin keskustelussa (oikeasti ihan hyvässä hengessä kaikesta problematiikasta huolimatta) on ensimmäistä kertaa asia, johon toinen yrittää toista taivutella ilman tämän tahtoa. Mikä on avioliiton luoman yhteisomistajuuden mukaan perusteltua. Pakotetu yhteinen ostos ja laina vai mahdollisuus tehdä myös omia "ostoksia" omiin nimiin? Käytännössä se, kenen nimissä laina tai mökki on, merkitsee jotakin vain avioero- ja omaisuudenjakotilanteessa. Ihan sinne asti en viitsisi mennä juuri nyt. Ehkä pitäisi tietysti olla realisti ja miettiä sekin : )