Se on se arki nyt

Aikataulut, säännöllinen rytmi, rutiinit, muiden laittama päiväruoka, muiden äidille laittama päiväruoka, uusia lauluja päivittäin oppivat ipanat, oma koti, oma sänky. Olen niin tylsistynyt ja keski-ikäistynyt kun nautin huuhailun ja loppumattomien (toteutumattomien) aktiviteettimahdollisuuksien päättymisestä. En tosin nauti tulevasta sähläkaudesta, jolloin huomaamme että kumpparit ja kaikki kuraan ja lämmön säilyttämiseen liittyvät vermeet ovat pienet tai hukassa. Enkä nyt varsinaisesti odota virusvisiittejäkään.

Loma oli kiva ja lapset nauttivat mökkeilystä (muualla ei sitten käytykään). Vaari on loputon aktivitteetitehdas ja mummo olisi keittänyt nakkisoppaa vaikka joka päivä. Mikäs siinä oli ollessa. Enää ei harmita edes se yhteisen loman viikon mitta. Tämä oli tällainen kesä ja ensi kesänä sitten toisella tapaa.

Ensi kesä onkin tosiaan toisenlainen. Aviomies on ilmeisesti ihan pätevä, koska hän sai yhtenä neljästä (maailmanlaajuisesti) stipendin, jolla pääsee huuhailemaan Ameriikan sairaaloihin. Herralla on luvassa on pitkähkö reissu ja mukana tulee kolme hyyryläistä. Sopiva irtiotto, mutta ei ihan post doc -tyyppinen vuosi. Sekin on ollut suunnitelmissa, mutta emme vaan raaski viedä ipanoita pois kovaa vauhtia vanhenevien isovanhempien luota. 

Lapset ovat olleet tarhassa kolme päivää. Yritin viedä ne kyllä aikaisemmin, mutta onneksi reippaat tädit ilmoittivat, että olimme valinneet hoidon alkamaan vasta keskiviikolta. Kakkosen vaipat unohdimme ja unilelukin oli kateissa. Normaalin kangertelevasta alusta huolimatta Ykkönen on iso, koska hänellä on nykyisin ponnari ja hän käy kaikista suurimmalla pöntöllä. Ykkönen on myös niin iso, että haluaisi kouluun, naimisiin ja asumaan omaan kotiin. Hän kuulemma selviytyy, koska osaa laittaa lihapiirakan mikroon (Ups, paljastuin, mutta se on sentään graham-lihapiirakka).  

Kakkonen lähtee reippaana matkaan, mutta huutaa lopulta käsien pesun jälkeen hylkäämistään kuin hyeena. Protestoinnista huolimatta herra on syönyt hyvällä halulla kolme lautasellista aamupuuroa joka aamu! Herätesään Ykkönen on parina aamuna juksannut äidin välittömästi paikalle huutamalla ”Apuaa, minulla on iso kakka.” Siellä mitään kakkaa ole vaan tyytyväisyydestä kihisevä ipana, joka osaa todeta myös ”Minä huijasin sinua äiti.”

Uskoisin, että meillä on toivoa selviytyä tästäkin syksystä?