Sulkuajan varapäiväkodissa ei voi kuitenkaan olla koko kesän hoitoaikaa vaan sulkuajan alku- ja loppupäässä pitää siirtyä oman alueen osan kesästä auki olevaan päivystyspäiväkotiin. Käytännössä tämä tarkoittaa osalle lapsista jopa kolmea päiväkotia kesän aikana (oma, sulkuajan, oman alueen päivystys). Myös meille.
Kaupunki perustelee tilannetta aikaisempien kesien kokemuksilla, jolloin 30-50 % kesähoitoon ilmoitetuista lapsista jätti paikan osittain käyttämättä. Osa hoitopaikoista on auki turhaan, hoitajat joutuvat venyttämään omia loma-aikojaan eivätkä saa omia lomatoiveitaan läpi.
Sinänsä ymmärrettäviä perusteita, jos luku on todellinen ja vuosittain kasvava. Käyttämättä jätettyjen kesäpaikkojen määrän pitäisi nykytilanteen mukaan kasvaa vuosittain, koska sulkuajat ovat pidentyneet vuosi vuodelta. Nimittäin kaksi vuotta sitten sulkuajaksi riitti viisi viikkoa, viime kesänä kuusi. Aikaisempina kesinä omalla alueella on ollut koko kesän avoinna päivystyspäiväkoti.
Paikallinen valtamedia, Aamulehti, nosti asian esiin kun vinkkipuhelin pamahti kuumaksi. Jutusta tuli pintapuolinen ja asetelma oli perinteinen. Vanhemmat räksyttivät, kaupunki perusteli faktoilla. Syvemmälle aiheeseen ja perusteisiin hoidon todellisesta tarpeesta ei päästy.
Muuallakin mättää ja osittain perheiden toiminnan johdosta, sillä Espoossa jymähti pommi kun yli 600 lasta jätti varatun hoitopaikan käyttämättä.
Minä oletan, että toive jokaisessa perheessä on lapsien ja vanhempien mahdollisimman pitkä yhteinen kesäloma. Näin on ainakin meillä. Jätän tämän pohdinnan perustelujen ulkopuolelle ne melkoisen marginaaliset tapaukset, joissa lapset pidetään hoidossa ja vanhemmat joivat sitä Margaritaa Mallorcalla.
Kaikille ei ole kuitenkaan työ- tai taloudellisen tilanteen perusteella mahdollista sumplia kesään 7-8 viikon vapaata pätkää.Vanhempien on pidettävä lomat eri aikaan peräkkäin, jos oman loman ajankohtaan ylipäänsä on mahdollista vaikuttaa. Lomarahoja on vaihdettava vapaisiin.. On kitistävä palkatonta. On ylityöllistettävä isovanhemmat – jos heitä on saatavilla tai lähettyvillä. Usein on ainakin luovuttava koko perheen yhteisestä lomasta.
En tiedä, mikä tällä hetkellä voisi sapettaa enemmän kuin se, että ne perheet jotka ilmeisesti todellakin käyttävät hoitosysteemiä väärin, hankaloittavat kohtuuttomasti niiden perheiden asemaa, joilla hoidon tarve on todellinen eikä mahdollisuuksia muihin järjestelyihin ole.
Vaikka olen sitä mieltä, että systeemin pitää olla olemassa perheitä varten, eikä perheiden pidä alistua systeemin jyräämäksi, on kuitenkin perusteltua toimia reilusti puolin ja toisin. Onhan sekin nyt kestämätän lähtökohta, että palveluja vaaditaan mielivaltaisesti, mutta niitä ei käytetä sen yhteisen sopimuksen mukaisesti, joka vaatimuksen perusteella syntyy. Silloin lopulta kärsijöiksi jäävät vaatijat itse.
Oli kaupungin perusteet mitkä tahansa, seitsemän viikon loma-ajan järjestäminen tai sen yhdistäminen mahdollisiin maksuttomiin kuukausiin (vaatii kahdeksan viikon poissaoloa tiettyinä ennelta määrättyinä aikoina) on todellinen haaste monessa perheessä.
Meillä tilanne on se, että lapset toki saavat meidän toukokuulta alkavan reissun aikana tosi pitkän kesäloman, mutta palaamme molemmat töihin tyypillisen loma-ajan eli juuri sulkuajan aikaan. Joudumme ensin viemään lapset paikkaan x ja tämän jälkeen omaan päivystyspäiväkotiin vielä viikoksi. Tässä yhtälössä on jo huomioitu lasten lykkääminen mökille isovanhemmille maksimaaliseksi ajaksi heidän jaksamistaan ajatellen.
Meillä järjesteltäviä viikkoja on vain muutama, mutta ne ajoittuvat niin, että joudumme kuskaamaan lapsia useampaan päiväkotiin. Pitenevä kuskausmatka tarkoittaa automaattisesti lapsille pitenevää hoitopäivää – tai jatkuvasti työpäivän alku- ja loppupäästä lintsaavaa vanhempaa. Sekä tietenkin totuttelua kahteen kertaan uuteen paikkaan, uusiin lapsiin ja uusiin hoitajiin.
Ei mahdotonta, mutta todella tylsää. Saavutetuista eduista ja edellisen vuosien kohtuullisemmista järjestelyistä on vaikea luopua.
Päiväkodit tuntuvat tässä ihan väliinputoajilta. He toimivat kaupungin/kuntien ohjeistuksen mukaan ja käsittääkseni mahdollisuudet vaikuttaa oman päiväkodin aukioloihin ja rooliin kesällä ovat rajalliset. Enkä ainakaan minä tähän suuntaan halua edes huudella. Jokainen hoitaja on lomansa ansainnut ja he joutuvat joka tapauksessa kesän työajoissa kaupungin pelinappuloiksi. Lisäksi he itse vanhempina käyvät saman oman perheensä kesähoidon järjestämiseen liittyvän kamppailun.
Huolimatta siitä, että ilmeisesti tarkkakaan selvitys perheen hoidon tarpeesta ei ennusta todellista toteutumaa, toivoisin omalta kaupungiltani selkeämpiä perusteita miksi näin massiivisiin muutoksiin ja supistuksiin päädyttiin, jos aikaisempina vuosina on riittänyt toisenlaiset vaihtoehdot.
Samalla toivon, että kukaan äiskä tai iskä ei enää jätä käyttämättä paikkaa, johon ilmoittautuu tai ainakin peruuttaa varaamansa paikan heti kun etukäteen arvioitu tilanne muuttuu. Kiitos.
On itseasiassa aika surullista, että kesä, jonka pitäisi olla kaikille loman ja yhdessäolon aikaa on arjen järjestelyjen osalta vuoden stresasavin jakso. Rahasta ja yhteisestä ajansta on tingittävä, työnantajan näkökulmasta pienlapsiperheellisten vaatimukset ovat hankalia ja päivähoidosta saa maksaa mahdollisesti sellaisinakin kuukausina, vaikkei hoitoa käytä. Ainakin täällä se on ihastuttavasti mahdollista.
Nyt mie romahan.