18.2.2014

Maailma matkaa radallaan, mutta mutsia ärsyttää

Ykkönen puhuu sanaväännöksillä ja heittää vitsejä ja tilannehuumoria. ”Apua, turvaan. Täällä on kaasuvuoto. Eikun sehän onkin mun pylly joka vuotaa.” Lisäksi se laulaa pikkuveljensä kanssa Robinia aamulla ekaks, illalla vikaks. Muuten meneillään on terveysintoilukausi yksi. Syötäväksi kelpaa pääosin porkkana, paprika ja omena, koska ne on terveellisiä. Oliskohan mennyt äidin kasvisten tuputtaminen jo överiksi?

Kakkonen on katsonut pellehyppyjä nyt kaksi kuukautta aamulla ekaks, illalla vikaks. Kotiin tullessa herralle pitää piirtää pellenaama ja talo on rakennettu täyteen erilaisia hyppytorneja Duplo- ja Playmobil-ukkeleille. Jouluaatosta lähtien tuo samainen yksilö on vetänyt päivittäin riisipuuroa.

Molemmat nukkuvat 75 % yöstä meidän välissä eikä kukaan todennäköisesti halua muuttaa järjestelyä. Onneksi ollaan Aviomiehen kanssa sitä sorttia, että aviolliset ilot ja velvoitteet on hoidettu aina aika lailla muualla kuin sängyssä.. (Maybe too much information..)

Kakkonen on ottanut Ykkösen pituuskasvussa ja jalan koossa käytännössä kiinni, joten nykyään meillä on kaksoset - ainakin ventovieraiden mielestä. Vuoden ja seitsemän kuukauden ikäeron huomaa viimeistään siitä, että toinen on älykkökeskusteluja (ihanko todella maapallo kiertää aurinkoa? Kuolevatko kaikki? Ketut ja koiratkin? Mitä sitten tapahtuu? Miksi leipä pitää paistaa?) harrastava diplomaatti ja toinen egoisti raivopää. Voishan tuo asetelma olla tosin saman ikäisilläkin..

Jos muilla tässä perheessä menee ikäkaudelleen tyypillisesti (Aviomiehellä menee aina, se on niin tyytyväinen ja tasainen, että heikompaa ihan ärsyttää) ja tyytyväisesti, niin äiti on vähän pihalla – taas.

Enkä olisi yhtään pihalla, jos tyytyisin vain kaikkeen siihen, joka on tosi hyvin. Siviilissä rullaa ja sen pitäisi riittää, mutta kun ei.

Se on se työ, joka tympii. Tai ei edes työ, koska se on koulutusta vastaavaa, haastavaa ja ihan kivaa. Mutta jos nelikymppisenä edelleen on idealisti organisaatioiden toiminnan tai esimiehen ominaisuuksien suhteen ja esimies ei nyt olekaan "ihan" ideaali, on aika helposti metsikössä. Siellä ollaan. Olen päätynyt yt-prosessin jälkeisen työpaikanvaihdon jälkeen tilanteeseen, jossa on erityisosaamisen rooli on paitsiossa ja kommunikaatiokin piiputtaa. Olen käynyt työpsykologinkin kanssa aiheesta keskusteltavissa ja hänenkin viestinsä oli selvä - seuraa omia toiveitasi ja tavoitteitasi, kaikki asiat eivät ole muutettavissa.  Allekirjoitan täysin.

Kiitos ja hei. On etsittävä jotakin muuta.

Kun on idealisti ja haluaa tehdä hyviä hommia hyvässä organisaatiossa, voi käydä niin, että päätyy ojasta allikkoon. Ehkä se allikko on kuitenkin eri asia kuin menetetyt yöunet, jatkuva ahdistus, osaamisen suuntaaminen jatkuvaan turhanpäiväiseen varmisteluun ja loputon päivittäisten epäreiluuksien purkaminen ja kaataminen Aviomiehen syliin.

Jos on lisäksi nelikymppinen pienten lasten äiti ja lähdössä hyvästä työstä vain vuoden työsuhteen jälkeen, voi olla vaikea perustella, miksi. Voi lisäksi olla tässä vaiheessa vuotta vähän vaikea perustella omaa valintaa, jos aikoo samalla vaatia vähintään kuuden viikon kesälomaa perheen irtiottoa varten työsuhteen alkajaisiksi.

Välillä on vaikea perustella myös itselle sitä, miksi sitä on halunnut niin nopeasti lasten jälkeen takaisin työelämään, jos tulos on tämä.

Jos joku nyt kuitenkin haluaa palkata lyhyillä yöunilla toimeen tulevan nykyisin hyvinkin joustavan ja sarkastisen viestintäammattilaisen (jep, blogin suhteen suutarin lapsilla ei tosiaan ole kenkiä), joka on hyvä järjestämään bileitä ja leipomaan herkkuja työkavereille, saa ottaa yhteyttä. Palkkaa vaadin paljon ja säännöllisesti, samoin sen kuuden (mielellään seitsemän) viikon kesäloman.

4 kommenttia:

  1. Uh-huh. Idealismi kunniaan sanon minä. Terveisin kolmevitonen yhden lapsen äiti, joka miettii aloittaisiko hoitovapaan irtisanoutumalla vakityöstä tyhjän päälle toteuttaakseen unelmiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna palaa! Jos vaan on ajatus, siitä mitä haluaa, sen perään voi lähteä..

      Poista
  2. uu-h. täällä mietitään ulkoistuksen myötä samoja asioita. Talolaina on vaan niin suuri että ei kestä tehdä pikaisia ratkaisuja. Kärsitään ja kyrsiinnytään p***p firmassa niin kauan kunnes jostain tupsahtaa parempaa tilalle tai alkaa taas ne YT.t. Potkut olisi kyllä tässä vaiheessa helpotus- ei ole kivaa roikkua löysässä hirressä...

    ivf-mama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on niin näitä. Kuulosta tutulta, on pakko kun on pakko, kun sitä parempaa ei aina tuu just sillä hetkellä. Älä kuule romaha ja tsemppiä joko potkuille tai yllättäville mahdollisuuksille. Niitä nimittäin odotellessa, no ei tosin potkuja mielellään toistamiseen, mutta muuten olis ihan kiva, jos joku korkeampi voima ottaisi välillä päätäntävallan ylianalyyttiseltä "mikä olis kivaa" pohdiskelulta.

      Poista