16.12.2013

Rehellinen DIY-kateus

Joulun alla se viimeistään aina iskee. Tai no, tämä on ympärivuotista ja myönnän sen auliisti. Kyseessä on totaalikateus siitä, että olisi kiva näpräillä ja tehdä itse, mutta eijaksaehdiosaa. Selaan sillä silmällä sisustusblogeja ja -ehtiä ja mietin, kuinka helppoa tuokin olisi luoda meille. Rakastan yleistä ja sesonkisisustamista, mutta kaikki tällä sektorilla on aina idea-asteella tai odottamissa hyljätyissä pussukoissa inspiraatiota ja ööh, aikaa.

En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten kotona sähköjänisten nanosekuntiakaan yhtä aikaa hengailevat vanhemmat ompelevat itse joululiinat ja verhot, tuunaavat huonekalut, ompelevat tai kutovat joululahjat koko suvulle, askartelevat koristeet ja leipovat kaiken itse ilman valmistaikinoita.

Minulla on tällä saralla siis ideoita, mutta ei kompetenssia viedä projekteja loppuun. Lisähaasteen luo se, että olen äärettömän hyvä keräämään kaikkea tauhkaa, (nauhoja, hilavitkuttumia, kankaita, valmiita- ja puolivalmiita koristeita , sisustusjuttuja, joita pitäisi vähän tuunata tai isompia valmiita sisustusjuttuja, jotka jäävät laittamatta sopiville paikoille), mutta kaiken hyödyntäminen jää aina puolitiehen. Tilanteet päätyvät usein selittelyyn, varsinkin kun olen kertonut ideoista vähintäänkin anopille ja ystäville, jotka sitten kyselevät ”milloinkas se tauluhylly-kollaasi-sisustustyyny-viritelmä nyt tuleekaan”.

Kyllä se tulee. Sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa tai kun jään työttömäksi tai saan vaan muuten kuukausikaupalla täysin vapaata aikaa.

Tänä jouluna vannoin itse tehtyjen joulukorttien, valmiiksi kehystettyjen ja hyllyille aseteltujen valokuvien, uuden vitriinihyllyn ja lastenhuoneen parin ”pikkujutun” nimeen. Mikään näistä ei ole toteutunut. Sain sentään taas parin puolen yön valvomisella viimeisenä mahdollisena tilauspäivänä valmiiksi meidän perheen vuodesta kertovan valokuvakirjan. Muuhun valokuvien tilaamiseen en vuoden aikana olekaan taipunu ja Kakkosen yksivuotiskuvat, jotka on otettu hänen puolitoistavuotispäivänsä tietämillä, ovat edelleen tilaamatta herran ollessa jo reilusti yli kaksivuotias.. Patologista?

Olimme eilen ystäväperheen luona kylässä. Meidän kaksi apinaamme vilistivät 300 neliötä ympäri niin, että kahdelle riitti vahtimista perintötaulujen ehjänä pysymisen ja päävammojen varalta. Kolmen alle viisivuotiaan äiti tarjoili kaunisti katettuna useaa sorttia itse leivottuja konditoriatason viritelmiä, imetti & syötti lapset ja vieraat siinä sivussa, piti jöötä kolmelle koiralle (à vähintään 50 kg), neuloi samalla kohtuullisen vaativan näköistä villapaitaa ja onnistui keskustelemaan ilman jatkuvasti katkeavia lauseita. Miten jotkut osaa ja taipuu näihin mun mittakaavassa ylisuorituksiin niin helpon näköisesti?

Tai vastavuoroisesti: miten minä voin olla näin kädetön?

Nykyisen en kyllä stressaa asialla, vaikka valmistumattomuus edelleen ihmetyttää (siis itseäni, muut ovat jo tottuneet) ja herättää sisäistä hilpeyttä. On jotenkin surkuhupaisan paradoksaalista, että pystyn työssä pyörittämään hyvin ja aikataulussa yhtä aikaa useita useiden ihmisten työpanosta eri aikavyöhykkeilla vaativia projekteja ja tuottamaan niihin mitä tahansa sisältöä missä tahansa formaatissa, mutta  kotioloissa en pysty esimerkiksi tekemään itse ruokaa ja kiinnittämään yhtä ainutta taululistaa saman vuorokauden aikana.

Olin muuten vannonut myös, että teen tänä vuonna itse jonkun kivan oman joulukalenterin. No, sen aika meni. Sitten löysin kaupasta ihastuttavan puisen kalenterin, johon olisi vaan voinut ostaa kivoja ylläreitä luukkuihin. Ne sitten jäi ostamatta, lapset availevat autuaallisena Kakkosen kummitädin tuomia (Tuhannesti kiitos M, pelastit meidät!!) suklaakalentereita ja minä tuijottelen tyhjänpanttina lojuvaa kalenteria (onneksi se on edelleen kaunis) aina ohi mennessäni..

Miten se tämäkään ei täyttynyt itse?

Onneksi menemme jouluksi valmiiseen pöytään. Muuten olisi joulunakin pinaattilettuja. Vannon, että teen anoppilaan kaupasta löytyneet ohjeen mukaisen Royal-suklaakakun ja jonkun graafikalahyydykehässäkän.

Pitäisiköhän ottaa veto Aviomiehen kanssa näiden valmistumisesta..

Muut kuulumiset: 
- Kakkosen ryhmässä on märkärupea - sitä odotellessa.
- Kakkosella on A-luokan uhma, Ykkönen on seesteisessä ja täydellisen aseistariisuvassa uteliaisuuden, oppimishalun ja taitojen kehittymisen symbioosissa. On vähän kasvatuksessa haasteita, kun toiselle pitää tekee mieli karjua koko ajan ja toinen ansaitsee aidosti vain kiitosta.
- Pääsen geneetikon juttusille, ei ne suonet nyt selkeät ole vieläkään. Saan kuitenkin juosta, jos jaksaisin.
- Meillä on toukokuulle lentoliput, hotelli, auto ja tsiljoona ideaa - täältä tullaan Boston! Enää puuttuu lomakoti kuudeksi viikoksi.

16 kommenttia:

  1. Mä olen ihan samanlainen! Meidän vuodesta kertova kuvakirja on tosin edelleen kesken. Ei ehkä ehdi enää jouluksi. Oh well...

    VastaaPoista
  2. Meillä on muodostunut jo perinteeksi joulukorttien lähettämättömyys… :D Ehkä sitten taas joskus kun lapset muuttaa omilleen ja on enemmän aikaa. ;)

    VastaaPoista
  3. No, meillä oli vakaana aikomuksena teettää kuvakirja mukulan ekasta vuodesta. Toinenkin vuosi jo vierähti, eikä kuvia ole edelleenkään saatu valittua. Että se siitä, taidan haudata koko haaveen kun nyt on jo kakkonenkin tulollaan. Ehkä sitten hänen kohdallaan aloitetaan urakka päivästä 1. Muutenkin tuntuu, että ideoita olisi, mutta toteuttajaa ei. Kun ei vaan ehdi eikä aina edes osaa. Joulu tulee kuitenkin: ellen itse saa väännettyä niitä himoitsemiani porkkana- ja lanttulaatikoita, niin kaupasta saa onneksi valmiina :) (Tosin todettakoon, että todennäköisesti yritän kuitenkin yötä myöten väkisin niitä saada itkun ja kiukun kanssa valmiiksi ja seuraavana päivänä paniikissa kipitän kauppaan ostamaan valmiit, kun menivät pilalle. Tämä olisi meille tyypillistä.)

    VastaaPoista
  4. Sinäkn Brutukseni - itsetehdyt laatikot!! Ei vaan, ruokapuolella minäkin aina ylitän itseni ja väkerään esim. 200 kädessä liiskaantuvaa tryffelipalloa aaton aaton yönä.. Onneksi on kaupat ja anoppilat jotka pelastaa juurikin ne, joilla on ideoita, mutta ei toteutuskykyä tai aikaa :)

    Ei se kirjan tekeminen muuten ainakaan helpotu sen kakkosen kanssa :)

    VastaaPoista
  5. Minuakin ihmetyttää se että olen töissä hyvin järjestelmällinen ja saan jatkuvasti kiitosta tehokkuudestani (luovaksi minua ei sentään vielä ole kukaan erehtynyt sanomaan, olen pikemminkin tällaista pomon toimeksiantojen toteuttajatyyppiä) mutta kotona tuijotan niitä pölypalloja eteisen nurkassa aika monta päivää putkeen, tai laskut ym paperit odottavat kuukausitolkulla mapittamista. Mies ei oikein usko minua kun kerron sille että minussa on myös sellainen organisoitunut ja aikaansaava puoli, toteaa vain että vau, olisipa hienoa tutustua siihen!

    VastaaPoista
  6. Mä olen kiitollinen siitä, että olen töissä järjestelmällinen ja tehokas, ja kotona en saa aikaiseksi pestä värillisiä ja valkosia erikseen. Töistä saan kuitenkin palkkaa, ja uskon että se koituu hyväksi :) Riittää minulle hyvin, en vaadi itseltäni enempää. Sitä paitsi kaupan kalenterit on mun silmissä ihania.

    -Nuppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, hyvinhän tämä toimii just näin. Mutta miten ne jotkut töisssä JA kotona.. Tosta kalenteriasiasta yritän päästä ohi..

      Poista
  7. DYI=?
    T. Tietämätön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kysyit. Mähän olin kirjoittanut tietenkin tämän vääriin. DIY oli tarkoitus - Do It Yourself..

      Poista
  8. Ahaa, nyt ymmärrän! En millään löytänyt tähän lyhennykseen ymmärrettävää selitystä, mutta nyt minäkin olen viisastunut. 😊 T. Ei yhtä tietämätön enään.

    VastaaPoista
  9. Jostain syystä edelliseen kommenttiin tuli vielä kysymysmerkkejä, vaikka piti olla hymyilevä hymiö, kas näin: :) P.S. Meilläkin jäi joulukortit tänäkin vuonna tekemättä, ja syytän tietysti lapsia. ;)

    VastaaPoista
  10. Voi elämä, kuvakirjat… 4-vuotiaasta esikoisesta ei ole ainuttakaan. Kynnys tehdä ensimmäinen kasvaa koko ajan, kun seulottava kuvien määrä kasvaa ja kasvaa. Toisaalta nykyään ei tule juuri otettua kuvia, joten se ongelma noin viiden vuoden päästä huomattavasti pienempi.

    Leppoisaa joulua valmiissa pöydässä! :)

    VastaaPoista
  11. Tämä tuli niiiin tarpeeseen :D aivan kun lukisi omaa elämäänsä muutakuin muksuni ovat jo 10 vuotta vanhempia kuin sinun enkä vieläkään ehdi tehdä mitään.... eläkkellä sitten ehkä ja ainakin omille lapsenlapsille sitten . Rentouttavaa joulun jatkoa ja kaikkea hyvää vuodella 2014!! Me ollaan kuitenkin hyviä sellaisina kun ollaan!!

    VastaaPoista