Kenen markkinat?

Olen tosiaan palaamassa työelämään kahden raskauden, loogisesti kahden lapsen ja lähes kolmen vuoden kotoilun jälkeen. Kävin tosin raskauksien välissä töissä noin neljä kuukautta, mutta sitä ei lasketa, koska olin kuitenkin jo ”tilassa”. Minulla on koulutustani kohtuullisesti vastaava vakipaikka, josta saa myös kohtuullisen korvauksen työn vaativuuteen nähden. En kuitenkaan halua palata tähän työhön tai tarkemmin tähän organisaatioon. Kuvittelen, että kahden pienen lapsen äitinä on järkevää hakea hieman haastavampaa työtä. Sellaista, joka toisi mukanaan itselleni merkityksellisemmän työympäristön ja asiat, enemmän palkkaa, lyhyemmän työmatkan ja järkevämmän pomon. Realismi ei ole vahvoilla tässä "kahden pienen lapsen äiti hakee työtä -projektissa". Perustelen hinkuni kotivuosien jälkeiseen urakiitoon maslowmaisesti  tarpeella toteuttaa itseäni muuten kuin kotitekoisten pinaattilettujen tekijänä.

Olen hakenut nyt syksyn aikana kolmea paikkaa, kaikki kohttuullisen vaativia asiantuntijan tehtäviä. Kaikkiin olen ollut objektiivisesti arvioiden taustaltani ja kokemukseltani sopiva. Paikat ovat olleet sellaisia, joissa hakemuksen vastaanottavien henkilöiden pitäisi olla oikeasti päteviä ja kokeneita rekrytoijia ja organisaatioiden isoja ja toimivia. Niin ainakin rekrytointi-ilmoitusten mainoslauseet ja mielikuva mediassa kertovat. Kuitenkaan näistä kahdesta, joissa haku on jo päättynyt ja valinnat tehty aikoja sitten, ei ole tullut mitään ilmoitusta hakemuksen saapumisesta, prosessin etenemisestä tai valintojen tekemisestä. Edes automaatilta. Toiseen näistä soitin soittoaikana, mutta nimetty henkilö ei ollut tavoitettavissa. Kolmannessa tehtävässä haku on vielä avoin, mutta sielläkään tehtävän esimies ei ollut tavoitettavissa ilmoituksen soittoaikana, hän ei vastannut soittopyyntöön eikä yrityksen rekrytointikeskus osannut vastata yhteenkään tehtävän hakemiseen oleellisesti vaikuttavaan kysymykseen. Rekrytointikeskus oli ilmoituksessa mainittu, koska haku oli globaali ja sieltä piti saada tietoa yleisiin hakuprosesseihin liittyviin kysymyksiin. Amatöörimäistä sanoisin.

Minulla on ollut kovin altavastaajan olo, kun olen hakemassa töitä kotivuosien jälkeen. Että juna meni jo ja tällä alalla mikään osaamani ei muka enää pätisi. Nämä työelämän ovien kolkuttelut ovat kuitenkin osoittaneet, että ei ole omissa taidoissa häpeämistä, jos pätevien ihmisten tapa tehdä töitä on tämä millaisen kuvan yritysten toiminnasta hakuhommien kautta saa. Minä osaan sentään vastava sähköpostiin ja soittopyyntöihin, varsinkin jos olen painettuna niin jossakin luvannut. Osaan myös periaatteessa kohdella ihmisiä kohteliaasti ja kunnioittaa sitä, että he vaivautuvat jollakin tavalla ottamaan yhteyttä. Aika perustaitoja missä tahansa hommassa.

Miten ihmeessä yritykset/organisaatiot kuvittelevat saavansa päteviä tekijöitä vaativiin asiantuntijatehtäviin, jos he kohtelevat aikaansa prosessiin uhraavia ihmisiä näin? Kuvittelevatko, että he voivat työpaikan tarjoajina toimia miten vaan, koska hyvät tyypit raapivat juuri heidän ovellaan vai ovatko he vaan niin pihalla, miten rekrytointia hoidetaan ammattimaisesti? Tai käykö heillä pienessä mielessäkään, että sen ilmoituksen lisäksi kuvaa organisaatiosta luo koko hakuprosessin hoito ja jokaikiselle hakijalle, olivat he sitten hyviä tai huonoja. Jokainen ymmärtää sen, ettei välttämättä saa juuri tietty paikkaa, muttei sitä, miksi asioita ei hoideta ammattimaisesti loppuun asti.  Reputation reputation.

Katsotaan, miten tämän kolmannen haun kanssa käy, sieltä järjestelmä sentään ilmoitti hakemuksen tulleen perille. Hausta vastaava henkilö ei kyllä ole palannut asiaan. Niihin paikkoihin, joista ei muuten kuulunut koskaan mitään, olin laittanut hakemukseen palaavani töihin hoitovapaalta. Tähän kolmanteen en laittanut. Josko se kuitenkin olisi ollut riski eikä sopivaa rehellisyyttä.