17.12.2012

Voihan joulu

Joulu on hirrrrveeen kiva juhla, oikeasti. Kahden minilapsen työssäkäyvänä (toistaiseksi, toim. huom.) äitinä, jouluun valmistautuminen on rahtusen haastavaa. Toki teen yleensäkin asiat melko viime tinkaan ja sinne päin, mutta tänä vuonna erityisesti. Olen jo nyt lähetellyt tekstareita tai maileja sukulaisille ja kummilasten äideille, että paketit saattaa olla myöhässä ja kortteja ei todennäköisesti tule. Onneksi olen saanut sympatiaa vallitsevien olosuhteiden johdosta, joten voin suosiolla luovuttaa. Risoo se silti ihan, koska minulla on tietenkin päässäni ideaalikuva meidän joulusta. Se kuva sisältää lähinnä siistin kodin, noin kaksi koristetta, tunnelmavalot joka terassilla ja gastronomisia kokeiluja ilman lanttulaatikkoa ja rosollia.

Hetken aikaa elättelin mielessäni ajatusta jopa niistä mielipiteet jakavista itse kuvatuista joulukorteista, mutta a) en todellakaan saa lapsia inhimillisissä tamineissa samaan kuvaan pysymään paikallaan, b) inhoan heiluvia sinne päin kuvia, jotka ovat ainoita kuvia joita meidän sakista on mahdollista näillä taidoilla saada, c) en keksi, millä kuvasta saisi jouluisen, kun en ole tyypillisen joulusomistuskrääsän ystävä ja voisin käyttää korttina yhtä hyvin lapsia kahluualtaassa ja d) suhtaudun edelleen ristiriitaisesti ajatukseen lähettää kaikille kerran vuodessa lapsia esitteleviä poseerauskuvia. Viimeinen kohta juontaa juurensa lapsettomuustaustaan, jonka vuoksi olen edelleen kovin tunnusteleva ja mietin, kenelle lapsista voi edes korttimuodossa hehkuttaa. No, onneksi tuo juna meni jo ja perille ehtivät vain kalliin maksun valmiit kortit pikanimmareilla. Eikä kohta ehdi enää nämäkään kortit.

Muuten hoitamatta on: osa kummilasten lahjoista ja niiden postittaminen (eivät vissiin enää ehdi), mummojen ja oman äidin lahjat, starttijoulun valmistaminen omalle äidille, koska menemme anoppilaan, siivous kaikissa muodoissaan, useiden viikkojen pyykkien pesu, leipomiset, ne kortit ja verukkeiden keksiminen sille, että lähisuvun odottamat valokuvakirjat ovat taas myöhässä. Vallitsevien olosuhteiden johdosta hukassa on myös joulurauha, ainakin mikäli Aviomieheltä kysytään. Se hoitunee, jos sirkus töissä saadaan ratkaistu edes välivaiheeseen.

Kun tuon listan kirjoitti ylös, ei homma tunnukaan niin katastrofaaliselta. Kummit ja mummot pitää hoitaa, mutta muuten olemme menossa valmiiseen pöytään, joten mitä tässä stressaamaan. Miksi minä oikeasti vaalin päässäni jotain suunnitelmaa joulusta, josta en edes tiedä mitä se sisältää? Olisiko niin, että kun jouluna kuuluu töhöttää ja suunnitella ja ennen kaikkea stressata, yritän tehdä niin, vaikka ei ole mitään syytä? Eihän tässä nyt lopullisesti ole vielä mitään ryssitty. Yritän (tässäkin) asiassa tehdä itseni tärkeäksi puhisemalla kiireistä. Olenhan minä sentään laittanut valkoisen vanerikuusen viinikaapin päälle. Se on jo joulua se!  Ipanat riekkuu ja pukki kulkee, portviini lämmittää ja lähijengi on koossa, ei kai muuta tarvitse?

Tiedän yhden, joka odottaa jotakin nimeltä joulu, vaikkei ihan vielä ymmärrä, mikä se on. Mutta koska niitä paljon puhuttuja tonttuja ei kuitenkaan ole näkynyt, hän on päättänyt itse olla sellainen. 

- Äiti, miten niin pitää olla punainen pipo? Valkoinen on tosi kaunis väri ja tässä on tupsu ja mummun tossut on lämpimät, ettei varpaita palele ulkona. Ja kyllä tontutkin saa lahjoja äiti.

* Tässä oli kuva tontusta. Poistin sen, koska törmästin aiheeseen nimeltä äitibloggaajan etiikka. Tietenkin se herätti ajatuksia, ajattelen hyvin pitkälti samoin, vaikka olenkin tehnyt toisin. .

Mutta. En ole varma, mitä asiasta lopulta ajattelen. Tekeekö harmittomalla kuvalla oikeasti hallaa, vaikka lapsi ja perhe olisi tunnistettavissa? Ylittyykö lapsen tahto myös silloin, kun vanhemmat lähettävät 200 lapsikuvallista joulukorttia puolituntemattomille henkilöille suvun lisäksi?

7 kommenttia:

  1. Mulla on joulu yhtä vaiheessa kuin sinulla! Tarkoitus oli teettää kuvakortteja. Ei saatu aikaiseksi. Muutamille sukulaisille laitoin kuitenkin kaupan kortit menemään. Eilen illalla kävin hätäpäissäni ostamassa kahden kummilapsen lahjat, jotka pitää saada postiin. Lähisukulaisten lahjat täysin auki. Eli ostanko ja jos kyllä niin mitä. Siskon pojille pitää kyllä jotain hankkia, mutta jos edes sisko itse ei keksi mitään lahjaideaa, niin miten minä voisin keksiä?! Jouluksi menemme siskon luo. Ruokien ja leivonnaisten suhteen ajattelin sluibailla rahalla (eli maksaa kokkaville tahoille meidän osuus). Eli eiköhän se siitä. Ja minä sentään olen kotona täysin joutilaana tekemään jouluvalmisteluja, toisin kuin sinä!

    "Rentouttavaa" joulun odotusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten, niitä kuvakorttejahan voi ihan hyvin teettää vaikka uima-allaskuvista, jos valitsee siihen jonkun jouluisen kehyksen valmiista valikoimista. Eri asia sitten kuinka hienoja ne on... Ja oikeastaan, tarvitseeko kuvan edes olla niin jouluinen. Toivotus menee silti perille. Tässä pimeydessä pitää olla aika hyvä kamera, että kuvista saa siedettäviä. Tai olla taitava kuvaaja. Minun miehellä on kyllä hyvä kamera, mutta sama ongelma täälläkin, ettei mukulaa saa pysymään aisoissa, vaikka niitä onkin vain 1 kpl.

      Poista
    2. Ihanaa, että muutkin on vaiheessa. Ja hei, kotona olo ei minusta ole ihan joutilaana oloa : ) Muistaakseni.. Mutta eihän niitä valmisteluja oikein osaa tehdä, jos jouluksi lähtee pois. Kuvittelen siis, että minulla syy olisi tuo.

      Juu, ehdottomasti kuvia voisi teettää mistä tahansa kivasta kuvasta. Mutta kun vaadin siltä kuvalta laatua ja se ei näiden sähköjänisten kanssa oikein toteudu. Tarkoitan, että suurin osa kuvista on liikkeen vuoksi tärähtäneitä tai joltakin puuttuu vähintään puoli päätä.. Meilläkin on hyvä kamera, mutta lapset pitäisi lamauttaa jollakin. Tai vaihtoehtoisesti ottaa tsiljoona kuvaa joka kerta ja toivoa, että joskus osuus. Oliskohan jossain lasten kuvauskurssi?

      Poista
  2. Joo sama vaihe täällä! Ja just tässä aattelin tulostaa sukulaisten kortteihin edes sisälle kuvan lapsista. Kuva on otettu Singaporessa (= valoa riittää) eikä sisällä mitään joulusomisteita. Myös kmmilasten paketit on hoitamatta, tai siis toinen on postissa tulossa mulle (mut missä välissä sen toimittaisi Vantaalle) ja toista ei oo edes hankittu. Tähän jälkimmäiseen tuleekin vähän enemmän tavaraa, koska siihen pitäis kaivaa tuolta kaapista myös viime joulun joululahja sekä kesäinen synttärilahja, krhm. Mitään leipomisia ja muita en kyllä ajatellut edes enemmälti harrastaa, ehkä sit ens vuonna. Vaikka taas kyllä kovasti suunnittelin mitä ihania itsetehtyjä tuliaisia viedään joulunviettoon mennessämme! Jep.

    Pientä maustetta tähän toki toi se, että viime yönä isompi laattasi sänkynsä täyteen, joten odottelemme kauhulla, kaataako tauti taas koko perheen. Uujeah. Mut nyt siis korttihommiin... Ja hei kyllä se siitä taas, joulu on kerran vuodessa vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, join the club! Onneksi samassa jamassa on jengiä enemmänkin. Reissukuva tai mikä vaan kuva olisi kiva kortissa tai sen sisällä, kunhan kuva olisi tosiaan a) ei tärähtänyt tai siis lapset liikkeessä ja b) kaikki raajat olisi kuvan sisällä tai c) kuva täyttäisi a:n ja b:n puutteessa joitakin tositaiteellisen kuvan tunnusmerkkejä.

      Mutta oksutauti, aah.. Jos nyt kuitenkaan ei. Tosin meillä on päiväkodissa sekä täitä että kihomatoja, että kyllä sieltäkin jonkun kivan joulubonuksen voi saada.

      Poista
  3. Ihana ihana pikkutonttu, itkettää. Ajatella, että teilläkin - ja meilläkin! - on tuollainen pieni ihme. Hyvää ja rauhallista joulua teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja niinpä, teilläkin ja meilläkin! Vaikka maailma ympärillä myllertää ja vaikka hermo menee välillä näiden tonttujen kanssa - niin ne todella ovat tässä.

      Ihanaa joulua teillekin sen pienen touhottajan kanssa. Voi sentään, sielläkin on jo taatusti aikamoinen menijä!

      Poista