Kolmevuotias murrosikäinen

Jos ei tietäsi minkä ikäisen tyttölapsen kanssa elämiseen seuraavat kuvaukset liittyvät, voisi päätellä Ykkösen iän vähän metsään.

- Vaihtaa vaatteita useita kertoja päivässä.
- Huutaa taukoamatta pienimmästäkin pettymyksestä "Äiti on tyhmä!"
- Huutaa hieman suuremmasta pettymyksestä "Mä en rakasta sua enää äiti!!
- Huutaa myös melko usein "Mä päätin, että sä et oo enää mun äiti!"
- Huutaa onneksi myös joskus "Äiti mä rakastan sua niin paljon, sä oot ihmeellinen!"
- Maalaa kyntensä katuliiduilla, tusseilla ja oikeastaan millä tahansa väriaineella minkä sattuu käsiinsä saamaan.
- Nirsoilee ruuan kanssa.
- Poseeraa peilin edessä. Tutkii itseään peilin edessä.
- Tanssiin joka paikkaan musiikin tahdissa. Tanssii joka paikkaan myös ilman musiikkia.
- Kommentoi poikia tyyliin "Mikael on tyhmä, sillä on pyssy." Vaihtoehtoisesti lause voi kuulua "Mikael on iiiiihana, se pyysi mua sen kanssa keinumaan."
- Toteaa jatkuvasti kuinka iso ja taitava hän on.
- Harmittelee pyöräilyä harjoiteltaessa sitä, että tukka menee huonosti kypärän alle.
- Käyttää taukoamatta omituisia ilmaisuja kuten "ihkuu", "OoÄmKaad" (Risto Räppääjä ja Viileä Venla opettaa paljon ja jotenkin se on niin paljon kivampi kun pastellipiirretyt), "Mä en kestä!". Kaikki lausutaan erittäin voimakkailla äänenpainotuksilla.
- Suggeroi itsensä nanosekunnissa totaaliseen aatiaan ja laulaa em. elokuvan laulua "Mulla ei oo koskaan ollut yhtään sydänystävää, oon aina se ylimääräinen, aina yksin jään". Teatraalisuus saattaa mennä niin pitkälle, että laulu johtaa lopulta itkun tuhertamiseen jossain nurkassa ilman pienintäkään ulkopuoliselle näkyvää syytä. Olen jo ehtinyt monet kerrat miettiä, voiko tämän ikäinen oikeasti kokea niin vai toistaako hän elokuvan kohtausta ja opettelee tunteita eläytymällä.

Ollessani itse kolmevuotias potkin jossain käpyjä enkä todellakaan tiennyt kynsilakan tai englannin kielen olemassaolosta. No, eipä ollut dvd-soitinta eikä iPadia, joten olin vähän eristyksissä ulkomaailmasta. Onneksi oli kaikki muutkin. Todennäköisesti en myöskään puhunut niin paljon, että olisin pystynyt esittämään tunnetilojani verbaalisesti noin tehokkaasti.



Jotenkin tämä liikuttava pikkuvanhuus on vaan yksi osoitus siitä, miten maailma tulee nykyisin päälle kaikin tavoin tosi nuorena. Osa tästä meillä selittynee Ykkösen virtuoosimaisilla tarinaniskemistaidoilla, mutta iso osa on ulkopuolelta opittua. Väitän kuitenkin sitkeästi, ettei meillä tuijoteta "normaalia" enempää telkkaria, aikuisten ohjelmat eivät pyöri nykyisin koskaan taustalla (en ole itse katsonut kuukausiin mitään sarjaa tai sarjatonta, en edes juurikaan uutisia) tai että itse keskittyisin jotenkin ulkonäköön ja kynsien viilailuun. Mutta medioituminen on niin vankkaa ja kaikkialta ympärille hyökkäävää, että niitä kuuluisia vaikutteita vaan tulee. Ja ympäristöstä tietysti muutenkin.


Kaikki tämä on toki ajan henkeä, mutta se on hämmentävää. Pieni on välillä niin ison kuuloinen, mutta ymmärrystä ei ole näihin asioihin yhtään sen enempää kuin täysin tietämättömillä ipanoilla silloin seitsemänkymmentäluvulla. Neiti kuulostaa isoilta, mutta on ihan syliteltävä vauvan nökerö.
--

Mitä ihmettä mun päässä on liikkunut, kun katkaisimme siivoojan kesäksi. Puolentoista kuukauden tauon tuoma säästö ei kompensoi millään sitä kiukun määrää, jonka puolikuntoinen koti jota kukaan ei jaksa/ehdi/viitsi siivota aiheuttaa. Voisin käyttää päivät paremmin kuin siivoamalla tai kiukuttelemalla siivoamisesta. Tämänkin kokoisen kortteerin siivoaminen on muuten ihan kohtuullinen haaste näiden sähköjänisten pyöriessä nurkissa ja miehen viettäessä sairaalassa järjettömiä aikoja kesälomien pyöriessä.
--

Kakkosen kanssa vedettiin riita puoliksi. Korvat eivät ole vieläkään parantuneet, joten ne vaativat antibioottikuurin. Kolmannen putkeen. Alkaa ne oikeat putket jo houkuttaa. Mutta tämä kuuri on nyt vähän vahvemmalla annostuksella. Pidempänä sama lääke olisi hoito borrelioosi-epäilyynkin. Infektiolääkärin konsultaation jälkeen on todennäköistä, että kyseessä ei ole punkin purema. Jälki näyttää samalta, mutta punkin puremaan liittyvä ihottuma (rinkula) laajenee ja kestää pidempään. Edellisen korvatulehduksen antibiootti on kuitenkin vaikuttanut vielä pureman aikaan, joten suojaa tulee sieltäkin. Joten Kakkonen vetäisee nyt tämän rahtusen tehostetun korvakuurin, mutta ei niin pitkää kuuria kuin virallinen borrelioosiepäilyn hoito vaatisi. Vasta-aine kokeissa käymme kuitenkin kuukauden päästä, sitten saadaan varmuus suuntaan tai toiseen. Tulipa säätöä, jossa luonteelleni poiketen en toimi (emmekä me yhdessä toimi) täysin suositusten mukaan vaan luotan nyt johonkin intuitioksi tulkittavaan sen pureman suhteen.