3.12.2012

Tunnustaa hän

Sain jo aikaa sitten tunnustuksen, kiitos vaan Leijonalapsenäiti ja Lupiini. Tässä on ripuli- ja työtaisteluhommat vienyt voimat ja ideat. Mutta otan tämän haasteen vastaan ja kerron nyt todella merkittäviä asioita itsestäni.

Mutta ennen kuin menen taas itseeni, totean, että lapsillekin kuuluu kivaa. Kakkonen parani vihdoin 22 päivän paskomisen jälkeen. Tauti ei kuitenkaan vienyt voimia, koska ipana oppi kävelemään ripulirallin aikaan kypsässä 14 kuukauden iässä. Äidin pieni arka honkkelijaloilla horjuva kalkattaja, sniff. Ykkönen on oma tomera itsensä ja menossa on prinsessa-joka-tanssii-balettia –vaihe. Tämä tarkoittaa, että neitiä pitää puhutella prinsessaksi, kaulassa ja ranteissa on kaikki mahdolliset ympäristöstä haalitut korut ja samalla hän tanssii kädet kauniisti kaarella pyörien ja pyörien ja pyörien ja pyörien... Toisaalta Ykkönen myös totesi eilen ”nyt meni hermot”, jolloin omatunto hieman kolahti ja tunsin tarvetta selitellä. Totesin Ykköselle, että äideiltä välillä menee, kun ne on väsyneitä ja lapset ei aina tottele. Vastaus oli selkeä: ”kyllä minä tiedän äiti, että sinulle käy niin, mutta nyt meni MINULTA hermot.” Selvä, eipä tässä sitten muuta.

Nyt niitä tunnustuksia. Viisikö niitä piti olla?
Eilisen tarkistuslaskennan mukaan omistan yli 50 keittokirjaa. Siihen katsoen teen nykyisin luokattoman vähän ruokaa. Suosikkini tällä hetkellä on Hans Välimäen Mummola, jossa on täydellisiä peruskotiruokareseptejä. Pidän Välimäkeä vähän inhokkina ja ylimielisyyteen kallellaan olevana besserwisserinä, mutta Mummola on saanut minut pitämään kaalilaatikosta ja kuivakakun leipomisesta, joten annettakoon piirteet herralle anteeksi.
Yritän päättää, kumpi on merkillisin työ, jossa olen ollut: seksilinjojen radiomainosten spiikkaus vai DJ-hommat lukion jälkeen parhaan ystävän kanssa. Radiomainosten spiikkausura on tiivistettävissä kahteen muistiin syöpyneeseen versioon ”hei rekkamies, sinä teiden ritari, pistä kumi palamaan ja soita” tai ”kuumat kissat kehräävät, uskallatko koskea”. DJ-hommiakaan ei tehty silloin muinoin ihan samalla kaavalla. Naispuolisilla DJ:n asu näyttää nykyisin olevan linjaa paljettirintsikat ja mikroshortsit, hiustenpidennyksistä ja muista ”avuista” nyt puhumattakaan. Meillä oli kuitenkin kaverin kanssa lappuhaalarit ja t-paita. Lappuhaalareihin kävimme ostamassa käsityökaupasta erilaisia kirkuvan värisiä nappeja, eikä kiilakoroista ollut tietoakaan kun veivasimme tennarit jalassa muuveja Madonna Vogueen. tämän uran ansiosta pääsin kuitenkin keikalle mm. Jämsän Paviljonkiin sellaisten suuruuksien kanssa kuin Kikka tai 90-luvun alun yhden hitin ihme ja nyt jo edesmennyt London Boys, joten valitsen merkillisemmäksi työkseni DJ-hommat.  Pitäisikö lisätä cv:hen?
Käsittämätöntä mutta totta, en ollut kiroillut lasten kuulleen (aika vähän muutenkin livenä) ennen viime viikon ripuli-työrintamastressin yhdistelmää. Toistaiseksi edes matkija-apina Ykkönen ei ole laajentanut sanavarastoaan tähän suuntaan, mitä pidän erinomaisena kasvatuksellisena saavutuksena. Katsotaan, kauanko illuusio vielä säilyy.  
Olen osallistunut Radio Aallon ”mä en oo koskaan kisaan” ja voittanut leffaliput. Piinaan tällä tunnelmaa vapauttavalla kisamuodolla tarvittaessa myös tuntemattomia erilaisissa kekkereissä (joissa en kyllä nykyisin enää käy, mutta silloin joskus).
En suostu asioimaan Lidlissä. Piste. En, vaikka siellä on nykyisin hienot paistopisteet ja hyviä croissanteja ja ruokakin ihan normaalia. Mutta alkuaikojen urbaanilegendat naispuolisten myyjien taukojen laskemisesta kuukautisten aikaan tai ohje kassahenkilöille olla juttelematta asiakkaille, ettei kassalla asiointi kestä liian kauaa, elävät syvällä.
Semmosia. Minä haluaisin kuulla näitä kiertäviä tunnustuksia juuri niiltä henkilöitä, jotka ovatkin jo saaneet haasteet muualta, joten en heitä sitä nyt. Mutta olisipa kiva keksiä joku uusi oiva haaste, kuten oli bloggaajien naturelli kuva-haaste.  

4 kommenttia:

  1. Nämä ihmisten tunnustukset ovat mielenkiintoisia! (Paitsi mun omat, koska laitoin aika tylsät...) Siis noi sun duunit, nauratti!

    Minä ylipäätään en kiroile hirveästi, mutta kun kiroilen, ei se katso aikaa eikä paikkaa. Eli jos lapsi sattuu olemaan kuulolla, sitten on. Onneksi mies on siivompi niin poika ei opi heti kiroilemaan kahdella kielellä. :)

    Mä taas olen viimeisen vuoden aikana ruvennut käymään Lidlissä! Siellä on muutamia tuotteita, joita saa edukkaasti ja vähintään yhtä hyvää laatua (ellei parempaa) kuin naapurimarketista. Käydään siis satunnaisesti hakemassa sieltä niitä, mutta perusostokset tehdään kuitenkin muualla.

    Ja mahtavaa, että ripulointi loppui! Täälläkin on muuten viime päivät ollut jotain flunssaa, johon liittyy lievää ripulia tai löysää mahaa. Päivä 5 menossa...

    VastaaPoista
  2. Mun duunit kuulostaa kyllä villeimmiltä kuin mitä todellisuudessa olen. Mähän olen varsinkin nykyisin oikea konservatiivisyyden airut. Ja kiroilemisen on kitkenyt yltiökunnollinen Aviomies. Itse asiassa kiroilen kyllä, mutta kirjoittaessani  Sinne Liideliinkin pitäisi kyllä mennä, koska sieltä saa myös halpaa ja hyvää kivennäisvettä. Niillä on myös hauskoja mainoksia (tärkeä peruste kaupan valinnassa..), mutta jotenkin vaan ei. Aviomies yrittää kyllä vahvasti käännyttää.

    Paranemisia sinne!

    VastaaPoista
  3. Moi rouva Ruuhka! Vasta löysin sun mainion blogisi.

    Mäkin käyn Lidlissä, koska olen ärsyyntynyt tähän suomalaiseen duopoli-markkinatilanteeseen. Lisäksi asiakashan maksaa ne "bonukset" ja plussaedut, joita kaupat "tarjoavat", ja otan ne edut mieluummin suoraan kassalla suoraan tuotteiden hinnoissa. Lisäksi on hyvä, että Lidl on tuonut tänne kilpailua, lähes duopoli-asemassa olevien S- ja K-ryhmän kiusaksi. Suomessa on niin vääristyneet ruokakauppojen markkinat, että jopa Lidlin hinnat ovat täällä 20 % kalliimmat kuin Saksassa. Missään muussa maassa ei näe sellaisia kokosivun ruokakauppamainoksia tai jopa aukeamien mainoksia kuin Suomessa, kyllä heillä katteet on kunnossa. Ja eikös työntekijät jossain vaiheessa kommentoineet, että Lidl on muita ryhmittymiä parempi, koska he tarjoavat enemmän vakituista osa-aikatyötä kuin muut ryhmät, jotka usein käyttävät vuokratyöfirmoja?

    VastaaPoista
  4. Moi ja tervetuloa!

    Siis Liitelin mainehan on ihan vain mun päässä ja juuri noiden merkillisten mielikuvien kautta. Siellä on hyviä tuotteita, joita jopa minä arvotan ohi muiden kauppojen perusmerkkien. Ja uusi tuoreleipäsysteemi on kiva, siellä on jopa hyviä kokojyväcroissantteja. Ja tietysti hintapolitiikka on asia sinänsä. Mä en kanssa oikein sulata tuota duopoli-asetelmaa, mutta menen sieltä mistä aita on matalin ja mistä helpoiten saa.

    Mun käsittääkseni muuten ketjut saa valmistajilta markkinointitukea, joten osa mainostamisen mahdollisuuksista selittyy sillä. Mutta oli miten oli, nuo kaksi rules, vaikka mielelläni asioisi kauppahallityyppisessä ympäristössä, jos se vaan olisi lähempänä ja kunnon parkkipaikkojen ulottuvilla..

    VastaaPoista