Hevosenlihakohu on lähtenyt viime päivinä lähes lapasesta. Yllätykset valmisruokien sisällössä tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Eilen varmistui, että myös Ikean lihapullista on Euroopassa löytynyt hevosenlihaa. Suomeen näitä eriä ei olisi pitänyt päätyä. Vähän jännittää, mitä meidän kaksi pakkaspussia sisältävät. Ikealle kohu muuten saattaa olla aika ikävä maineen kannalta. Yrityksen omilla sivuilla asiaa ei kommentoitu millään lailla.
Heppa sinänsä ei ole minulle haitta, hevonen on hyvää ja terveellistä. Tiivistettyä tietoa ravintomielessä löytyy vaikkapa Hevostietokeskuksen tiivistelmästä. Kohun kunniaksi hain kylmäsavupollea Stockmannilta ja nautiskelimme sitä eilen iltapalalla piparjuurimajoneesin ryydittämänä. Helmikuun alun häissä söin yhden elämäni parhaista pihveistä -hevosta. Marko Björs -kirjoitti aiheesta myös kolumnissaan ja totesi tärkeän pointin. Suomalaisen hevosenlihan syöminen on lihansyöjältä myös eettinen teko. Hevonen päätyy ”hyötykäytöön” normaalin hyvän elämän eikä tehotuotannon tuotteena. Se on kuitenkin ihan eri asia kuin nämä salalihat, jotka ovat päätyneet valmisruokiin ympäri Eurooppaa ties mistä olosuhteista.
Kuten totesin, hevosenlihan itsessään ei minusta ole ongelma, vaan miten on mahdollista että tuotteissa on jotakin muuta kuin pitäisi. Tietävätkö valmistajat ostavansa hevosta eikä nautaa? Eivätkö he tosiaan testaa raaka-aineitaan säännöllisesti edes pistokokein? Kuinka säännönmukaista vastaava jonkun tuotantoportaan huijaus on? Mihin muihin tuotteisiin on piilotettu ties mitä? Jos hevonen on ujutettu sekaan salaa kustannusten alentamiseksi, tai mikä syy nyt sitten onkaan, onko liha teurastettu, käsitelty ja säilytetty samoin kuin nauta tai possu, jotka tuotantoeläimenä kulkevat vakiintuneen ja jotenkin valvotun polun sinne lautaselle asti? En nyt edes yritä raapaista tähän pohdintaa tuotantoeläinten kohtelusta tai kaikesta siitä epäeettisestä, joka normilihapullan ihan oikean lihan tuottamiseen liittyy. Minä olen valintani tehnyt ja syön lihaa. Valinnastani huolimatta huolestun siitä, mistä olosuhteista se polle on sinne pullaan päätynyt. Toki tästä päästään valmisruokateollisuuden perimmäisten kysymysten äärelle myös siinä, että jos siellä on hevosta niin mitä muuta yllätyksiä vielä löytyy. Kun niille kanan nahoille ja yleismaininnoille tyyliin ”jauhetut ruhon osat” on jo turtunut.
Ymmärrän, miten liha on elintarviketeollisuudelle päätynyt. Hevosia on paljon, eläin on iso ja niiden hävittäminen on kallista. Hautaamiseen on hankalaa, koska huomioitavia terveysnäkökohtia hautapaikan valinnan osalta on paljon. Polttaminen taas on kallista. Kotimaassakaan kaikki hevoset eivät päädy armollisesti teuraaksi, markkinoita aidolle hevosenlihalle on liian vähän. Hevosia katoaa jonnekin mystisesti. Hankala hävittäminen ei ole kuitenkaan puolustus sille, että hevonen piilotetaan jauhettuna elintarvikkeisiin kuluttajien tai edes valmistajien tietämättä.
Minä rakastan ruuanlaittoa. Ruoka on parasta, kun se on tehty itse aidoista raaka-aineista alusta asti. En vaan jaksa enkä ehdi toimia (läheskään) aina niin. Onneksi on valmisruokia ja onneksi moni valmisruoka on hyvää. Haluan silti syödä mitä tahansa ruokaa miettimättä, mitähän sitä tulikaan syötyä. Ja minä olen sentään aika huoleton ja leväperäinen näissä ruuan eettisyys asioissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti