Meidän jokapäiväinen leipämme

Tämä aihe ja seuraavat tunnustukset saattavat olla monelle järkevälle ja suunnitelmalliselle kodinhengettärelle täysin käsittämättömiä. Että miten joku nyt vaan voi toimia noin. Totean jo tässä vaiheessa, että hyvin voi. Lasten pyöriminen nurkissa jo yli kolme vuotta ei ole saanut minua vielä muuttamaan kaikkia toimintatapojani järkevimmiksi eikä varsinkaan taloudellisimmiksi.  
 

Kenellekään ainakaan lähipiirissä ei liene yllätys, että minä olen melko huoleton rahan käyttäjä. Omien rahojen katoaminen tilitä ei juurikaan huoleta sen jälkeen kun pakolliset asiat on hoidettu ja automaattiveloitus on siirtänyt ylimääräiset sentit säästötilille (sellainen sentään löytyy) tai muihin sukanvarteen verrattaviin yksiköihin.

Meillä on kuitenkin pitkään ollut kutina, että rahaa palaa kuukausittain todella paljon ruokaan ja muihin päivittäistavaraostoihin. Hoitovapaani viimeisen kuukauden aikana otin ja otimme itseämme niskasta kiinni ja säilytimme jokaisen kuitin ja ynnäsimme luvut kuukauden lopuksi yhteen. Kyseinen kuukausi oli jo marraskuussa, mutta vasta nyt saan pureksittua tuo yhtälön auki.

Surprise surprise! Kuukauden päivittäistavaramenojen (ruoka, vaipat, peruskaupasta ostettavat pesuaineet, veskipaperit ja noutoruoka) yhteissumma oli 937€! Oho. Kuu oli sikäli poikkeuksellinen, että järjestin äidilleni kohtuullisen kokoiset juhlat, joiden ruokakulut olivat reilut 100 €. Tämä kun vähennetään loppusummasta, lienee keskimääräinen kuukausikulutuksemme noin 800 €. Kuulostaa silti pirun paljolta, luulisin. Toisaalta en hahmota yhtään, mikä on normaali ruokalasku neljän hengen pienlapsiperheessä ja kuinka hunningolla tässä nyt ylipäänsä ollaan. Kyse ei ole rahan riittävyydestä vaan sen järkevästä käytöstä ja suunnitelmallisuuden vaikutuksesta ruokalaskuun ja hävikkiin.

Sitten muutama selittävä tekijä. a) Meillä syödään aika paljon luomua ja se maksaa paljon. b) Olen välillä äärimmäisen laiska suunnittelemaan ja hankkimaan ruokatarpeita pitkällä tähtäimellä. Kun sorrun käymään kaupassa päivittäin, mukaan tulee aina jotain turhaa. c) Kakkonen söi marraskuussa vielä paljon purkkiruokaa (välipalat ja puurot normiruokaa). d) Välillä ruokaa menee luokattoman paljon roskiin (lähinnä leipää tai ylen määrin hamstrattuja kasviksia) juuri tuon huonon etukäteissuunnittelun johdosta.

Mutta mistä se summa sitten koostui:

- Luomumaito: 50 x noin 1,5 €/litra. Maitokulut yhteensä 75 € eli lähes 10 % kuukausikuluista.
- Kakkosen vaipat: noin 40 €
- Kakkosen purkkiruuat, pelkkää HIipoa: 40 €
- Noutoruuat (2 kertaa kebab aikuisille, kerran Mäkkäri kolmelle, kerran thaimaalaista kolmelle): 
   noin 70 €.
- Valmisruuat tai puolivalmisteet (lihaperunasoselaatikot, pinaattiletut, kalapuikot, thai-kuutiot, Ikean
   lihapullapussit, pakastekasvikset, pari pakastepizzaa) noin 100 €
- PepsiMax: 40 € (säälittävää)
- Karkki ja suklaa: 30 €
- Pesuaineet jne. kotitaloustuotteet noin 30 €.
- Luomutuotteet: liha, kananmuna, kurkut, tomaatit, salaatit ja osa hedelmistä, muut maitotuotteet,
   ja osa leivistä: vaikutus ruokalaskuun noin + 100 €.
- Muu osa summasta koostuu määrittelemättömästä tavallisesta, ei luomusta, ruuasta juustoista karjalanpiirakoihin ja kalasta kekseihin.

Arvioimme tuon luomuilun vaikutuksen ruokalaskuun olevan tosiaan kokonaisuudessaan jopa +150 € maidot huomioiden.  Arvatkaas vaan, kuinka nopeasti Aviomies ehdotti siitä luopumista.. No, toistaiseksi mennään näin, vaikka tämänhetkisen ”pollea poskeen” -kohun keskellä on tietysti vaikea arvioida, mikä oikeasti on luomua ja mikä on samaa tuotetta uudessa purkissa. Rasvattomassa maidossa väittäisin maun olevan ihan eri luokkaa, samoin selkeästi vaikkapa kurkuissa ja monessa lihassa, joten ihan heti en ole tästä valmis luopumaan.  Valinta se luomun käyttäminen on kyllä muutenkin.

Se vaikutus tällä tarkalla tarkastelulla oli, että olen pyrkinyt entistä enemmän suunnittelemaan ruokahuoltoa pidemmällä tähtäimellä. Tai olenhan minä sitä aikaisemminkin yrittänyt, mutta  Olen jopa harkinnut Marttojen ruokasuunnitelman käyttöönottoa, mutta homma on vielä niin sanotusti ajatuksen asteella. Oikeastaan siksi, että kun lista pitäisi täyttää, en keksi juuri sillä sekunnilla kolmea broileri- tai kalaruokaa.  Osa syy tässä on myös se, että nykyisin pyrin tekemään pääosin niin simppeliä kotiruokaa, että se kelpaa myös lapsille tai ainakin niistä sille nykyisin paremmin syövälle. Kun aikaisemmin olen kokannut kahden aikuisen taloudessa linjalla tositulistaitämaista-ehtaa valkoviinirisottoa-tonnikalapastramia, on minulla oikeasti ollut opettelua ihan peruskotiruokien valikoiman laajentamisen kanssa. Meillä kun lapset eivät valitettavasti ole niitä kuuluisia oliivin ja sinihomejuuston popsijoita, joille voi syöttää mitä vaan eksotiikkaosastoa ja kaikki uppoaa. On nimittäin yritetty. Tätä ei pidä käsittää myöskään väärin, minä en väheksy normaalia kotiruokaa millään muotoa. Se on hyvää. Mutta kun asuimme kaksin, ihan arkiruokakin oli välillä hifistelyä. JO ihan siksikin, että se kotiruokapuoli hoitui silloin työpaikan ruokalassa ja kotona halusi jotain ihan muuta. Nyt homma on sitten opettelua - edelleen.

Olemme nyt myös pyrkineet pontevammin siihen, että kaupassa käydään vain kaksi kertaa viikossa. Toki minä aikaisemminkin olen pyrkinyt toimimaan näin, mutta kun olin itse kotona, asia ei tuntunut niin tärkeältä kun sitä aikaa oli. Homma siis toimii välillä ja välillä ei. Lähinnä siksi, että olen niin pirun laiska tässä töiden ohessa miettimään ruoka-asioita järkevästi. Tällä hetkellä kulutuksessa näkyisi todennäköisesti piikki noutoruuan ja puolivalmiiden osalta.

En edes uskalla kysyä, että kuinka teillä järkevillä ihmisillä. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Pelkään saavani ämpärikaupalla esimerkkejä siitä, kuinka helposti asioita voi tehdä järkevämmin.

On muuten asioita, joista en ruokalaskun pienentämiseksi luovu. Niitä ovat herkuttelujuustot, syöntikypsät Pirkka Avokadot (huteja tulee), tuore leipä (minulla on joku fiksaatio vanhaan ja kuivahtaneeseen leipään), laadukkaan leikkeleet ja kotimainen kala.

Itseni ruoskimisesta iloisempiin asioihin. Ykkönen hiihti viime viikolla kilometrin. Siis kilometrin! Se on jopa maalla kasvaneen ja kouluun hiihtämään pakotetun mielestä järjettömän paljon nippa nappa kolmevuotiaalta. Neidillä on kärkiside sukset ja virtaviivaiset monot, ja niitä se vetelee ihan vapaaehtoisesti jalkaansa. Kohta hän varmaan kyselee myös hiihtopuvun perään.. Kaikista planeetan lajeista tyyppi tuntuu pitävän juuri hiihdosta – OMG.