25.2.2013

Meidän jokapäiväinen leipämme

Tämä aihe ja seuraavat tunnustukset saattavat olla monelle järkevälle ja suunnitelmalliselle kodinhengettärelle täysin käsittämättömiä. Että miten joku nyt vaan voi toimia noin. Totean jo tässä vaiheessa, että hyvin voi. Lasten pyöriminen nurkissa jo yli kolme vuotta ei ole saanut minua vielä muuttamaan kaikkia toimintatapojani järkevimmiksi eikä varsinkaan taloudellisimmiksi.  
 
Kenellekään ainakaan lähipiirissä ei liene yllätys, että minä olen melko huoleton rahan käyttäjä. Omien rahojen katoaminen tilitä ei juurikaan huoleta sen jälkeen kun pakolliset asiat on hoidettu ja automaattiveloitus on siirtänyt ylimääräiset sentit säästötilille (sellainen sentään löytyy) tai muihin sukanvarteen verrattaviin yksiköihin.
Meillä on kuitenkin pitkään ollut kutina, että rahaa palaa kuukausittain todella paljon ruokaan ja muihin päivittäistavaraostoihin. Hoitovapaani viimeisen kuukauden aikana otin ja otimme itseämme niskasta kiinni ja säilytimme jokaisen kuitin ja ynnäsimme luvut kuukauden lopuksi yhteen. Kyseinen kuukausi oli jo marraskuussa, mutta vasta nyt saan pureksittua tuo yhtälön auki.
Surprise surprise! Kuukauden päivittäistavaramenojen (ruoka, vaipat, peruskaupasta ostettavat pesuaineet, veskipaperit ja noutoruoka) yhteissumma oli 937€! Oho. Kuu oli sikäli poikkeuksellinen, että järjestin äidilleni kohtuullisen kokoiset juhlat, joiden ruokakulut olivat reilut 100 €. Tämä kun vähennetään loppusummasta, lienee keskimääräinen kuukausikulutuksemme noin 800 €. Kuulostaa silti pirun paljolta, luulisin. Toisaalta en hahmota yhtään, mikä on normaali ruokalasku neljän hengen pienlapsiperheessä ja kuinka hunningolla tässä nyt ylipäänsä ollaan. Kyse ei ole rahan riittävyydestä vaan sen järkevästä käytöstä ja suunnitelmallisuuden vaikutuksesta ruokalaskuun ja hävikkiin.
Sitten muutama selittävä tekijä. a) Meillä syödään aika paljon luomua ja se maksaa paljon. b) Olen välillä äärimmäisen laiska suunnittelemaan ja hankkimaan ruokatarpeita pitkällä tähtäimellä. Kun sorrun käymään kaupassa päivittäin, mukaan tulee aina jotain turhaa. c) Kakkonen söi marraskuussa vielä paljon purkkiruokaa (välipalat ja puurot normiruokaa). d) Välillä ruokaa menee luokattoman paljon roskiin (lähinnä leipää tai ylen määrin hamstrattuja kasviksia) juuri tuon huonon etukäteissuunnittelun johdosta.
Mutta mistä se summa sitten koostui:
- Luomumaito: 50 x noin 1,5 €/litra. Maitokulut yhteensä 75 € eli lähes 10 % kuukausikuluista.
- Kakkosen vaipat: noin 40 €
- Kakkosen purkkiruuat, pelkkää HIipoa: 40 €
- Noutoruuat (2 kertaa kebab aikuisille, kerran Mäkkäri kolmelle, kerran thaimaalaista kolmelle): 
   noin 70 €.
- Valmisruuat tai puolivalmisteet (lihaperunasoselaatikot, pinaattiletut, kalapuikot, thai-kuutiot, Ikean
   lihapullapussit, pakastekasvikset, pari pakastepizzaa) noin 100 €
- PepsiMax: 40 € (säälittävää)
- Karkki ja suklaa: 30 €
- Pesuaineet jne. kotitaloustuotteet noin 30 €.
- Luomutuotteet: liha, kananmuna, kurkut, tomaatit, salaatit ja osa hedelmistä, muut maitotuotteet,
   ja osa leivistä: vaikutus ruokalaskuun noin + 100 €.
- Muu osa summasta koostuu määrittelemättömästä tavallisesta, ei luomusta, ruuasta juustoista karjalanpiirakoihin ja kalasta kekseihin.
Arvioimme tuon luomuilun vaikutuksen ruokalaskuun olevan tosiaan kokonaisuudessaan jopa +150 € maidot huomioiden.  Arvatkaas vaan, kuinka nopeasti Aviomies ehdotti siitä luopumista.. No, toistaiseksi mennään näin, vaikka tämänhetkisen ”pollea poskeen” -kohun keskellä on tietysti vaikea arvioida, mikä oikeasti on luomua ja mikä on samaa tuotetta uudessa purkissa. Rasvattomassa maidossa väittäisin maun olevan ihan eri luokkaa, samoin selkeästi vaikkapa kurkuissa ja monessa lihassa, joten ihan heti en ole tästä valmis luopumaan.  Valinta se luomun käyttäminen on kyllä muutenkin.
Se vaikutus tällä tarkalla tarkastelulla oli, että olen pyrkinyt entistä enemmän suunnittelemaan ruokahuoltoa pidemmällä tähtäimellä. Tai olenhan minä sitä aikaisemminkin yrittänyt, mutta  Olen jopa harkinnut Marttojen ruokasuunnitelman käyttöönottoa, mutta homma on vielä niin sanotusti ajatuksen asteella. Oikeastaan siksi, että kun lista pitäisi täyttää, en keksi juuri sillä sekunnilla kolmea broileri- tai kalaruokaa.  Osa syy tässä on myös se, että nykyisin pyrin tekemään pääosin niin simppeliä kotiruokaa, että se kelpaa myös lapsille tai ainakin niistä sille nykyisin paremmin syövälle. Kun aikaisemmin olen kokannut kahden aikuisen taloudessa linjalla tositulistaitämaista-ehtaa valkoviinirisottoa-tonnikalapastramia, on minulla oikeasti ollut opettelua ihan peruskotiruokien valikoiman laajentamisen kanssa. Meillä kun lapset eivät valitettavasti ole niitä kuuluisia oliivin ja sinihomejuuston popsijoita, joille voi syöttää mitä vaan eksotiikkaosastoa ja kaikki uppoaa. On nimittäin yritetty. Tätä ei pidä käsittää myöskään väärin, minä en väheksy normaalia kotiruokaa millään muotoa. Se on hyvää. Mutta kun asuimme kaksin, ihan arkiruokakin oli välillä hifistelyä. JO ihan siksikin, että se kotiruokapuoli hoitui silloin työpaikan ruokalassa ja kotona halusi jotain ihan muuta. Nyt homma on sitten opettelua - edelleen.

Olemme nyt myös pyrkineet pontevammin siihen, että kaupassa käydään vain kaksi kertaa viikossa. Toki minä aikaisemminkin olen pyrkinyt toimimaan näin, mutta kun olin itse kotona, asia ei tuntunut niin tärkeältä kun sitä aikaa oli. Homma siis toimii välillä ja välillä ei. Lähinnä siksi, että olen niin pirun laiska tässä töiden ohessa miettimään ruoka-asioita järkevästi. Tällä hetkellä kulutuksessa näkyisi todennäköisesti piikki noutoruuan ja puolivalmiiden osalta.
En edes uskalla kysyä, että kuinka teillä järkevillä ihmisillä. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Pelkään saavani ämpärikaupalla esimerkkejä siitä, kuinka helposti asioita voi tehdä järkevämmin.

On muuten asioita, joista en ruokalaskun pienentämiseksi luovu. Niitä ovat herkuttelujuustot, syöntikypsät Pirkka Avokadot (huteja tulee), tuore leipä (minulla on joku fiksaatio vanhaan ja kuivahtaneeseen leipään), laadukkaan leikkeleet ja kotimainen kala.
Itseni ruoskimisesta iloisempiin asioihin. Ykkönen hiihti viime viikolla kilometrin. Siis kilometrin! Se on jopa maalla kasvaneen ja kouluun hiihtämään pakotetun mielestä järjettömän paljon nippa nappa kolmevuotiaalta. Neidillä on kärkiside sukset ja virtaviivaiset monot, ja niitä se vetelee ihan vapaaehtoisesti jalkaansa. Kohta hän varmaan kyselee myös hiihtopuvun perään.. Kaikista planeetan lajeista tyyppi tuntuu pitävän juuri hiihdosta – OMG.

24 kommenttia:

  1. Voi hitto jos meidän tytär oppii tykkäämään hiihdosta. En kyllä suostu kaveriksi.

    Terveisin aikuinen.

    Totaööö. Meilläkin menee toi summa kuussa ruokaan ja meitä on KOLME. Ja koira. Koira syö kaameasti, kahdellasadalla ainakin. Ehkä kolmella, kyllä. Joskus kun ehdotin miehelle, että ruvettais vähän katsomaan, mitä syödään, hän sanoi aika tiukasti, että on kouluttautunut ja hankkinut työn jossa tienaa kohtuullisesti juuri siksi, ettei tarvitsisi metsästää tarjouksia ruokakaupassa.

    Okei.

    Mutta ruokahävikin olen meiltä lähes nitistänyt. Lohduttaudun sillä yön pimeinä tunteina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiihtohan on tosi "tehokas" laji. Mutta on se jotenkin niin kasaria. Tosin minähän hiihdän kyllä kaikkia lajeja pertsasta luisteluun.

      Itseasiassa se loppusumma ei ollutkaan ehkä se tärkein pointti vaan se, että jos sen summan kuluttaa, se on parempi olla kaikki käytössä eikä mitään hävikkiä huonon suunnittelun johdosta.

      Koira on hyvä tekosyy :)

      Poista
  2. Ruokalaskun tuijottaminen on mullekin yksi asia, josta en ole niin kiinnostunut. Muuten suhtaudun maailmaan piheillen, niin olen oikein kouluttanut itseäni etten ruokakaupassa liikaa tuijottaisi hintalappuja. Silti miehen mukaan minä käyn kaupassa "säästämässä", koska en jaksa kantaa kotiin samoja määriä mehua kuin hän.

    JOS haluaisimme säästää, kohteena olisivat ensimmäisenä nesteet. Pidämme molemmat hyvistä oluista: jos muutamana iltana viikossa molemmat ottavat yhden 5e erikoisoluen, se tekee äkkiä toistasataa euroa kuussa. Nyt kun olen raskaana, ei miehenkään ole tullut ostettua näitä, mutta myös tuoremehua meillä juodaan 10 purkkia viikossa. Se tekee 100-150 euroa kuussa myöskin. Järjettömältähän se kuulostaa kun näin listaa.

    Normaali viikon kauppareissu maksaa meillä n. 100 euroa, ja sen lisäksi haetaan lähikaupasta täydennystä. Epäilen, että kuukausikulut olisivat jotain 600e tienoilla. Ja nyt huomaan mikä ristiriita on mehulaskun ja kuvittelemani kokonaislaskun välillä... Pitääkö mun silti alkaa pitämään kirjaa?

    Ja ravintolaruokaan meillä menee aivan liian vähän rahaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä juodaan vissyä siinä määrin, että joku Soda Stream olisi varmaan perusteltu investointi. Jos ajatuskin uudesta laitteesta keittiöön ei saisi mua repimään viimeisiäkin pelihousujani.

      Eihän siinä vissyssäkään mitään järkeä tietenkään ole.

      Poista
    2. Sun kommentin perusteella tajusin, että olemmehan me onnistuneet jossain. Nimittäin juuri tuossa tuoremehun vähentämisessä. Olisiko se jäänyt pois Kakkosen raskauden aikana, kun appelsiinimehun oksentaminen alkuvaiheessa oli hieman ahdistavaa. Meillä meni nimittäin sitä ihan järjettömästi ja nimenomaan tuorepuristettuna. Toinen syy oli hampaat ja happama mehu yhdistelmä.

      Liina, meillä Sodastreamilla ratkaistiin tuo ongelma. Ei se ihan sama ole, mutta kelvollista kyllä.

      Ja hei, kenenkään ei tarvitse pitää mitään kirjaa :) Ihana, että muutkaan ei pidä tai tiedosta ihan kaikkea..

      Poista
  3. Meillä on kolme henkinen perhe (vanhemmat + 3 v. tenava) ja ruokaostoksiin plus muihin päivittäistavaroihin (pesuaineet, vessapaperit, tenavan yövaipat...) menee n. 500 euroa kuussa. Syödään arkena pääasiassa ihan peruskotiruokaa, suositaan kotimaista, välillä puolivalmiita/valmiita eineksiä, viikonloppuisin kokataan sitten vähän paremmin (ja kalliimmin), noutoruokaa haetaan ehkä noin kerran kuussa, herkkuja (karkit, suklaat, keksit, limpparit) ostetaan silloin kuin siltä tuntuu - eli ainakin suklaata viikottain... ;) Tarjousten perässä ei kyllä tule juostua, mutta toisaalta ei tule kyllä ostettua kalleinta tomaattimurskaa, jos vierestä löytyy halvempi kauppaketjun omalla merkillä varustettu tölkki.

    Meillä kauppakäyntejä on tasan kaksi viikossa. Sunnuntai-iltana mietitään yhdessä seuraavan viikon ruokalista perjantaihin saakka, tehdään kauppalista sen mukaan ja maanantaina jompikumpi hoitaa kauppareissun. Perjantaina mietitään sitten viikonlopun menu ja vuorossa on viikon toinen kauppareissu. Mieluummin uhraan sunnuntaista n. puoli tuntia ruokamietinnöille ja kauppalapun kirjoittelulle kuin että miettisin joka ilta seuraavan päivän päivällistä ja puuttuvia ruoka-aineksia. Ja toisaalta kaupan kassajonossa seisominen on niin turhaa ajanhukkaa, että mun hermoilla sitä ei kyllä tehtäis joka päivä. Kun tuntuu, että haet kaupasta sitten yhden maitopurkin (plus ne turhat heräteostokset!) tai yhden ostoskärryllisen tavaraa, niin sama aika siellä melkein kuitenkin tuhrautuu.

    En minä nyt tiedä, onko tämä esimerkki siitä kuinka asiat voisi hoitaa järkevämmin, mutta jokainen perhe tyylillään. Itse olen tunnettu lähipiirissäni suunnitelmallisena ja (pikku)tarkkana ihmisenä ja miehelläkin on vähän samaa "vikaa", joten ehkä tämä toimii meillä siksi niin hyvin. Toisaalta on tämä toimintatapa myös karsinyt kummasti turhien heräteruokaostosten määrää, vähentänyt ruokajätettä (muutaman vuoden kokemuksella tietää jo aika tarkkaan, kuinka monta litraa maitoa ja kuinka monta kurkkua meidän perhe syö viikossa) ja nyt lyhyistä arki-illoista ei tarvitse joka ilta uhrata aikaa kauppareissuille - joka ainakin meillä vie yllättävästi aikaa kulkemisineen ja jonotteluineen. Helppoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olit just nyt se järjen ääni, jollaisia pelkäsin olevan olemassa :) tiedän, että hommat on mahdollista tehdä taloudellisemmin, vaikka kuinka käyttäisi kalliimpia raaka-aineita. Tuo kaupassa kuluva aika on myös hyvä pointti. Tai jos sitä ei tarkastella siitä näkökulmasta, että se on omaa aikaa..

      Toki jopa minä osaan nuo maito- ja leipämäärät. Huteja tulee lähinnä siitä, että en jaksa miettiä tarkkaan, mitä söisimme ja sitten kasaan kärryyn kaikkea mahdollista ajatuksella "kyllä näistä nyt parin päivän aikana jotain kasaan saa". Eikä sitten saa.

      Uskon, kuitenkin, että homma on oikeasti helppoa, kun vaan vähän viitsisi. Eihän tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole..

      Poista
    2. Juu, tää on ehkä yksi asia, jossa toimin järjellä ja jossain toisessa asiassa mennään täysin tunteella päin metsää... ;)

      Poista
    3. Hyvä, ei pidä olla liian täydellinen :)

      Poista
  4. Suosittelen ateriasuunnittelua lämpimästi! Pitkään arkiruoan kanssa rämmittyäni päätin ottaa lusikan kauniiseen käteen ja aloitin oman ruokajärki-projektin. Sen sivutuotteena on syntynyt vaikka mitä, mutta jos kiinnostaa, mitä meillä syödään, niin katso tästä: http://arkijarki.net/ruokajarki-viikot-46-47/ Sieltä saa pölliä ideoita aivan vapaasti. Työläintä on aina suunnitelman teko, sitten kun se on valmis niin noudattaminen on yllättävän helppoa, ja vähentää huti- ja hukkaostoksia myös merkittävästi.

    Tuohon rahanmenoon en osaa ottaa kantaa, se projekti on vielä edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattis! Kivoja ruokia. Ja ihan just niin, kun sen suunnitelman viitsii tehdä, noudattaminen on helppoa. Tänä viikonloppuna olen (miehen päivystyksestä huolimatta) suunnitellut viidne päivän ruuat ja tehnyt jo niistä neljälle. Taidan olla kehityskelpoinen yksilö.

      Poista
    2. Fiksasin tuota linkkiä, koska se ei enää vastannut todellisuutta. Eli oikea osoite on nyt http://arkijarki.net/ruokalistat/
      Päivitin tämän viikon ruoat sinne myös. Tuo suunnittelu on vaatinut todellista opettelua, olen aloittanut homman viime syksynä, ja edelleen saan taistella itseni kanssa, että viitsisin suunnitelman tehdä. Vanhat tavat istuvat tiukassa! Mutta koska heti kättelyssä tajusin miten paljon helpommalla pääsen suunnitelman kanssa kuin ilman, teen sen suunnitelman joka viikko, vaikka se tuntuukin työläältä. Silloin kun en meinaa keksiä mitään, otan keittokirjat avuksi, ja selailen niitä. Sieltä yleensä tulee vastaan jotain uutta. Mulla on tavoitteena syödä kalaa ainakin kerran viikossa. Kasvisruokaakin haluaisin syödä enemmän, mutta olen tosi huono kasviskokki. Sitä puolta voisin kyllä vähän tsempata tässä kevään aikana.

      Poista
    3. Kiitos, käyn tutkimassa! Erityisesti niitä kalajuttuja.

      Niinhän se on, että kun minkä tahansa homman oppii rutiiniksi asti, hyöty alkaa näkymään. Kiikun itse juuri siinä viitsimisen ja hyötyjen rajamailla, jolloin suunnitelmallisuus on hyvin on-off..

      Poista
  5. Meillä käydään pääsääntöisesti kerran vkossa kaupassa ja tarvittaessa maitoa tms täydentämässä. Usein ostan pakastimen täyteen lihaa/kalaa/kanaa, leipää sekä pakastevihanneksia. Kun tiedän, että pakastimessa on ruokia ei ole tilannetta ettei saisi ruokaa laitettua. Ruokaan menee viikossa n. 150-200E€ (sisältäen wc-paperit yms, satunnaiset vaatteet yms mitä ny prismasta saa). Ruokajakauma karkeasti ottaen on varmaan 1/3 hedelmät ja vihannekset, 1/3 lihatuotteet ja 1/3 maito, leipä ja kuivatuotteet. Eli kuukaudessa ruokaan menee varmaan n.700€ ja meitä on vanhemmat ja 3 lasta 8v,6v ja 1v.

    Luna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pakastinnäkökulmakin! Sen nimittäin unohdin. Meillähän on tuplapakastin, joka on täynnä ruokaa, joista muistan käyttää marginaalista osuutta. Mutta siinäpä olisi yksi skarppauksen paikka.

      Teillä kuulostaa tosi kohtuulliselta. Nimittäin ton ikäiset muksut(siis ne isommat) syö kyllä aika lailla enemmän kuin nämä meidän vielä mini-ihmiset.

      Poista
  6. Meillä menee se 600-800 ruokiin yms. kuussa. 2 lasta. 1x vkossa isot ostokset ja loput siwasta/ alepasta viikolla.

    Että ihan normimeininki siellä. Don't worry :)

    ivf-mama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos synninpäästöstä! Kovin samoilla linjoille liikutaan.. Silloin kun muistan tehdä ne yhdet jättiostokset.

      Poista
  7. Jes, inspiroiduin tästä itsekin. Musta tuntuu että raha vaan valuu mun sormien lävitse. Mä kun en ole edes ollut varsinaisesti hoitorahan varassa ikinä vaan kun tulee sitä ansiosidonnaista ja miehellä on kohtuuhyvä liksa, ei ole tarvinnut miettiä ihan niin tiukasti näitä juttuja. Mutta kurjat ajat on edessä viimeistään syksyllä kun ansiosidonnainen loppuu (ai miten niin olis pitänyt alkaa ottaa sitä vasta kun alkaa hakea töitä, ehh) ja lapset menee tarhaan ja duuni pitäis löytää pikimmiten.

    Innostuin myös tuosta Jennin Arkijärki -blogista ihan sikana. Pidin miehelle monologin siitä, että meidän koti on isojen ja vanhojen, toisiinsa sopimattomien huonekalujen hautausmaa ja merkkasin pois lähtevät maalarinteipillä. Nyt vaan pitäis keksiä, MINNE ne poislähtevät kyörätään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos inspiroiduit :) Niin minäkin, vaikka samalla ahdistun pikkaisen. Toiaalta miksi stressata, koska ruoka on iso osa nykyarkea, ja se on myös nautinto.

      Mulla ei ole ehdottomasti tässä pointtina se rahankäyttö itsessään, paitsi siksi että rahan liiallinen käyttö ruokaan on turhaa, jos osa ruuasta menee hukkaan.

      Toi sun systeemi on ollut kyllä pettämätön. Toivotaan, että hommat naksahtaa paikoilleen syksyllä kertalaakista.

      Täällä ainakin SPR:N kontti hakee ylimääräiset rojut pois. Jos on siis valmis ihan luopumuaan. En oo ihan varma, maksaiskohan ne jotain järkevistä mööpeleistä.

      Poista
  8. Huoh, tää on just se aihe, jota koitan olla ajattelematta :)

    Ruokaan, ts. ruokakauppaan, menee sellanen määrä rahaa, että ihan rehellisesti sanottuna en tiedä, kuinka paljon. Eikä meillä edes syödä luomua (koska http://www.tiede.fi/artikkeli/1577/onko_luomu_parempaa_). Tietämättömyys kertoo siitä, etten halua tarttua aiheeseen, kun tiivistettävää olisi joka kohdasta. Muiden menojen osalta tiedän summat täsmälleen. Mies tietää myös ruokapuolen ja siksi kai jupisee.

    Sen verran olen yhteiselon aikana sentäs muuttunut, että katson nykyään hinnat. Mullakin oli se periaate, että siksi on hankittu pätäkkää, että on millä mällätä (tää nyt oli erittäin paljon liioteltua). Mies on opettanut, että typerintä on pistää se pätäkkä johonkin, minkä eroa ei huomaa halvempaan. Olen siis kauan sitten hyväksynyt hienostuneeseen maailmaani rainbowt, extrat ja muut kaverit ja täytyy myöntää, että saan kyllä kiksejä siitä, että jotain toimivaa löytyy halvalla. Mutta niistä avokadoista en minäkään luovu ja muutama muukin tuote löytyy, joiden osalta lyön pöytään elämänlaatukortin.

    Okei, myönnetään, en handlaa tätä hommaa ollenkaan. Pitäisi todellakin skarpata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin koitin olla ajattelematta tosi pitkään. Mutta sitten kiinnostus vei voiton. Oli oikeasti mielenkiintoista käydä homma läpi huolella ja verrata, oliko se oma mutu-tuntuma lähellekään oikeaa.

      Mä tosiaan käytän luomua oikeastaan niissä tuotteissa, joissa maku omasta mielestä on parempi. En pelkästään luomun vuoksi. Täytyypä kahlata artikkeli, nyt sitä en ehtinyt lukaista.

      Pirkka-sarja on muuten hitsin hyvä. En kyllä tiedä, onko se enää yhtään halvempi kuin muut vastaavat tuotteet. Ei se mikään Rainbow ole. Mutta tuotevalikoima ja laatu on tosi jees.

      Poista
  9. Pepsimaxia ei vissiin oo vielä luomuversiona?

    VastaaPoista
  10. Ihama maa on Suomi .. Olen onnekas että pääsin tänne, ystävät pärjäävät Virossa (tai ainakin täytyy niillä pärjätä) 150-200€ kuukaudessa ruoka, pesuaineet ja perusjutut ja veskipaperit . Noutoruoka ne ei ole nähnytkään .. Ruoka on samanhintaista kun täällä.
    Voi joskus mua hävetä, että saan olla näin onnekas .. Lastentarhanopettajapalkka on 500€ kuukaudessa ja sieltä 300 menee laskuihin.

    VastaaPoista