Merkittävien päätösten loppuviikko

Tällä viikolla on jännät paikat. Huomenna umpeutuu entisen työnantajani vastauksen/vastineen aikaraja liiton juristin esittämään korvausvaatimukseen. Ylihuomenna taas ratkeaa, pääsenkö nolaamaan itseni osana mutsien juoksubuumia Naisten Kympissä toukokuun lopulla. En ole itse asiassa ihan varma, olenko varsinaisesti edes anellut paikkaa, mutta nyt kyllä jo kiinnostaa siihen malliin, että pitäisi ehkä käydä kirjoittamassa pari perustetta.

 

Aiheista ensimmäinen on ollut yllättävänkin taustalla viimeisen kuukauden. Kun shokki joulukuun tilanteesta laantui ja uusi työpaikka varmistui, tunsin oikeasti lähinnä helpotusta. Ja tunnen edelleen. Aihe on kuitenkin iso ja jossakin vaiheessa puran koko vyyhdin lakikiemuroineen auki. On ollut nimittäin todella kiehtovaa seurata, miten siitä tunnepitoisesta työsuhdesopasta ja kaikesta toimittamastani materiaalista sähköposteista ja työtodistuksen tehtävieni määrittelyistä yt-kokousten pöytäkirjoihin muotoutui juristin käsittelyssä kolmen sivun tiivis paketti. Selvityksessä on meikäläisen rönsyilevästä tyylistä poiketen ihastuttavan selkeästi ja tylyn tiiviisti perusteltu irtisanomisen laittomuus ja tilanteen epätasa-arvoisuus perheaseman perusteella.

 

 ”Edellä esitetyn perusteella xxx:n työsopimuksen irtisanominen on työsopimuslain perusteella perusteeton. Työtehtävät eivät ole taloudellisista eivätkä toiminnan uudelleen järjestelyistä johtuvista syistä vähentyneet, koska määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä tekee kyseisiä tehtäviä edelleen. Irtisanomista ei ole voitu laillisesti kohdistaa perhevapaalta palaavaan xx:ään.

Koska xxx:n työsopimuksen irtisanominen on perusteeton, on hän oikeutettu korvaukseen työsopimuksensa perusteettomasta päättämisestä. Asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi xxx esittää, että yritys X maksaa hänelle korvauksena 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen (oho, toim. huom.) Mikäli asia etenee oikeuden ratkaistavaksi, xx tulee myös vaatimaan hyvitystä tasa-arvolaina perusteella, koska irtisanomalla hänen työsopimuksensa edellä kuvatussa tilanteessa, on Yritys X asettanut hänet eriarvoiseen asemaan vanhemmuuden perusteella.” 

Sinänsä selkeää, mutta saas nähdä, mitä ne ketut entisessä keksivät. Oikeuteen edenneiden tapausten korvaukset ovat olleet keskimäärin 8 kk:n palkkaa vastaavia summia viiden vuoden pituisissa työsuhteissa. Mikä vaan sopii, kaikki on kotiin päin. Pitäkää peukkuja, ettei nyt ainakaan oikeuteen tarvitsisi mennä.

 

Sitten se juoksu. Huomasin postauksen kymmenen mimmin/mutsin jouksuhaasteesta ja tapani mukaan nurisin. Kommentoin haasteeseen liittyvän juoksukoulun pääkaupunkiseutupainotusta, ketutti tietenkin jos en pääsisi ihan oppiin asti aikataulusyistä. Tärkeintä lienee kuitenkin itsensä haastaminen ja oikean motivaation löytäminen harjoitteluun. Oikeaksi motivaattoriksi lasketaan tietenkin urakasta koittava viini&tapas tyyppinen palkinto. Ensin työ, sitten huvi -metodi toimii kyllä tässäkin.

 

Miksi ihmeessä sitten haluaisin juosta tähän tapaan julkisesti.Blogipersoonani jonkinasteinen anonyymiys (harha?) varmaan haihtuisi sen siliän tien. No, entäs sitten? Yksi ystäväni tunnusti eilen lukevani näitäkin tekstejänibja onhan täällä tutustuttu ihmisiin ihan livenäkin. Eikä minulla nyt hirvesti ole salattavaa kuin tietysti se, että olen valittava ja väsynyt mutsi, jota tympii välillä kaikki työstä aviomieheen, lapsiin ja kotimaahan. Se ei tosin liene yllätys minut livenäkään tunteville. 

 

Mutta se juoksu. Mikä tahansa syy on hyvä syy liikkua tällä hetkellä. Porukka piristää. Porukka motivoi. Tavoite motivoi. Juokseminen itsessään motivoi. Tekosyitä olla tekemättä tätä tai jotakin muuta itsensä hyväksi on liikaa. 

 

Ai niin, se suurin motivaatiotekijä kunnon kohottamiseen juuri nyt on seuraava. Työhöntulotarkastuksen lopputulema oli, että olen saman painoinen kuin ennen raskautta, BMI on hyvin haarukassa, mutta arkkiviholliseni vyötärö on kymmenen senttiä paksumpi kuin ennen raskauksia. Se lukema alkaa olla jo lähellä diabetesriskirajaa. Että OMG vaan, minusta on tullut keski-ikäistyvä hoikahko vyötäröpyöreä eriparijäseninen mamselli katoavalla pyllyllä. Siinä jos missä on syy juosta ja lujaa. 

 

Tapani mukaisessa alkuinnostuksessa (ihan sama pääsenkö sille Kympille, mutta into on intoa) tempaisin eilen lenkille klo 20.45 ja juoksin Sportstracker vinkuen neljä kilometriä niin lujaa kuin pääsin. En päässyt lujaa, keuhkot olivat lentää pihalle ja tuijotin hypnoottisesti vuoroin sykettä, vuoroin juoksunopeutta. Minkä vuoksi olin jatkuvasti lentää sille katoavalle persaukselleni. Lopputulema: ei tietoakaan rauhallisesta peruskunnon kohottamisesta eikä unta ennen aamuyötä. Tarvitsen selkeästi ohjeita, vaikka tiedän paljon juoksemisesta. Enkä voi juosta myöhään illalla, siitä kärsii yöuni. Olen innostuksessani todennäköisesti myös todella rasittavaa juoksuseuraa.

Ps. Meillä ei ole sairastettu viikkoa vaille kahteen kuukauteen mitään. (Koputtaa todella lujaa puuta) Kakkonen ei kyllä syö, mutta se ei liene sairaus, se on nirsous.