Mutsi treenaa missä vaan

Muut Mutsien kympin osanottajat ovat kunnelleet eilen painavaa asiaa Esport Centerissä ja juosseet ilmeisen kevein askelin. Minä olen ollut ekan kierroksen porukan musta lammas ja luuhannut lomalla. Olen kuitenkin enemmän kuin hengessä mukana, ja olenhan minä muka treenannutkin, vaikken juoksua.

Listaan tässä viikon ajalta sellaiset merkittävimmät tapahtumat, joiden uskon vaikuttavan suoriutumiseeni toukokuussa juoksussa ja seurassa.
- Olen hiihtänyt 40 kokonaista kilometriä nanofucking-suksilla, jotka aion polttaa. Ne lipsuvat ylämäessä, mutta eivät luista alamäessä. Maagiseksi pk-harjoitukseksi tarkoitetut lenkit ovat muuttuneet aerobiseksi harjoitukseksi pelkän ketutuksen voimasta. Ja sitäpaitsi minä en saisi edes pureskella omenaa omalla pk-tasollani, siihen malliin ikä laskee syketasoja.
- Olen kuitenkin harjoitellut pk-tasoisesti seisomalla skimbasukset jalassa tasamaalla. Pelkään vauhtia ja korkeita paikkoja,  joten tunturin huippu sukset jalassa ei ole varsinaisesti http://vuodenmutsi.blogspot.fi/p/mutsien-kymppi-voiko-synnyttanyt.html. Olen kuitenkin nainut itseni sukuun, jonka edustajien mielestä on löysää, jos sporttracker näyttää rinteessä alle 80 km/h ja offareiden jälkeen ei vähintään puolta kuusesta löydy tukasta tai housuista. Mieheni on voittanut tämän vuoden Kingi-kisan törmäämällä puuhun. Vekki on komea,  arven kohtalo selvinnee lähiviikkoina. Mutta kun kukaan ei ole sanonut, tarvitseeko varsinaisesti urheilla, kunhan syke vaan nousee pk-tasolle, on tämäkin homma hoidossa.
- Olen ottanut vakavasti myös palkinnon vastaanottamisen kympin suorittamisesta. Olen nauttinut päivittäin/illoittain vähintää kaksi lasia valko-  tai punaviiniä, joten selviän taatusti kunnialla osuudesta "alkoholisponsori".
- Olikohan muuta. Olen levännyt myös päivisin. Olen kuullut, että ammattiurheilijat (ainakin jääkiekkoilijat) ottavat päiväunia ennen matsia/kisaa, joten olen huolehtinut riittävästä levosta lasten lomamoodittomuudesta huolimatta. Nuo mussukathan eivät ymmärrä, että nyt on jotenkin spesiaalit olosuhteet. Riekkuminen alkaa tasan kello kuusi tunturissakin, vaikka kuinka olisi yritetty tainnuttaa koko hunnilauma ylenmääräisillä aktiviteeteilla, lempiruokien tuputtamisella ja järjettömillä saunasessioilla illan viimeisinä keinoina.

Oli miten oli, uskon, että olen huolehtinut erinomaisesti oman lähtötasoni säilymisestä sellaisena kuin se oli ennen tätäkin viikkoa. Toivon, että lasketuessamme loppuviikosta kotimaisemiin, löydän jäätyneet kadut nilkkoihin ulottuviksi loska-altaiksi muuttuneena. Ne luonnollisesti lisäävät motivaatiota harjoitteluun. Joka oikeasti on kova!