Mikä on kun suksi ei luista

Euforisen onnistumisen tunteen jälkeen seuraa yleensä jonkinlainen lamaannus. Siellä ollaan.

Huolimatta siitä, että maanantaina tapasin vihdoin muut mainiot Juoksevat mutsit ja pingoimme hurjan lujaa* ympäri Esport Centeriä** vauhtifiilistelyn merkeissä, enää ei kulje ei. Luulin ensin, että seuralaiseni on jokakeväinen allergia ja aloin syödä droppeja. Silmiä ei tosin kutittanut ja nenä valui muuta kuin kirkasta allergiaräkää, joten suuntasin lenkille. Juoksin tällä viikolla kaksi lyhyehköä vauhtilenkkiä. Keuhkoihin pisti ja sykkeet huusivat missä tahansa vauhdissa.

Ei ihme, sillä eivät oireet olleet allergiaa, vaan kunnon flunssaa. Eilinen oirekirjo osoitti sen selvästi. Olen nyt sitten juossut kaikkien sääntöjen vastaisesti sairaana. Tauti pahenee, jäytää lihaksia, tekee silmistä valonarat ja täryyttää päässä. Tämä versio ei ole toistaiseksi reagoinut Buranaan eikä Duactiin. Kotona liikuskelu nostaa sykkeet peruskestävyystasolle. Portaiden nousu on jo
vauhtikestävyysharjoittelua. Teoriassa kunto siis nousee tässäkin?

Flunssa on hanurista ihan yleensä. Flunssa on todella syvältä hanurista silloin, kun on Tavoite ja Into. Ja PMS oireet samaan aikaan. Minulla on kolme viikkoa aikaa sairastaa ja treenata taas niin, että saisin vähän parannettua kympin aikaani tästä normihölköttelystä. Totuus lienee se, että flunssa heikentää kuntoa ja työtä joutuu taas tekemään enemmän alusta. Kettu ja **tu ja mitä näitä nyt on.

Sigg ei päässyt vielä tositoimiin, Duact pääsi.

Olin ajatellut, että tällä viikolla pääsen fiilistelmään vauhtikestävyyttä, haastamaan itseni juoksemaan päälle 160 sykkeillä ja katsomaan mihin tämän mutsin rahkeet riittävät. Halusin päästä kokeilemaan rajojani siinä määrin, että voisin miettiä oman realistisen ajan kympille. Ei ehkä se tunti, ehkä 1.05 tai 1.07, niissäkin on iso ero sekunneissa per kilometri. Takapakista johtuen osallistuminen, maali ja oma normaali lenkkivauhti ovat kovassa huudossa. Plääh.

Ykköstä ei superpitkien yöunien jälkeen nukuttanut päivällä, joten hän raahasi iPadin viereeni sänkyyn kun tärisin peiton alla. Hän myös keitti äidille lääkkeeksi duplo-mansikkasoppaa ja paijasi samalla kun katsoi sadatta Maikkia ja pelottavaa Ponchoa. Roolit vaihtuivat ja kolme vee neljä kuukautta on jo hyvä hoitaja. On se hyvä, että sairasta hoitaa toinen sairas, keuhkoputkentulehduksen kaatama. Aviomies kun lähti puukottamaan vapaapäivänään vähän sairaampia töihin, kun tuli taas muka niin mielenkiintoinen keikka ja kukaan muu ei osaa.. Terveisiä vaan marttyyri-vaimolta.

* Testasimme pari kierrosta vauhtia, jossa kymppi olisi taittunut 50 minuutissa. Siinä vauhdissa 800 metriä henkihieverissä sujui kyllä, metriäkään pidempi matka ei olisi kulkenut. 

** Olin ihan fiiliksissä pyöreän sisäradan kiertämisestä. Tuli jotenkin vinttikoiramainen olo sillä joustavalla alustalla omalla radalla pyöriessä. Vielä kun olisi ollut sopivavauhtinen jänis siinä edessä, mielellään Fami-patukkaa heilutellen. Johan olisi tämä mutsi pinkonut.