Pääasiaa

Äitienpäivä tuntui äitienpäivältä sairaalassakin. Ykkönen toi itsepoimittuja valkovuokkoja ja molemmat ipanat olivat askarrelleet liikuttavat kortit. Ykkönen oli tekaissut myös tiskirätin, jossa luki haparoivasti Äi-tii.

Ajattelin naivisti kirjoittaa, että paras äitienpäivälahja ei tullut lapsilta, se tuli jostain korkeammalta -olen elossa. Alustava diagnoosi tilanteessani on nikamavaltimon dissekaatiosta johtuva tukos, eräänlainen suonen repeämä. Suonessa on kerroksia ja ne ovat minulla irronneet toisistaan ja tihkuttavat verta muodostaen tukoksen. Vaurioitunut kohta on haasteellisessa kohdassa. Jos tilanne  etenee, aika vähän on tehtävissä. On vaan otettava droppia, laimennettava verta ja toivottava, että hoito tehoaa. Ettei mikään enää lähde suonen sisällä liikkeelle. Jos se etenee kallonpohjavaltimon alueelle, tilanne on musta. Kallonpohjavaltimon tukoksista hoitamattomina  jopa 80 % johtaa kuolemaan. Noin, siinä se on sanottuna.

Tällä diagnoosilla olen onnistunut voittamaan lottovoittotyyppisissä sairausarpajaisissa. Tila on harvinainen, mutta toisaalta tyypillinen aivoverenkiertohäiriö "nuoremmissa ikäluokissa". Tilanne vaatii syntyäkseen yleensä jonkinlaisen ärsykkeen;  onnettomuuden, retkahduksen tai niskan alueen manipulaatiohoidon. Minä kävin viikko sitten hieronnassa. Se on voinut aiheuttaa tilanteen tai sitten ei. Syntytavalla ei ole niin merkitystä kun tässä joka tapauksessa ollaan. Suurin osa dissekaatioista todetaan kun oireet ovat rajummat ja vaikuttavat jo toimintaan, näköön, puhekykyyn, tajuntaan jne. Minulla todellakin kävi tuuri, olin ajoissa mankumassa hoitoa. Aviomiehestä ja ennen kaikkea Aviomiehen oikealla alalla työskentelevistä ystävistä on ollut korvaamatonta hyötyä. Olen päätynyt
tutkimuksiin ennen kuin itse olisin omatoimisesti hakeutunut tutkimuksiin.

Täällä meitä makaa kuumassa ja aurinkoisessa huoneessa kaksi nuorta naista ja yksi vähän
varttuneempi. Näissä karkeloissa minäkin kuulun kategoriaan nuori. Kaksi kertaa päivässä opettelemme pistämään vatsamakkaraan hepariinia. Makaaminen on niin hanurista.

Tuntuu, etten kuulu tänne. Täällä on kovin erilainen tunnelma kun synnytysvuodeosastolla, joka on ainoa aikaisempi kokemukseni sairaaloista yöpaikkana. Vaikka sielläkin oli kovin kivuliasta ja uupunutta porukkaa, syy kipuun oli iloinen asia. Täällä sen sijaan haiseekin sairaalle. Pelkään, että haju tarttuu. 

Nyt pelottaa oikeastaan enemmän kuin tullessa. Olen lukenut liikaa ja osaan jo tulkita henkilökunnan epämääräisiä selityksiä. Kukaan ei osaa vastata kysymykseen, voiko tilanne vielä edetä sinne pahemman puolelle. Kukaan ei osaa sanoa, koska koko verenkiertoni vamma-alueella on poikkeava. Että koko homma ei olisikaan tukos vaan vaskuliitti, verisuonten tulehdustila. Tarvittaisiin tohtori House. Juuri nyt tilanne on hyvä, kotiinpääsyä odottava, vaikka moni asia on auki.

En silti taida vieläkään täysin ymmärtää, kuinka läheltä piti tilanne on ollut. Pelkään kuitenkin jokaista kivun vihlaisua ja asennon kääntöä. Että jos jotain lähtee liikkeelle. Pelkään nostaa lapsia syliin.

Lapsetkin pelkäävät, Ykkönen ainakin. Äidin pieni silkkitukka ymmärtää jo niin paljon. Hämmentyy täällä huoneessa. Hämmentyy äidin sairaalapyjamasta, kanyylista kyynärtaipeessa ja tästä tunnelmasta. Katsomaan tullessaan neiti käpertyy tähän sängylle viereen, ei puhu mutta puristaa lujaa ja haluaa katsoa yhdessä pikkutelkkaria. Kakkonen komentaa "Äiti kotiin heti", mutta marssii reippaasti ulos ja huutaa "Moikka" eikä ole moksiskaan kun äiti ei seuraa. Päiväkotiakin on informoitu, jos lapset vaikka reagoivat siellä.

Olen kymmenennessä kerroksessa. Täältä näkee oikeastaan kotiin asti. Se on hyvä.

Lohdutukseksi Mutsien kympin kariutumisesta luin Miika Nousiaisen Maaninkavaaran yhdeltä istumalta. "Hulluja nuo juoksijat, ihan hyvä ettei tartte" lohduttelen itseäni.

Kyllä tää tästä. Pakko. Lapset tarvitsevat äidin. Aviomies motkottavan vaimon. Minä oman arkeni.

"Temppiä äiti, temppiä" huutelee aina Kakkonen kun korotan ääntäni kotona. Nyt tulee temppi tarpeeseen.

On muuten aikaa blogata. Ja lukea. Useampi kevätviikko tähän putkeen.