Hitto näitä huussihommia

Luovuudesta ei ole aiheen suhteen ollut pulaa.

Nyt näinkin relevantti aihe täällä mielessä kuin pissa. Tai sen puute. Kun ihan tarhan tädit ovat  jo jonkin aikaa ihmeteleet, että miten se Ykkönen käy niin vähän pissalla. Enpä ollut moiseen tajunnut kiinnittää huomiota, mutta kun siitä tehtiin asia, niin tietenkin siitä tuli ASIA. Mitä  tarkoittaa, jos ipana ei pissaa riittävästi? Että se käy pissalla aamulla ja illalla ja parhaimmillaankin kertoja on kotipäivinä korkeintaan kolme. Juoko Ykkönen liian vähän, vaikka se eilenkin vetäisi iltaruualla pari puolikasta mukillista maitoa ja iltapalalla mehulasin ja lisää maitoa ja päivän muut juomat siihen päälle.  Pitääkö tästäkin nyt huolestua ja mihin se neste sitten katoaa? Haihtuu ihon läpi?Onko vähäpissisyys oire jostakin?

Helppoahan tuo pidättely on aina ollut. Ykkönen oppi kuivaksi käytännössä viikossa kahden vuoden ja noin viiden kuukauden iässä. Sitä ennen oli ollut jo pottarallia ja tarrapalkintoja ja vaikka mitä. Mutta kun neitiä ei selkeästi aina palkinnon uutuudenviehätyksen jälkeen napannut, niin en sitten jaksanut keksiä uutta ja homma jäi. Kakkonen oli Ykkösen ensimmäisen kuivaksi opetteluponnistuksen aikaan alle vuoden ikäinen, joten omalla koomallakin saattoi olla vaikutusta harjoitusintoon. Kun vaipoista sitten päätettiin luopua, sovittiin yhteisistä pelisäännöistä päiväkodin kanssa ja tsempattiin neitiä molemmissa osoitteissa. Ykkönen laittoi isotyttö-moodin päälle ja alkoi kuivaksi siltä istumalta. Yövaipasta luovuttiin siitä noin kuukausi myöhemmin. Sen jälkeen ei ole tarvinnut miettiä pissahommia ennen tätä.
Vahinkoja on tullut tosi harvoin. Yövahinkojakaan alla yhden käden sormilla laskettava määrä.  Project Maman Katja  määritteli kasvamisen merkkipaaluina sen, kun suojalakanan voin ottaa sängystä pois. Täh? Ei meillä ole mitään sellaista ollut. Mikä ei sinänsä ole yllätys, koska meillä tuntuu olevan moni tällainen käytäntöä helpottava asia ihan retuperällä. Olisi se varmaan alkuun ollut hyvä henkinen turva. Vaihdoin sitten ne lakanat ja pesin pyykkiä.

Koska ongelmia ei ole ollut, olen lopettanu myös pissalla käymisestä muistuttamisen ennen automatkoja tai muita menoja aikaa sitten. Kun Ykkönen on todennut, että ei ole pissahätä, hän tosiaan tarkoittaa sitä. Ei ole tullut hätä kesken mitään. Mitä nyt alussa parit nauru- ja juoksupissat. Ainoa haasteellinen reissu on ollut yöjunamatka Kemijärvelle. Toimitus junan meluisassa turboimulla varustetussa minivessassa ei meinannut luonnistua ja neiti oli aamulla kirjaimellisesti jalat ristissä. Mietin jo pikkuveljen vaippojen lainaa, kunnes noin sadan vaunun päästä löytynyt iso invavessa pottineen kelpasi.

Mutta että liian harvoin voi pissata, siihen en nyt sitten osannut varautua kaikkien muiden näiden lapsivuosien aikaan eteen tulleiden omituisuuksien joukossa. Tämä aihe on jotenkin surkuhupaisa esimerkki asiasta, joka sujuu hyvin ja jossa ei ole minusta ongelmaa, mutta yhtäkkiä se kääntyykin sellaiseksi, vaikken vielä ymmärrä miksi. Näitä yllätyksiä tulee näköjään lasten toimintojen kanssa. Eiköhän tässä lopulta ole kyse hiton hyvin hallituista lihaksista ja se on enemmän peukutuksen kuin huolen paikka. Äidin lihaksisto ei toimi enää ihan samaan tapaan..

No, nyt pitäisi vielä aloittaa Kakkosen kanssa sama opetteluralli. En sitten millään jaksaisi. Voiko tämän vaiheen ulkoistaa? Herra reagoi näihin hommiin ihan eri tavoin kuin Ykkönen aikanaan. Pidätyskykyä Kakkoselta kyllä jo löytyy ja nyt olisi selkeästi tosi hedelmällinen aika opetella. Herra ei vaan kerta kaikkiaan halua. Vaippa on turvasatama ja Kakkonen vaatimalla vaatii vaipan jalkaan kun hätä on lähellä. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin ipana, joka osaa ilmoittaa ”pissa” ja ”iso kakka” sopivasti ennen hätää, mutta ei suostu tekemään tarpeitaan pottaan vaan odottaa vaippaa ja turauttaa tavaran sinne talteen. Ai niin, vaatiihan hän aina vaipan vaihdon yhteydessä näyttämään, mitä sinne nyt sitten tuli. Siinä sitten asiaan kuuluvasti yhdessä ihastellaan isoa pökälettä.

Vai oliko se nyt muka niin, että tytöt muka oppivat nämä hommat helpommin? Luulisi nyt pientää poikaa kiinnostavan kun saa vaikka roikkua kiinni pilissä ihan luvan kanssa ja sihdata pottaan - siis istualleen. Huoh. Onneksi vielä ei ole mikään kiire. Luulisi tuonkin jossain vaiheessa tajuavan, että potta ja vaipattomuus on cool ja yhtä kuin "iso poika".

Mutta milloin ideaalein aika sitten menee ohi ja jopa lapset itse tajuavat, että he ovat jo aika isoja vaippoihin? Neljän vanhana? Minusta se kuulostaa tosi normaalilta. Mutta niitäkin tarinoita tuttavapiiriin mahtuu, jossa hommasta tulee pitkittyessään ongelma lapselle itselleen. Mikä ei tietysti helpota urakkaa yhtään.

Toisaalta sitten kun niitä vaippoja ei ole enää kummallakaan ipanalla, ovat ne molemmat jo tosi isoja. Se on samalla sekä Superhurraa että Sniff.