Tuu Tampereelle nääs!

Tämä ei ole maksettu mainos. Tämä on kesän paras subjektiivinen vinkkikokoelma. Kotiutumisen jälkeisessä euforiassa olemme liikkuneet tavallista enemmän (älkää kertoko lääkärille) ja olen jälleen havahtunut huomaamaan, miten mahtava tämä kotikaupunkimme onkaan. Erityisesti näin kesällä, kuten jokainen suomalainen kaupunki, joka herää silloin eloon. Joten keräilinpä tähän omat parhaat palani Tampereesta (pien)lapsiperheille. Minne minä menisin, jos tulisin. Tai paremminkin, missä me joka tapauksessa hengailemme lämmön ja valon aikaan, jolloin tekee mieli liesuta jossain muualla kuin lähipuistossa.

TEKEMISET

Pulussa maistuu munkki.

Meidän suosikkilistan ykkönen on Sorsapuisto. Nimensä mukaisesti iso puisto täynnä sorsia lammen rannalla. Niitä on aina ruokkimassa joku, joten äksöniä riittää. Ympärillä on paljon tilaa piknikille ja temmeltämiselle, Tampere-talo, ihan paras aidattu leikkikenttä tosi kivoilla laitteilla ja pehmustetulla tartanilla (tai jollain keinomateriaalilla ettei satu kun kumahtaa keinusta) sekä näin kesäisin sympaattinen puistokahvila Pulu. Pulusta saa kaiken tarpeellisen pillimehusta patonkiin inhimilliseen hintaan. Lisäksi puistossa on lintukulmaus, josta löytyy ihmeteltäviksi siivekkäitä otuksia Riikinkukoista kalkkunoihin (on ne rumia). Halpaa huvia.

Tammelan tori ja Emil Aaltosen puiston leikkipuisto. Tampereella pitää käydä torikahvilla. Mielellään myös syödä. Siellä oppii myös tämän kotoisan kielen. Tampereella ei voi käydä torikahvilla törmäämättä johonkin ex-jääkiekkoilijaan, jolla on se muka kaikkien tietämä vakipöytä, joka on varmuuden vuoksi vapaa, vaikka luukulle olisi kilometrin jono. Tammelan torilla kuuluu syödä terveellistä ( ja hyvää!) mustaa makkaraa. Itse kyllä valitsen yleensä jonkun kalapisteen herkkulautasen. Torin vieressä on jopa Sorsapuiston leikkikentän kanssa kilpaileva Aaltosen puisto ja sen esteetön leikkipuisto. Siellä on jopa tekonurmi. Puiston osalta kannattaa pysyä leikkipuiston puolella. Puiston toisella reunalla on lapsiin vetoava mahtava suihkulähde, mutta se vetoaa myös kulmakunnan spugeihin.

Aaltosen puiston laidalla on myös Lähiruokapuoti Lempi, josta saa ah, niin muodikkaita lähiherkkuja ja luomua. Ihana rosmariinileipä.

Pyynikin näkötorni. Maailman korkeimmalla pitkittäisharjulla, Pyynikillä, sijaitsee näkötorni, jonka kahvilasta saa vuoden jokaisena päivänä aivan taivaallisia munkkeja. Korostan TAI-VAAL-LI-SIA. Jono on säällä kuin säällä ulos asti, mutta jonottaminen kannattaa. Huojuvalla hissillä pääsee oikeasti näkötorniin, joka saattaa olla pienimmille jopa liian elämys. Harjulla noin muuten on lääniä temmeltää, joten munkkeiluun on helposti yhdistettävissä idea ”juoksuta ne väsyksiin”.

Pyynikin uimaranta. Näkötornilta portaat alas tai tietä pitkin. Jos on hieno kesä, tämä ranta on paras, mutta ruuhkaisin. Lapsille riittävän matala hiekkaranta x 2, ympärillä isot nurmialueet, varvaskalliot kiipeilyyn ja eväsretkeilyyn.

Tallipiha. Vanhan ajan hengailumesta Finlaysonin kupeessa. Houkuttelevia käsityöläispuoteja ja kahviloita, tapahtumien aikaan mitä vaan poniajelusta musisointiin. Vieressä Näsinpuisto telmimiseen.

Rauhanniemen uimaranta. Pienempi, pienilapsiystävällisempi, kioski, pukutilat, suihkut ja saunakin. Tosin luokkaa * Lapsille sopiva uimaranta on suojaisa lahdenpoukama, jonka vesi lämpenee mukavasti. Talvelta the avantouintipaikka ellei suosi kilpailevaa Tampereen avantouimareiden keidasta.

Åhlmanin maatalousoppilaitos.

Ne sanoo muu.

Suomen karja suojellut edustajat eli ne kuuluisat (jaa, olisko ne vaan täällä kuuluisia) Kyytöt laiduntavat pari kilometriä keskustasta. Riittää meidän lapsille elämysmatkailuksi. Aikaisempina kesinä opistolla on kesäisin ulkona paljon muitakin elämiä vuohista hevosiin, mutta lajimäärä on vähentynyt viime vuosina. Pieni kahvio ja tilamyymälä, jossa saa kyytön maitoa, omia ja muiden lähituottajien juusto- ja lihavalmisteita sekä leivonnaisia.

Vain isi uskaltaa.

Särkänniemi. Särkänniemi ei ehkä ole paras paikka alla kouluikäisille ipanoille, mutta on sielläkin kovaan hintaan muutamia kiehtovia juttuja. Delfiinit. Ne on isoja ja lumoavia, jos pystyy ihastelemaan vangittua taituruutta. Akvaario sopii kaikille. Samoin itse tornista maisemien ihmettely. Tänä vuonna on avattu Koiramäki (siis Mauri Kunnaksen tyyppinen Koiramäki), joka on suunnattu perheen pienemmille. Odotukset ovat kovat, mutta saas nähdä. Särkänniemeen, kuten moneen muuhunkin hupilandiaan lippukäytäntö on ihan posketon ja kallis, mutta onhan koko paikka tietysti elämys. Ja aina täynnä. Ai niin, onhan siellä myös Angry Birds land, jossa voi kiivetä ihan hitosti.

Viikinsaari. Paatilla perille. Oma saari hengailuun, leikkeihin ja vapaaseen remuamiseen. Riittävän lyhyt laivamatka on jo elämys. Saaressa on ravintola, mutta parasta on pik-nik tyyppinen hengailu.

Taide&Kyltyr osuus on nyt karsittu, koska sellaiset tapahtuvat usein sisätiloissa. Kesälläkin on kyllä auki Lasten kulttuurikeskus Rulla, jossa voi olla hyvällä onnella joku kiva työpaja. Hoploppeja on useita, joista yksi löytyy Onkiniemestä. HopLop itse ei ole syy visiittiin, mutta naapurista löytyvät ihana Bistro Pannu&Huone ja Putiikki Rannalla. Ensimmäinen täyttää ihanasti vatsan, mutta toinen tyhjentää lompakon.  

Pakollinen kylpylävinkki, jos uimakelit eivät suosi. Suosittelen Nokian kylpylä Edeniä. Matkaa tulee Tampereelta noin 20 km. Paikka on oman aikakautensa lapsi, sellainen 90-luvun pastellihässäkkä, mutta pienten ipanoiden osasto on iso ja täynnä kaiken maailman leluja. Allasbaarikin on juuri sopivasti siinä vieressä. Uppoaa meille kuin häkä. Lapsiystävälliset ravintolat kaupan päälle = ranskalaisia ja friteerattua kanaa.

Sadepäivän pelastus on Ideapark. Ei sieltä ideoita saa, mutta siellä on hupimaata, lasten toimintatuokioita ja riittävästi ravintoloita Suomen rumimmassa kauppakeskusrakennuksessa. Ja hyvä shopata, jos nyt ikinä tunnustaa sellaista tekevänsä.

Kaikki samassa paketissa á la maaseutu - Vaihmalan hovi. Parikymmentä kilometriä ennen Tamperetta, läheltä Ideaparkia, löytyyidyllinen maalaisromantiikkakompleksi. Ruokaa, juomaa, loistava sisustusputiikki, mahdollisuus majoittua, miniluokan toimiva day spa, karvalakkiluokan golfi, eläimiä tiluksilla ja naapurissa sekä uimaranta. Vaikka maalaisromantiikka ei tosiaa ole meikäläisen juttu, mutta tämä on tosi kiva. Erinomainen paikka myös erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Löytyy nimittäin myös lämmitetty ulkoporeallas järvinäköalalla. Sen voi varmaan varata ihan itselleenkin.

Kerta kiellon päälle. Vähän vanhemmille ipanoille (myös kilpailuhenkisille vanhemmille) paratiisi on Koulukadun minigolf-mestat. Virallisemmin kyseessä on ratagolf. Useampi täysmittainen rata ja jätskiterassi. Täällä harjoittelevat lajin huiput (tässäkin lajissa on maailmanmestareita) ja homma on oikeasti lystiä. Aurinko paistaa esteettömästi läpi päivän.

SYÖMISET

Taidan itse asiassa olla tosi huono kommentoimaan lasten kanssa ulkona syömisiä. Me käymme tosi harvoin porukalla ulkona syömässä, muuten kuin lounasaikaan.Meidän perheen suosikki on laadukas veronsa maksava thaimaalainen Thai Na Khon. Koska meidän lapsiin uppoa riisipohjainen mättö, on paikka jo ruuan puolesta hitti. Suosittelen paistettua riisiä ja kanaa. Yhdestä annoksesta syö taatusti kaksi ipanaa ja kukiksi leikellyt porkkanat tekevät vaikutuksen joka kerta. Väittäisin myös, että useissa etnisissä ravintoloissa, joissa myös henkilökunta on edustamansa ruokakulttuurimaan kasvatteja, lasten kanssa asioiminen on helpompaa. Jotenkin ipanat vaan ovat luonteva osa ravintola-asiakkaita eikä vanhempien mukana seuraava riesa, kuten monessa "kotimaisessa" paikassa tahtoo olla. Juu, kyllä lasten pitää osata käyttäytyä ravintolassa ihan kuin muillakin julkisissa paikoilla, mutta ne ovat kuitenkin lapsia ja saavat ollakin.


Maistuu äidille ja tyttärelle.

Ikuinen suuri rakkauteni on Vohvelikahvila. Miniatyyrikokoinen mesta keskellä kaupunkia tarjoilee suolaisia ja makeita vohveleita. Suolaiset käyvät lounaasta (toki myös mansikkahillo + jäätelö vohveli) ja savukalavohveli kermaviili-raejuustomössöllä on yksinkertaisuudessaan nerokas paketti.
Vieressä on kiva Pikku Kakkosen puisto. 
 
Classic dinerit, keskustan osoite osoittaa Finlaysonille. Wannebe amerikkalainen ähkypaikka. Mutta myös pieteetillä sisustettu, joten jenkkiraudat ja Blues Brothers hahmot hiljentää ipanat takuuvarmasti autosta tarjoiltavien ranskalaisten avustuksella. Tuhtia, mutta valitettavan varmaa ipanakamaa.

Koskipuiston Rosso. Ei niinkään se Rosso vaan kaupungin paras ravintolkiinteistö ja parhaat näköalat kosken rannassa. No, tämäkin ruoka uppoaa meidän lapsiin paremmin kuin couscous.

Se Tammelan tori. Torilta saa hiton hyvää ruokaa arkisin klo 14 asti eli lapsiperheiden ruoka-aikaan.

PARITELLEN
 
Jos on sitä kuuluisaa omaa tai parisuhdeaikaa, voisin listata tusinan ja enemmänkin visiitin arvoisia paikkoja. Mutta kriteerit on vähän eri noin taapero-leikki-ikäis –perspektiivistä. Pistä korvan taakse kuitenkin Gastropubit Tuulensuu ja Nordic. Ekasta sai samppanjaa laseittain vuosia ennen kuin samppanjasta tuli chic. Sitten ravinteli Bertha, 2H+K sekä Vinoteca del Piemonte. Jos taskussa kilisee ylimääräistä, mene ihmeessä Näsinneulaan. Se on gourmeeta ja korkealla. Pytinki pyörii ympäri kerran 45 minuuttiin 130 metrin korkeudessa, ja koska Tampere on tunnetusti kahden järven välissä, maisemat ovat oikeasti käsittämättömät. Kovalla tuulella myös huipulla tuulee ja huojuu. Voi nouska skumppa kurkkuun.

Niin ja siellä Pyynikin rannoilla ja kallioilla on ihania suojaisia piknik-koloja. Samat sopet soveltuvat myös muihin ulkoilma-aktiviteetteihin..

Tästä osuudesta tuli vähän lyhyt. Olen vissiin vieroittunut aiheesta. 

INFOA

Ja olisihan täällä vaikka mitä muutakin. Tampereella tapahtuu koko kesän. Kannattaa tsekata, mitä ja milloin. Lapsille vaikka mitä järjestää lasten kulttuuripalvelut, aikuisten menovinkit kompakteimmin koottuna tarjoilee Aamulehden menoinfo.

Jos ollaan tuttuja, kilauta kaverille. Täältä järjestyy matkaopas ja erinomaista pientä ja isoa seuraa.