Lääkärin lapset ovat kuulemma alidiagnosoiduin potilasryhmä. Näin lohdullisesti totesi viime tammikuussa se pätevä lääkäri-täti, jonka syliin Ykkösen korva tusautti märät puhjetessaan ja keuhkot ritisivät hengittäessä umpihankimaisesti (kuulemma tyypillinen keuhkokuumeen oire). Minä siinä selittelin, että on tätä kotona jo seurattu ja lääkärissäkin jo kertaalleen käyty, että ei me muuten näin viime tippaan tulemista olisi jätetty.
Alidiagnosointi on meillä sitä, että Aviomiehen mukaan tilannetta pitää aina seurata. Seuranta onnistuu, koska meiltä löytyy välineitä lähes elvytykseen asti, no lapsen tutkimisen kannalta korvalampusta stetoskooppiin. Meillä ei kuitenkaan asu lastenlääkäri eikä korva- nenä- tai kurkkutautien lääkäri, joita nyt useimmiten näiden basillipesien kanssa tarvitaan.
Minä olen hirrrrveän hyvä seuraamaan tilanteita. Tiedän tasan tarkkaan ilman sitä halvatun korvalamppua, milloin erityisesti Kakkosen lisääntyvä yöheräilyjen määrä ja ampiaista kiukkuisempi päivähabitus merkkaavat pahenevaa tulehdustilaa. Kärsivällisyyteni tai puolikuntoisen lapsen kiduksen kestoni on huomattavasti Aviomiehen ”seurataan” moodia lyhyempi.
 |
| Kyllä näillä jo pitkälle pärjää.. |
Minä olen hirrrrveän hyvä seuraamaan tilanteita. Tiedän tasan tarkkaan ilman sitä halvatun korvalamppua, milloin erityisesti Kakkosen lisääntyvä yöheräilyjen määrä ja ampiaista kiukkuisempi päivähabitus merkkaavat pahenevaa tulehdustilaa. Kärsivällisyyteni tai puolikuntoisen lapsen kiduksen kestoni on huomattavasti Aviomiehen ”seurataan” moodia lyhyempi.
Tämä Aviomiehen seuranta perustuu siihen, että suuri osa lasten korvatulehduksista paranee tutkimusten mukaan itsestään ja turhien antibioottien määrääminen kostautuu myöhemmin entistä vastustuskykyisempinä tulehduksina Mikä puolestaan tarkoittaa entistä järeämpi lääkkeitä. Ymmärrän tämän varsin hyvin. Minä toivoisin, että jokainen korva- tai kurkunpäätulehdus paranisi ilman yhtään antibioottia. Mutta. Tästä seuraa meidän perheessä tosi iso MUTTA, käytännössä kahden koulukunnan vastakaikkainasettelu.
Joka ainoa kerta, kun erityisesti Kakkonen on sairastanut korvatulehduksen, olen jo useamman päivän todennut, että huonommaksi menee, lääkettä tarvitaan. Joka kerta Aviomies myös muistuttaa meikäläistä tästä maallikkomaisesta sammakkomiesten sään ennustamiseen verrattavissa olevasta oireiden tulkinnasta. Aviomies haluaa olla optimisti eikä hellitä ”seurataan” moodista. Kuka ensinnäkään kestää päiväkausia kiukuttelevaa, yöheräilevää ja selkeästi kipuäreää lasta, vaikka tilanne olisi särkylääkkeillä siedettävä, siis lapselle. Tarkoitan tässä nyt todellakin sellaista lievästi oireilevaa tulehdusta enkä mitään puolikoomaista kuumeista tapausta. Joka ikinen kerta tilanne on pikku hiljaa pahentunut ja joko kotitohtorin tai ulkopuolisen puolueettoman asiantuntijan toimesta kuuri on lopulta määrätty. En kuitenkaan ole ylpeä tästä ennustajan/lasteni taudinkuvan tuntijan roolista. Enkä ole muutenkaan alkuunkaan jokaiseen lasten kolotukseen tai oireeseen reagoiva. Enemmänkin pitäisin asennettani sairastamiseen huolettomana. Mutta kyllä jokainen lääkekuuri ketuttaa ja toivoisin että oireet vain mystisesti katoavat. Onko jollakin ikinä käynyt niin? Kokemukseni mukaan vanhemmilla menevät hermot ennen rauhallista odottamista ja reseptiä vaaditaan helposti.
Joka ainoa kerta, kun erityisesti Kakkonen on sairastanut korvatulehduksen, olen jo useamman päivän todennut, että huonommaksi menee, lääkettä tarvitaan. Joka kerta Aviomies myös muistuttaa meikäläistä tästä maallikkomaisesta sammakkomiesten sään ennustamiseen verrattavissa olevasta oireiden tulkinnasta. Aviomies haluaa olla optimisti eikä hellitä ”seurataan” moodista. Kuka ensinnäkään kestää päiväkausia kiukuttelevaa, yöheräilevää ja selkeästi kipuäreää lasta, vaikka tilanne olisi särkylääkkeillä siedettävä, siis lapselle. Tarkoitan tässä nyt todellakin sellaista lievästi oireilevaa tulehdusta enkä mitään puolikoomaista kuumeista tapausta. Joka ikinen kerta tilanne on pikku hiljaa pahentunut ja joko kotitohtorin tai ulkopuolisen puolueettoman asiantuntijan toimesta kuuri on lopulta määrätty. En kuitenkaan ole ylpeä tästä ennustajan/lasteni taudinkuvan tuntijan roolista. Enkä ole muutenkaan alkuunkaan jokaiseen lasten kolotukseen tai oireeseen reagoiva. Enemmänkin pitäisin asennettani sairastamiseen huolettomana. Mutta kyllä jokainen lääkekuuri ketuttaa ja toivoisin että oireet vain mystisesti katoavat. Onko jollakin ikinä käynyt niin? Kokemukseni mukaan vanhemmilla menevät hermot ennen rauhallista odottamista ja reseptiä vaaditaan helposti.
Uudenvuoden aattoa vietimme kanniskelemalla neljänkymmenen asteen kuumeessa (kyllä sekin korvatulehduksessa myös täällä lopulta nousee) nuupahtanutta Kakkosta, joka myös yski verta keuhkoputkentulehduksessa. Antibiootti (jo se seuraavan vahvuusluokan Ditrim dublo, kun peruskamalla ei enää pärjätty uusineessa tulehduksessa) oli vaatimuksestani aloitettu edellisenä päivänä, mutta vaikutusta ei ollut vielä alkanut. Pääsin siinä sitten sivaltamaan, että olinko oikeassa. TAAS. Taidan ehdottaa kotitohtorille, että ravataan nyt vaan suosiolla niillä lääkäreillä vakuutuksen turvin, ettei tarvi tästä joka kertaa vääntää. Puolueeton tuomari päättäköön. Tuomari päättää myös Kakkosen jälkitarkastuksessa sen, olisiko nyt jo aika putkille. Tämä taisi olla 16 kuukauden ikäiselle kuudes tai seitsemäs tulehdus.
Tarinan opetus. Älkää käyttäkö luontaisetuna besserwissermäisyyteen markkinointi-ihmistäkin enemmän taipuvaa kotilääkäriä, jos teillä on lapsia.
Tarinan toinen opetus. Apteekista saa ilman reseptiä Orodrops nimistä korvan puudutusainetta.Toimi meillä hyvin. Miksi kukaan ei ollut kertonut tästä aikaisemmin? Haasteena tosin on tippjen korvaan saaminen lingon lailla pyörivälle ipanalle. .
Tarinan toinen opetus. Apteekista saa ilman reseptiä Orodrops nimistä korvan puudutusainetta.Toimi meillä hyvin. Miksi kukaan ei ollut kertonut tästä aikaisemmin? Haasteena tosin on tippjen korvaan saaminen lingon lailla pyörivälle ipanalle. .
Kauheeta sairastelua teillä! :(
VastaaPoistaTuohon verrattuna me on päästy toistaiseksi niin vähällä. Pojalla oli 5-kuisena lievä korvatulehdus. Muutoin pelkkiä flunssia eli lähinnä nuhaa ja yskää. Kuumetta ei juuri lainkaan.
Mä olisin kyllä vähästäkin kiikuttamassa lasta lääkäriin. Olin ajatellut, että olisi mahtavaa jos taloudessa olisi lääkäri, mutta ei se näemme välttämättä olekaan niin yksinkertaista. ;)
Toivottavasti taudit teillä jo helpottais!
Itseasiassa en jotenkin pidä tätä edes kauheana sairasteluna :) Siis Ykkönen selviää flunssista nykyisin pääosini ilman jälkitauteja (koputtaa puuta), mutta Ykkönen on tietysti oireillut vahvasti noilla korvilla. Kuumetta ei meilläkään ole ellei tauti pääse pahaksi.
PoistaLääkäri taloudessa on mahtava, tietenkin. Siinä säästyy turha ramppaamisen vaiva ja tottakai kärjistyksestäni huolimatta tämäkin lääkäri oikeasti huolehtii, ettei taudit pääse pahaksi. Lähinnä kai se on niin, että äidin huoli ja vaistokin sanoo ennen ketä vaan lääkäriä, että nyt oikeasti lapsi ei ole kunnossa.
Heippa vielä, sinulle olisi pieni haasteen poikanen blogissani ! ;)
VastaaPoistaKiitos! Huomasinkin hauskan haasteen ja käyn sen pikapuoliin nappaamassa.
PoistaLastentaudeilla kyllä lääkitään nopsasti ja ne tutkimustulokset ovat aika ristiriitaisia. Hoitamaton tulehdus voi aiheuttaa liimakorvan. Ystäväni on lastenlääkäri ja lääkitsee omatkin lapsensa aina nopsaan... Useat hengitystie- ja korvatulehdukset + atooppinen iho voi eteillä esim.astmaa...Toisilla on tapimus saada näitä tulehduksia ihan rakenteellisista syistä ja minusta on hölmöä odottaa ja pahentaa tilannetta. On totta monet tulhedukset ovat virustautien jälkiseuraamuksia. Viruksiin antibiootit eivät tehoa, mutta minusta noiden koravjuttujen kanssa ei kannata viivytellä :/
VastaaPoistaTotta, ristiriitaa löytyy. Tuosta nopsaan lääkitsemisestä pitää kyllä todeta, että kärjistyksestäni huolimatta, eihän tämä kotitohtori nyt todellakaan mitään lääkkeiden antamista vastusta :) Kyse on vaan enemmän siitä, minkä jo kirjoittelin tuohon Leopardikuningattarellekin. Että minä äitinä osaan aistia ihan kiukkuisuuden asteesta, mihin suuntaan tauti on menossa. Että ei meilläkään nyt päiväkausia seurata. Ainoa mistä mies pitää kiinni on se, että korvista pitää oikeasti löytyä kunnon punoitusta tms. Kuume ja muu yleistila vaikuttaa myös. Meillä kuitenkin nämä ipanat ovat kuumeettomia oireilijoita molemmat eli tulehdus pitää olla jo paha, ennen kuin kuume nousee ja yleistila oikeasti huononee.
PoistaSe antibioottien kääntöpuoli näkyy tällä hetkellä ystäväperheessäni. Heillä on syöty (tietenkin tarpeeseen) lääkkeitä useita vuosia ja aina ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Nyt kun pojat ovat 6- ja 7-vuotiaita, mikään ei meinaa tehota. Vanhemmalla on muistaakseni kolmas kuuri putkeen menossa eikä mitään vaikutusta.
En nyt halua tässä itsekään olla mikään lääkkeiden manaaja, mielläni minä antaisin napin huiviin saman tien ja oireet veks.
Tämänkin voisi lukaista... http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skl00014 :)
VastaaPoistaTuttua kauraa :) Mutta tässäkin on ihan hyvä pointti tuosta rakenteiden merkityksestä. Niillä, joilla on ahtaat korvat, ne tulehtuvat helpommin. Putkitus voi olla tosi hyvä vaihtoehto, että "ilmanvaihto" saadaan pelaamaan ja nimenomaan se lääkekierre katki.
PoistaLapsen sairastelu on kyllä niin super ikävää, mä en oikein kestä katsella sitä tuskaa lainkaan. Meillä kurkunpääntulehdus meni ohi yhdellä valvomisella (vanhempien osalta) ja olishan se kiva, jos kaikki taudit menis sillai lääkitsemättä ohi. Turha toivo, tiedän.
VastaaPoistaTotta, seirastelu on ikävää. Ja siksi minä tietysti äitinä olen vaatimassa droppia kehiin aina. Vaikka toivoisin tosiaan tuota lääkkeetöntä toipumista.
PoistaMeillä kurkunpäätulehdus on ollut isommalla vakavana kahdesti. Ekalla kerralla tarvittiin sairaalahoidossa annettu röörien aukaisu. Toisella kertaa Aviomies (kyllä se lääkärikin-mieskin lopulta reagoi, kun oireet ovat riittävän pahat) oli jo kuskaamassa lasta ensiapuun, mutta kylmä pakkasilma teki tehtävänsä ja helpotti oloa.
Tuo putkituskin on vähän kaksipiippuinen juttu.Meidän kakkosella oli 8 k.tulehdusta peräkkäin kunnes saatiin putket. Putkituksen jälkeen alkoi korvat vuotamaan mätää ja sitä sitten käytiin 1xvkossa huuhtelemassa pääkaupungissa korvaklinikalla muutama kuukausi...kunnes uskoivat että ei ne putket auta ja siitä eteenpäin taas antibioottia. Hyvä puoli oli tietty se että ei tarvinnut miettiä millon on tulehdus. Sen huomasi aina siitä kun korvalehdet alkoi olemaan täynnä mömmöä :))))))
VastaaPoistaivf-mama
Se on varmasti just näin. Onpas teilläkin mennyt kurjaksi/hurjaksi. Eihän näihin tietenkään ole valitettavasti mitään automaattisia vastauksia vaan jokainen korva on erilainen, eh heh heh. Jotenkin itse olen vaan siinä vaiheessa, että seuraavan tulehduksen iskiessä haluaisin ehkä jotain muuta kuin tämän kuukauden arpomisrallin.
PoistaMulla ei ole kokemusta lääkäripuolisosta, mutta melkein yhtä hyvä etu on: kolme lähellä asuvaa ja avuliasta lääkärisukulaista. Heidän avullaan on säästetty pitkä penni, kun flunssaista lasta ei ole tarvinnut viedä "oikeaan" lääkäriin korvien katsomista varten (kertaakaan ei ole ollut vielä tulehdusta, joten jokainen niistä n. kymmenestä tarkistuksesta olisi ollut turha käynti), on saatu ensimmäinen konsultaatio haljenneeseen huuleen ja veriseen nenään ja on käyty pitkiä keskusteluja pitkittyneestä yöyskästä. Myös omat pissatulehdukset ja migreenit on saatu hyvin kätevästi reseptitettyä yhdellä puhelinsoitolla tai tekstarilla, sen sijaan että jonottaisi tunteja labrassa tai kävisi yksityisellä reseptin uusimista varten. Tietysti kaikki omat ja lapsen akuutit ja mitään erityistä välineistöä vaativat vaivat hoidatetaan ihan maksullisella lääkärillä.
VastaaPoistaToivottavasti teillä sairastelukierre hellittää pian. Isommalla varmaan kohta, kaikki sanovat että kolme vuotta on se maaginen raja jolloin jokainen nuha ei enää tartu.
Mä olen nyt hieman hysteerisellä päällä kaikkien tartuntojen suhteen. Flunssasta kerkeää vielä kymmenessä viikossa hyvin parantua siihen kuntoon että jaksaa synnyttää, mutta noroa en mielelläni tässä vaiheessa enää ottaisi, tai saattaa tulla ennenaikainen iloinen perhetapahtuma. Edellisessä raskaudessa sairastin noron joskus rv26 muistaakseni, ja aika lujaa kramppasi jo silloin. Vähän ongelmallinen "ajoitus" vauvalle on tämä pahin oksutautikausi.
Tietenkin lääkäripuoliso on hirveän kätevä :) Se on just noin, että on helppo tarkastaa asioita, eikä lähteä yöllä tai hankalaan aikaan raahaamaan lasta tai itseä lääkäriin. Kyllähän meiltäkin käsin lääkitään puoli sukua ja tutkitaan niitä korvia harva se päivä. Mutta toinen puoli on se, että lääkäreissäkin on eroja. TÄmä meidän kotiversio on se, joka ei ole niin lääkemyönteinen kuin moni muu. Tietenkin taas mies määrää kenelle vaan aina silloin kuin on oikeasti tarve. Myös meidän omille lapsille. Ei hän nyt mikään ihan natsi ole.
PoistaMutta aika usein tilanne on myös se, että kaverit soittelee ja toteaa "pitäis lähteä huomenna reissuun, mutta kun on vähän flunssaa, määräätkö jotakin" ja kun sitä perusflunssaa ei nyt vaan hoideta niillä antibiooteilla.
Raskaus ja vatsatauti ei ole tosiaankaan kiva juttu. Minä olin sairaalassa eristyksessä pari päivää noin raskausviikoilla 20+ kun tulehdusarvojen nousun takia samalla epäiltiin kaikkea aivokalvontulehduksesta puhjenneeseen umpisuoleen. Kyllä supisti juu. Toivotaan, että sästyt tartunnalta. Inhottavasti kaikki lehdest pukkaa noro-kauhua. Taas.