Minä kuulun tunnetusti siihen alhaisten äitien
sisarkuntaan, joka surutta lykkää päälle vuoden ikäisiä lapsia hoitoon, pitää
niitä siellä osa-aikaisesti myös ollessaan itse vauvan kanssa kotona ja
liputtaa kohtuullisesti kunnallisten päiväkotien puolesta. Ehkä jonkinlaisesta
puolustuksesta käy perusteeni äitien (siis oma) jaksaminen, perheen yleinen
hyvinvointi, lasten sosiaaliset hommelit ja työssä kiinni pysyminen. Pystyn
kyllä muuttamaan mielipidettäni aiheesta turbulenssissa heiluvan tuuliviirin
lailla enkä perusta väitteitäni mihinkään tutkimukseen tai auktoriteetin
teeseihin. Tämä on silkkaa mutua. Tunnen tosin säännöllisesti sitä kuuluisaa
(monessa blogissakin viime aikoina esillä ollutta) syyllisyyttä aiheesta. Ja lähes
kadehdin oikeasti niitä, jotka jaksavat ja pystyvät olemaan enemmän kuin yhden
lapsen kanssa kotona vähintään sen kolme vuotta. Vaikka kuinka ymmärrän, että
tämä on minun tapani olla ihan ok äiti.
No, meillä homma on toiminut. Osittain siksi, että lapsen voisi käytännössä nakata suoraan tarhan pihaan yläkerran parvekkeelta, päiväkoti on tämän kaupungin uusimpia ja toimivimpia, kaiken maailman kokeiluissa mukana oleva testauslaitos ja ruhtinaallisesti ”varustettu”. Samassa kompleksissa toimii paikallinen monitoimitalo, neuvola, eskari ja ala-asteen luokat 1-2. Lapsille on jumppasali, uima-allas ja harjoituskeittiö. Moderniudesta ja kehityshankkeissa mukana olosta johtuen taloon pyrkii ja siellä pysyy pätevää henkilökuntaa. PIha on tosi pieni ja siellä on ahdasta eikä juurikaan nurmikkoa tai luonnon tuntua. Sijainnista johtuen emme myöskään voi meikäläisen jatkuvasta haaveilusta huolimatta muuttaa minnekään idyllisemmälle alueelle unelmieni tunnelmataloon (lue: remontoitava puurähjä jossain näreessä), koska vain hullu hukkaisi tässä elämäntilanteessa nämä sijainnin suomat logistiset helpotukset arjessa.
Olen muuten ollut mukana perustamassa päiväkotiin vanhempainyhdistystä, joka huhkii useissa tapahtumissa vuosittain (jo puolentoista vuoden ajan) kerätäkseen päiväkodille rahaa, jolla sitten mahdollistetaan lapsille mukavia retkiä, teatteri- ja musiikkiesityksiä, puuttuvia leluja sun muuta. Määrärahat kun eivät riitä missään. Tämä taitaa olla muuten ainoa päiväkodin vanhempainyhdistys tässä kaupungissa jos ei Steiner-puolen kannatusyhdistyksiä oteta huomioon. Suosittelen tätä toimintaa muillekin. Sillä saa oikeasti hyvää aikaan ja verkottuu mukavasti lähiyhteisössä.
No, meillä homma on toiminut. Osittain siksi, että lapsen voisi käytännössä nakata suoraan tarhan pihaan yläkerran parvekkeelta, päiväkoti on tämän kaupungin uusimpia ja toimivimpia, kaiken maailman kokeiluissa mukana oleva testauslaitos ja ruhtinaallisesti ”varustettu”. Samassa kompleksissa toimii paikallinen monitoimitalo, neuvola, eskari ja ala-asteen luokat 1-2. Lapsille on jumppasali, uima-allas ja harjoituskeittiö. Moderniudesta ja kehityshankkeissa mukana olosta johtuen taloon pyrkii ja siellä pysyy pätevää henkilökuntaa. PIha on tosi pieni ja siellä on ahdasta eikä juurikaan nurmikkoa tai luonnon tuntua. Sijainnista johtuen emme myöskään voi meikäläisen jatkuvasta haaveilusta huolimatta muuttaa minnekään idyllisemmälle alueelle unelmieni tunnelmataloon (lue: remontoitava puurähjä jossain näreessä), koska vain hullu hukkaisi tässä elämäntilanteessa nämä sijainnin suomat logistiset helpotukset arjessa.
Olen muuten ollut mukana perustamassa päiväkotiin vanhempainyhdistystä, joka huhkii useissa tapahtumissa vuosittain (jo puolentoista vuoden ajan) kerätäkseen päiväkodille rahaa, jolla sitten mahdollistetaan lapsille mukavia retkiä, teatteri- ja musiikkiesityksiä, puuttuvia leluja sun muuta. Määrärahat kun eivät riitä missään. Tämä taitaa olla muuten ainoa päiväkodin vanhempainyhdistys tässä kaupungissa jos ei Steiner-puolen kannatusyhdistyksiä oteta huomioon. Suosittelen tätä toimintaa muillekin. Sillä saa oikeasti hyvää aikaan ja verkottuu mukavasti lähiyhteisössä.
Nyt muuten paljastinkin sen verran faktoja meidän perheen lokaatiosta ja tekemisistäni, että jos ei joku jo ala tunnistaa ja nykiä livenä hihasta, niin johan on kumma. Huhuu, tunnistaako kukaan J
Näistä päiväkotia puoltavista lausunnoista huolimatta välillä hirvittää. Ykkösen uudessa isompien ryhmässä on 23 lasta ja iso osa melko melskaavia eskariin siirtyviä poikia. Huolimatta siitä, että neiti viihtyy ja on ottanut ryhmän muuttumisen mukana ison kasvuspurtin, hän on pyytänyt saada jäädä muutamana aamuna aamupalalle kotiin. Ryhmässä kun ei kuulemma ole ruokarauhaa. Aika villiä meno on muutenkin. No, taudit tietenkin tarttuvat takuuvarmasti. (Nyt on oltu jo 12 päivää terveinä, koputan puuta!) Ja onhan se meno tuolla pientenkin puolella aika holtitonta. Keskimäärin 12 alle kolmevuotiasta (ryhmän koko maksimissaan 16!) kun kehittää hepulin, kakkahädän tai muuten vaan sylintarpeen yhtä aikaa, tietää että vallalla on viidakon lait. Onneksi se ei toistaiseksi näy käytöksessä.
Toisaalta, toisaalta. Toisaalta molemmat selkeästi
viihtyvät. Ja oppivat mystisesti taitoja, joita minä en edes ymmärtäisi opettamalla
opettaa. Kakkonenkin roikkuu jo nykyisin ovenkahvassa ja huutelee lempihoitajan
nimeä, kun haalari läsähtää aamulla eteisen lattialle. Ykkönen kyselee usein,
eikö tarhaan saa jäädä yöksi. Pitäisiköhän siitä itse asiassa huolestua..
Nämä asiat ovat mielessä juuri nyt siksi, että uuden työn
vuoksi lyhennetty työviikko on helmikuun alusta historiaa ja kummallakin lapsukaisella alkaa
viiden päivän viikko ja täyden pituiset päivät. Ykköselläkin ensimmäistä kertaa hänen
päivähoitohistoriassaan. Päivien pituus saadaan pidettyä maksimissaan 8
tunnissa, mutta onhan se paljon varsinkin tuolle 1,5 veelle. Isovanhemmat pelastavat satunnaisesti, ehkä
noin kerran kahteen viikkoon. Tämä kyllä hirvittää, koska 3-4 päivää viikossa maksimissaan 6-7 tuntia tuntuu ihan eri asialta hoitohommissa.
Joten olenkin pohtinut, että jos saisin päättää, miten lapseni hoidattaisin, olisi kuvio seuraava. Perustaisin jollakin rahalla ja momentilla kaupungin valvonnan ja suunnittelun alaisen (näissä hommissa luotan julkiseen puoleen) päiväkodin, jossa olisi kaksi pienten ja kaksi isompien ryhmää sekä mahdollisesti eskari. Tai no se olisi ehkä hyvä olla jo koulun yhteydessä. Tästä en vielä tiedä. En minä sen mullistavampaa ratkaisua olisi tuunaamassa, mitä sitä pyörää uudelleen keksimään, kun perusmuodossaan homma ihan toimii. Todettakoon vielä, että jos pitää valita niin taidan pohjimmiltaan olla pienten päiväkotien kannattaja esim. perhepäivähoitoon verrattuna. Tämä yksinkertaisesti siksi, että täällä päin perhepäivähoitajia on vähän ja ne, jotka ovat käyttäneet, ovat joutuneet monta kertaa pettymään. Joukko on kirjavaa, vaikka päteviä ja kokeneitakin tietenkin mukaan mahtuu.
Mutta ne ryhmät siellä The Tarhassa. Pienten ryhmäkoko olisi kahdeksan lasta ja kolme hoitajaa. Isompien koko maksimissaan 12 lasta ja kolme hoitajaa. Näin käsiä- ja sylejä olisi riittävästi myös niin, että henkilökunnalla olisi mahdollisuus käyttää aikaa toiminnan suunnitteluun, yhteydenpitoon vanhempiin ja kaikenlaiseen yleissälään mihin ei nykyisin allokoida aikaa. Tai sitä ei ole. Jokaisessa ryhmässä olisi lastentarhanohjaaja ja muuten koulutettuja, vakituisia (!) hoitajia. Päiväkodilla olisi oma erityislastentarhanope tai ehkä sen voisi sentään jakaa toisen päiväkodin kanssa. Toiminnan painotus olisi luovuudessa, liikunnassa ja luontohommissa (älkää vaan kysykö miten se kaupungissa toteutettaisiin). Keittiö olisi tietenkin oma. Meidän päiväkodin liitännäisosalla (uudet remontoidut tilat parille ryhmälle kun varsinainen päiväkoti tulvi yli äyräiden ja pakko oli saada alueen lapset jonnekin) on muuten oma keittäjä ja se on luksusta se. Kirjasto, liikuntasali, säännöllisiä vierailijoita (musaryhmät, teatteriporukat, elukat, poliisit, palomiehet ja muut piipaa-autojen väet) ja aktiivisia teemoja kierrätyksestä kohteliaisuuskasvatukseen. Niistä olisi meikäläisen hoitolaitos tehty.
Ideana olisi kauhean kiva ajatus tarjota lapsille tämmöisiä pieniä ja intiimejä yksikköjä, mutta ei taida kaupungin talousarviotasolla ihan toteutua. Eikä edes yksityisesti. Me maksamme tällä hetkellä kahdesta lapsesta hoitomaksuja noin 530 €/kk. Mitähän pitäisi maksaa, että saisi haaveilemani väljyysperiaatteen toteutumaan kenenkään toteuttamana. Triplasti? Jos tämän kaltaisia tai edes vähän väljempiä vaihtoehtoja olisi, olisin valmis maksamaan kuitenkin jonkun verran enemmän hoidosta. Vaan minkä verran? Muutaman satasen ehkä. Toki se raja maksamisen järkevyydessä tulee nopeasti vastaan.
Joten olenkin pohtinut, että jos saisin päättää, miten lapseni hoidattaisin, olisi kuvio seuraava. Perustaisin jollakin rahalla ja momentilla kaupungin valvonnan ja suunnittelun alaisen (näissä hommissa luotan julkiseen puoleen) päiväkodin, jossa olisi kaksi pienten ja kaksi isompien ryhmää sekä mahdollisesti eskari. Tai no se olisi ehkä hyvä olla jo koulun yhteydessä. Tästä en vielä tiedä. En minä sen mullistavampaa ratkaisua olisi tuunaamassa, mitä sitä pyörää uudelleen keksimään, kun perusmuodossaan homma ihan toimii. Todettakoon vielä, että jos pitää valita niin taidan pohjimmiltaan olla pienten päiväkotien kannattaja esim. perhepäivähoitoon verrattuna. Tämä yksinkertaisesti siksi, että täällä päin perhepäivähoitajia on vähän ja ne, jotka ovat käyttäneet, ovat joutuneet monta kertaa pettymään. Joukko on kirjavaa, vaikka päteviä ja kokeneitakin tietenkin mukaan mahtuu.
Mutta ne ryhmät siellä The Tarhassa. Pienten ryhmäkoko olisi kahdeksan lasta ja kolme hoitajaa. Isompien koko maksimissaan 12 lasta ja kolme hoitajaa. Näin käsiä- ja sylejä olisi riittävästi myös niin, että henkilökunnalla olisi mahdollisuus käyttää aikaa toiminnan suunnitteluun, yhteydenpitoon vanhempiin ja kaikenlaiseen yleissälään mihin ei nykyisin allokoida aikaa. Tai sitä ei ole. Jokaisessa ryhmässä olisi lastentarhanohjaaja ja muuten koulutettuja, vakituisia (!) hoitajia. Päiväkodilla olisi oma erityislastentarhanope tai ehkä sen voisi sentään jakaa toisen päiväkodin kanssa. Toiminnan painotus olisi luovuudessa, liikunnassa ja luontohommissa (älkää vaan kysykö miten se kaupungissa toteutettaisiin). Keittiö olisi tietenkin oma. Meidän päiväkodin liitännäisosalla (uudet remontoidut tilat parille ryhmälle kun varsinainen päiväkoti tulvi yli äyräiden ja pakko oli saada alueen lapset jonnekin) on muuten oma keittäjä ja se on luksusta se. Kirjasto, liikuntasali, säännöllisiä vierailijoita (musaryhmät, teatteriporukat, elukat, poliisit, palomiehet ja muut piipaa-autojen väet) ja aktiivisia teemoja kierrätyksestä kohteliaisuuskasvatukseen. Niistä olisi meikäläisen hoitolaitos tehty.
Ideana olisi kauhean kiva ajatus tarjota lapsille tämmöisiä pieniä ja intiimejä yksikköjä, mutta ei taida kaupungin talousarviotasolla ihan toteutua. Eikä edes yksityisesti. Me maksamme tällä hetkellä kahdesta lapsesta hoitomaksuja noin 530 €/kk. Mitähän pitäisi maksaa, että saisi haaveilemani väljyysperiaatteen toteutumaan kenenkään toteuttamana. Triplasti? Jos tämän kaltaisia tai edes vähän väljempiä vaihtoehtoja olisi, olisin valmis maksamaan kuitenkin jonkun verran enemmän hoidosta. Vaan minkä verran? Muutaman satasen ehkä. Toki se raja maksamisen järkevyydessä tulee nopeasti vastaan.
Jossakin varmasti toimii yksityisiä päiväkoteja tai edes
ryhmäperhepäivähoitoja, joissa ryhmäkoot ovat inhimillisemmät ja hoidon taso ja
hoitajien pysyvyys silti hyvät. Mutta oman kokemukseni mukaan niissä on sitten
tingitty jostakin muusta. Tiloista, toimintamahdollisuuksista tai hoitajien
määrästä niissäkin. Vai onko jossakin olemassa joku ideaalivaihtoehto? Kertokaa
heti! Tai miten sinä haluaisit lapsesi hoidon järjestää jos saisit muokata sen
täysin?
Ps1. Vuorokauden myyntisaldo kirpparilla 125 €. Uskon
hinnoitteluperiaatteeni olevan ainakin osassa tavaroita oikea tai paremminkin
sopiva.
Ps2. Se mainostamani lohivuoka. Voi Pyhä Sylvi. Ykkönen söi
sitä seuraavana päivänä kuusi (!!) lautasellista. Meidän ruokakriittinen
minisyöppö. Kuusi lautasellista! Pieniä lautasellisia, mutta kyllä niistä nyt
yhteensä kaksi kohtuullista aikuisten annosta kasaantui. Toisaalta hän söi pari
päivää sitten myös kolme porkkanaa raastettuna. Joku kausi, taas.
Ps3. Tietenkin juuri kun olen aloittamassa siellä Ihan Hyvässä Työpaikassa haetaan oman alani ammattilaista paikkaan, joka olisi jo lähellä unelmaduunia. Nimi ei ole vielä paperissa kun paperi on sähköpostissa, joten ainahan sitä voi kokeilla kepillä jäätä..
Kiva lukea näitä päiväkotijuttuja, kun itsellekin asia on niin ajankohtainen! Tuo on varmasti totta, että uudessa työssä on hankalampi heti kärkeen lähteä tinkaamaan lyhennettyä työaikaa. No, onneksi teidän Kakkonenkin on jo vähän ehtinyt totutella tarhaan kevyemmällä viikkoaikataululla.
VastaaPoistaMeillä lapsi viedään juuri ennen aamupalaa ja viimeistään puoli viisi yritetään ehtiä hakemaan pois. Eli se tekee n. 8,5 h päiviä. Onhan ne aika pitkiä... Mutta onneksi on nämä perjantait (joita voi viettää kuumeisen lapsen kanssa ja itselläkin järkyttävä flunssa - puhkesi tietysti tänään, kuten tunnollisilla ihmisillä on tapana!).
Siis oliko se lohivuoka se Project Mamankin mainostama? Mun pitäisi kanssa kokeilla sitä. MEidän poika tykkää munasta kuin hullu puurosta.
Ja vitsi, jopas sinä bongailet kiinostavia duunipaikkoja! Voithan sinä vielä kokeilla kepillä jäätä! :) Viikonloppuja!
Piti vielä lisätä, että tuo vanhempainyhdistystoiminta voisi kiinnostaa minuakin. Pääsisi vähän syvemmälle päiväkodin maailmaan.
PoistaJa noista ryhmäkoista: Meidän poika on tavallisessa pienten ryhmässä, jossa on siis 12 lasta ja 3 hoitajaa. Se mikä minulle on pistänyt silmään erityisesti joulukuisilla tutustumisvierailuilla, mutta myös nyt tammikuussa, kun varsinainen hoito on alkanut, että useina päivinä vain noin puolet lapsista on paikalla. Nytkin joinain päivinä on ollut vain 5 lasta! Tietysti nyt moni on kipeänä, mutta myös muita vapaapäiviä yms on tosi paljon. Voi olla, ettei tilanne ole aina tuollainen, mutta yllätti minut silti. Tietysti omalle lapselle hoitopaikka on selvästi rauhallisempi, jos siellä on vain 6 lasta ja silti 3 hoitajaa...
Päivähoitoasiat on kyllä kinkkisiä. Teillä kuulostaa hyvältä ryhmäkoolta, kun se pysyy tuossa normaalissa. Ja ihanaa, että saatte ne perjantait. Se tekee jo paljon! Tai siis ihan sama suhde meidänkänkin ryhmässä on, mutta ryhmäkoko on jo näin pienillä poikkeuksellisesti iso. Hoitajia on toki neljä, mutta se häly on eri luokkaa. Tosin eihän tuollakaan oikein ikinä ole kaikki paikalla.
PoistaEhkä minä tuijotan siihen päivän pituuteen tottumisen jälkeen turhaan. Siinä vaiheessa, kun me haemme lapsen pois, heillä alkaisi päivän toinen ulkoilu, joka onkin se kaikista kivoin juttu jäädä ryhmässä. Joten välillä varsinkin isomman kanssa mietin, että pitäisi oikeasti hakea vasta myöhemmin. Vastassa on aina narinaa..
Niin ja se vuoka on tosiaan se project maman. Itse vaihdoin riisien ja ohran tilalle 3/4 osaa tavallista riisiä ja vain 1/3 osa täysjyvää. Tiesin kokemuksesta, että meillä ei tikun makuinen täysjyvä uppoa..
Teillä on kyllä aivan ilmiömäisen loistava logistiikka kaikkiin lapsiperheen palveluihin! Ihan kateeksi käy - kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Muutitteko tuohon jo kun oli esikoinen, vai vielä kun lapsi oli vasta suunnitteilla? Aikuisperheelle sijainti ei ehkä ole mikään maailman haluttavin ;-)
VastaaPoistaMä olen meidän päivähoitosotkujen jälkeen kallistumassa siihen, että meidän seuraava paras ratkaisu olisi ryhmäperhepäivähoito. Siis jos ei perhepäivähoitajaa ole käytettävissä lähellä. Lapsi varmaan sopeutuisi myös tarhaan nopeasti mutta mulle itselleni tarha on jotenkin vähän mörkö, en tiedä miksi. (Ja ihan oikeasti en nyt kritisoi toisten päivähoitovalintoja.) Tuntuu, että mahdollisimman kodinomainen hoito olisi pienelle paras. Meidän tapauksessa siksi, että poika sairastaa aika rajusti eli flunssa ei ole aina ihan pelkkä flunssa vaan viikon astmalääkekuuri, ja koska juuri tällä hetkellä pojalla on jokin vaihe, että se on kauheasti äidissä kiinni ja ujostelee kaikkea, siis jopa meidän tuttuja kavereita jne. Kunhan tästä vuosi-pari mennään eteenpäin niin isompi ryhmä ja tarhamaisemmat kuviot voivat olla vaan hyväksi. Tarhamaisella tarkoitan rakennusta, joka ei näytä asunnolta, ja päiväohjelmaa joka on selkeästi ohjattua eikä pelkkää kotipuuhailua ja ulkoilua pihoilla ja pienissä leikkipuistoissa. Myös perhepäivähoidon lainsäädäntö on musta niin paljon järkevämpi, kun hoitajavajausta ei saa olla edes tilapäisesti. Niin ja nyt on vauva kohta talossa, haluaisin kovasti että Leijonapoika ei toisi päivähoidosta kauheasti tauteja meille kotiin. Enemmän kuin tauteja itsejään inhoan ja pelkään sitä sairastamisen aiheuttamaa järkyttävää väsymystä, kiukkua ja omaa mustaa vitutusta, joka lyö päälle heti kun nenä alkaa vähän valua.
Tulevan pikkuveljen osalta pohdinnat ei ehkä ole niin kriittisiä, jos pääsee isoveljen kanssa samaan hoitopaikkaan ja ryhmään aikanaan. Minusta on lohduttava ajatus, että isosta on silloin turvaa ja tuttua seuraa pienemmälle.
Apropos lohilaatikko: Meillä ei tykätty. Luulen että syynä oli täysjyväriisi-ohrasekoitus, joka sai kaiken maistumaan ihan kuivalle heinälle. Tulisko puuroriisistä tehtynä parempi, mukaan tuoretta tillisilppua? Lohi ja kananmuna ja munamaito ovat kyllä tosi jees :)
Juu, siis logistiikka on huippu. Onhan tämä ihan villiä lapsiperhealuetta ja alkuun se oli shokki kun muutettiin tunnelmallisesta keskustakerrostalosta.. Me muutimme siis ekan raskauteni aikana, koska edellinen asunto oli niin epäkäytännöllinen. TOki siis sijainti ja pk:n sijainti vaikuttivat päätökseen. Tosin tämä on myös kaupungin kasvavinta ja lapsilisääntyvintä aluetta, joten ei ollut alkuunkaan selvä, että pääsisimme tuohon päiväkotiin. Eikä alkuun päästykään vaan pari kuukautta kuskattiin Ykköstä miehen työn liepeille.
PoistaRyhmäperhepäivähoidot on varmasti tosi kivoja. Minäkin havittelin alkuun paikkaa sellaisessa, mutta eihän se vaan onnistunut. Taatusti myös perhepäivähoito on hyvä, jos löytää hyvä hoitajan. Minä taas ajattelen pph:sta, että silloin kaikki on yhden ihmisen varassa (hyvässä ja huonossa) ja tuuraussysteemi esim.hoitajan sairastapauksissa on katastrofaalinen, siitä vaan lapsi jonnekin isoon tuntemattomaan tarhaan.Ainakin täällä homma toimii niin. Jos ei voi joku hoitaa kotona hoitajan sairastamisen ajan. Mutta kuten sanottu, en millään kommentillani minäkään tarkoita kritisoida muiden valintoja. Jokaisen alueella on erilainen "tarjonta", lapset on erilaisia, omat toiveet on erilaisia ja vaikka mitä.
Mutta tautipuolta, sitä on vaikea kiistää. Tosin meillähän on tilanne, että kunnon käsihygieniasta huolimatta Armas Aviomieshän niitä pöpöjä lasaretista kuskaa. Siinä on tarhan pöpöt välillä pientä. Ja onhan se homma välillä jopa taiteilua sen kanssa, milloin lapsi on oikeasti sairas (meillä nostaa harvoin kuumeen) ja milloin on vaan pientä köhää ja jatkuvasti valuvaa nenää. Ja vitutusta.
Se lohilaatikko. Unohdinkin itseasiassa mainita, että korvasin suurimman osan täysjyvästä ja ohrasta ihan tavallisella riisillä. Koska ei täälläkään todellakaan tikun makuiset liian tervelliset riisit maistu.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista