Halvat huvit

Olen ollut lasten kanssa tosi pitkään sellainen tasaisen kotiarjen viettäjä, jolle asioiden sujumisen helppous on tärkeämpää kuin jatkuva toiminta ja uudet virikkeet. Tietysti päiväkodin lisäksi ei paljon muuta aktiviteeteiksi tarvitakaan, mutta on sitä kotiaikaa molemmille lapsuuteen mahtunut yllin kyllin. Tämän voi siis suomentaa niin, että me emme ole ylen määrin harrastaneet jatkuvaa kyläilyä, kerhoilua tai kahvittelua kaupungilla. Vaikkakin liikumme tasaisesti siellä ja täällä. Nyt tilanne on muuttunut. Nuo kaksi kuulapäätä ovat kotona neljän seinän sisällä kuin hunnilauma, joka tuhoaa altaan kaiken. Koti on tasaisesti objektien (duplot, muumit, autot, nuket, pyyhkeet, keittiövälineet, kirjat, paperit) täplittämä esterata.  On siis helpompi päästää ne valloilleen jossain muualla, jossa huomion voi kohdistaa muuhun kuin hävityksen luomiseen lähiympäristöön. Tai ne tuhoavat sitten muiden omaisuutta.

 

Näitä ”pakene kotoa vielä kun voit” –tilanteita varten meillä on kaksi paikkaa ylitse muiden. Ilmaisia, noin periaatteessa.

 

Ensimmäisenä esittelyvuoron saa Ikea, tuo lapsiperheiden lauantaiaterioiden pelastaja. Viikonloppuisin paikka on kansoitettu halpojen lihapulla-ranskalaisten perässä saapuvilla perheillä. Mutta minun vinkkini onkin arkipäivien illat, varmaan päivätkin. Silloin on usein rauhallista eli tyhmyys ei pääse niin pahasti tiivistymään joukossa. Plussaa Ikealle lastenparkista, jonne yli kolmevuotiaat voi nakata vajaaksi tunniksi kerrallaan. Lapsilta desifioidaan kädet ja naperot saavat leimat käteensä, samoin vanhemmat. Leimaa vastaan leikitetyn lapsen voi hakea yläkertaan syömään halpaa lempiruokaa. Lihapullasatsin terveysvaikutuksia saa hilattua hyvin ylöspäin, kun salaattipöydästä löytyy usein porkkanaraastetta. Ja remuaminen voi jatkua ravintolan leikkipisteissä. TV pauhaa ja semikehittäviä palikkaleikkejä on riittävästi. Muita paikan bonuksia on leikkipaikka myös pienimille, pitkät käytävät joita juoksemalla saa imettyä viimeiset mehut ylienergisistä ipanoista sekä toimivat wc-tilat. Meiltä Ikeaan ajaa alle kymmenessä minuutissa, joten tällä on pelastettu monta sadepäivää. Toimii erityisesti niissä perheissä, jossa muksut jäävät helpolla vieraisiin paikkoihin hoitoon. Meillä jää ja huuto tulee siitä, kun taaskaan ei saa jäädä yöksi. Vielä kun ne hoitaisi noita pienempiäkin. Leikkipuolen ilmaisuus ja ruuan edullisuus tosin kompensoituu sillä, että ravintolasta pääsee ulos vain koko alakerran krääsäosaston kiertämällä. Kuka on ikinä päässyt ulos Ikeasta ostamatta edes niitä lautasliinoja?

 

Toinen suositeltava vierailukohde on ABC-asemat. Sellaisia löytyy meidän luota jälleen useampikin alle kymmenen minuutin matkan päästä. Niissä on kohtuullinen sisäkiipeilyteline, toisia muksuja ja yleensä muita leikkipisteitä. Ruokaa naperot saavat aikuisten ateriasta kyytipoikana eikä se isompien lasten ateriakaan paljon maksa. Toimii meillä sekä matkoilla, että äärimmäisen tylsinä kotipäivinä, kun äiti ei jaksa leikittää eikä laittaa ruokaa.

 

Tämä kaupunki tarjoaa toki kaikenmoisia kulttuurihenkisiä keskuksia ja lasten puuhapäiviä. Ne ovat tietenkin ihan mainioita, mutta usein vaikeammin saavutettavissa, sidottu tarkemmin kellonaikoihin ja ylikansoitettuja. HopLop on lasten mielestä kingi, mutta yksin kahden lapsen kanssa painajainen, jos yli kolme vee keikkuu katonrajassa ja puolitoistavuotias on singahtamassa pää edellä pomppulinnasta toisella puolella kompleksia. Lisäksi ruokavaihtoehdot ovat kalliita ja hintaan nähden ala-arvoisia. Omia eväitä ei käsittääkseni sallita.  Siksi meikäläinen hyödyntää tämmöisiä toppahousukansan maanläheisiä vaihtoehtoja. Pääasia on , että lapset tykkäävät.

Halvat huvit oli eilen Ykkösellä ja Aviomiehelläkin. Nukuttaessani Kakkosta he taiteilivat äidille yllätykseksi tietokoneen karvalakkiohjelmalla Paintilla kuvan. Se on omakuvani. Jos vihreissä verkkareissa hengaava vaaleanpunasilmälasinen golf-aktiivi on heidän käsityksensä äidistä/vaimosta, en tiedä kenen tulkinta on pahiten pielessä. Ykkönen totesi lisäksi, että ”äiti näyttää ihan mummolta” ja mies oli ystävällisesti piirtänyt kuvaan myös rypyt. Pitäisiköhän katsoa vähän useammin peiliin.. Liikuttavaa silti.

 

Ps. Niinhän siinä sitten kävi, että olen saamassa asiani (taas) solmuun. Menin sorkkimään kepillä jäätä ja pääsin haastatteluun sinne Vielä Mukavampaan Työpaikkaan. Se on huomenna ja startti Startti Ihan Hyvässä Työpaikassa olisi maanantaina. Sopimusta en ole allekirjoittanut.. I might be in serious trouble.