31.1.2013

Halvat huvit

Olen ollut lasten kanssa tosi pitkään sellainen tasaisen kotiarjen viettäjä, jolle asioiden sujumisen helppous on tärkeämpää kuin jatkuva toiminta ja uudet virikkeet. Tietysti päiväkodin lisäksi ei paljon muuta aktiviteeteiksi tarvitakaan, mutta on sitä kotiaikaa molemmille lapsuuteen mahtunut yllin kyllin. Tämän voi siis suomentaa niin, että me emme ole ylen määrin harrastaneet jatkuvaa kyläilyä, kerhoilua tai kahvittelua kaupungilla. Vaikkakin liikumme tasaisesti siellä ja täällä. Nyt tilanne on muuttunut. Nuo kaksi kuulapäätä ovat kotona neljän seinän sisällä kuin hunnilauma, joka tuhoaa altaan kaiken. Koti on tasaisesti objektien (duplot, muumit, autot, nuket, pyyhkeet, keittiövälineet, kirjat, paperit) täplittämä esterata.  On siis helpompi päästää ne valloilleen jossain muualla, jossa huomion voi kohdistaa muuhun kuin hävityksen luomiseen lähiympäristöön. Tai ne tuhoavat sitten muiden omaisuutta.
 
Näitä ”pakene kotoa vielä kun voit” –tilanteita varten meillä on kaksi paikkaa ylitse muiden. Ilmaisia, noin periaatteessa.
 
Ensimmäisenä esittelyvuoron saa Ikea, tuo lapsiperheiden lauantaiaterioiden pelastaja. Viikonloppuisin paikka on kansoitettu halpojen lihapulla-ranskalaisten perässä saapuvilla perheillä. Mutta minun vinkkini onkin arkipäivien illat, varmaan päivätkin. Silloin on usein rauhallista eli tyhmyys ei pääse niin pahasti tiivistymään joukossa. Plussaa Ikealle lastenparkista, jonne yli kolmevuotiaat voi nakata vajaaksi tunniksi kerrallaan. Lapsilta desifioidaan kädet ja naperot saavat leimat käteensä, samoin vanhemmat. Leimaa vastaan leikitetyn lapsen voi hakea yläkertaan syömään halpaa lempiruokaa. Lihapullasatsin terveysvaikutuksia saa hilattua hyvin ylöspäin, kun salaattipöydästä löytyy usein porkkanaraastetta. Ja remuaminen voi jatkua ravintolan leikkipisteissä. TV pauhaa ja semikehittäviä palikkaleikkejä on riittävästi. Muita paikan bonuksia on leikkipaikka myös pienimille, pitkät käytävät joita juoksemalla saa imettyä viimeiset mehut ylienergisistä ipanoista sekä toimivat wc-tilat. Meiltä Ikeaan ajaa alle kymmenessä minuutissa, joten tällä on pelastettu monta sadepäivää. Toimii erityisesti niissä perheissä, jossa muksut jäävät helpolla vieraisiin paikkoihin hoitoon. Meillä jää ja huuto tulee siitä, kun taaskaan ei saa jäädä yöksi. Vielä kun ne hoitaisi noita pienempiäkin. Leikkipuolen ilmaisuus ja ruuan edullisuus tosin kompensoituu sillä, että ravintolasta pääsee ulos vain koko alakerran krääsäosaston kiertämällä. Kuka on ikinä päässyt ulos Ikeasta ostamatta edes niitä lautasliinoja?
 
Toinen suositeltava vierailukohde on ABC-asemat. Sellaisia löytyy meidän luota jälleen useampikin alle kymmenen minuutin matkan päästä. Niissä on kohtuullinen sisäkiipeilyteline, toisia muksuja ja yleensä muita leikkipisteitä. Ruokaa naperot saavat aikuisten ateriasta kyytipoikana eikä se isompien lasten ateriakaan paljon maksa. Toimii meillä sekä matkoilla, että äärimmäisen tylsinä kotipäivinä, kun äiti ei jaksa leikittää eikä laittaa ruokaa.
 
Tämä kaupunki tarjoaa toki kaikenmoisia kulttuurihenkisiä keskuksia ja lasten puuhapäiviä. Ne ovat tietenkin ihan mainioita, mutta usein vaikeammin saavutettavissa, sidottu tarkemmin kellonaikoihin ja ylikansoitettuja. HopLop on lasten mielestä kingi, mutta yksin kahden lapsen kanssa painajainen, jos yli kolme vee keikkuu katonrajassa ja puolitoistavuotias on singahtamassa pää edellä pomppulinnasta toisella puolella kompleksia. Lisäksi ruokavaihtoehdot ovat kalliita ja hintaan nähden ala-arvoisia. Omia eväitä ei käsittääkseni sallita.  Siksi meikäläinen hyödyntää tämmöisiä toppahousukansan maanläheisiä vaihtoehtoja. Pääasia on , että lapset tykkäävät.

Halvat huvit oli eilen Ykkösellä ja Aviomiehelläkin. Nukuttaessani Kakkosta he taiteilivat äidille yllätykseksi tietokoneen karvalakkiohjelmalla Paintilla kuvan. Se on omakuvani. Jos vihreissä verkkareissa hengaava vaaleanpunasilmälasinen golf-aktiivi on heidän käsityksensä äidistä/vaimosta, en tiedä kenen tulkinta on pahiten pielessä. Ykkönen totesi lisäksi, että ”äiti näyttää ihan mummolta” ja mies oli ystävällisesti piirtänyt kuvaan myös rypyt. Pitäisiköhän katsoa vähän useammin peiliin.. Liikuttavaa silti.

 

Ps. Niinhän siinä sitten kävi, että olen saamassa asiani (taas) solmuun. Menin sorkkimään kepillä jäätä ja pääsin haastatteluun sinne Vielä Mukavampaan Työpaikkaan. Se on huomenna ja startti Startti Ihan Hyvässä Työpaikassa olisi maanantaina. Sopimusta en ole allekirjoittanut.. I might be in serious trouble. 
 

 

 

8 kommenttia:

  1. Me on käyty ajankuluksi mm. tossa Jätkäsaaren Verkkokaupassa, siellä on kattoterassilla hävittäjä ja sisällä leluosastolla iso Brio-junaleikkipaikka. Riittää hyvin ohjelmaksi eikä maksa mitään. Ikeasta piti sanomani, että mä oon todistetusti kerran käynyt ostamatta mitään - iski nimittäin niin kamala migreeni, että juoksin vaan oksennusta pidätellen autoon voihkimaan. Miesparka jäi yksin syöttämään lapsille lihapullia. Ja luoja että kirosin silloin sitä, että ulos ei pääse suorinta reittiä, vaikka ainakin Espoossa siellä jonkinlainen "oikoreitti" muka onkin. (Ja kyseessä oli siis elämäni ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen migreenikohtaus, siksi en osannut lähteä heti kotiin, kun silmissä alkoi näkyä salamakuvioita.)

    Mut hei hieno homma se haastattelukutsu, vaikka vähän kenkku ajoitus toki! Voit nyt kuitenkin jo onnitella itseäsi siitä, että olet ihan selvästi haluttu henkilö työelämässä. Voihan se olla, että haastattelussa tuleekin sellainen olo, että ei se duuni olekaan sua varten. Sitten ei ainakaan tarvitse miettiä, että olisko sittenkin pitänyt. Toinen vaihtoehto on toki se, että paikan vetovoima vaan vahvistuu ja vieläpä näyttää siltä, että siellä oltais innokkaita valitsemaan sut - sitten onkin tietysti vähän hankalampi tilanne. Mä yritän ton kaltaisissa tilanteissa ajatella, että kyse on kuitenkin mun elämästä enkä ole mitään velkaa yhdellekään työnantajalle, mutta ei se kyllä poista sitä, että päänvaivaa siitä aiheutuu. Mut niin kauan kuin nimiä ei oo paperissa, niin kaikki on auki, ja sitä paitsi koeaikahan on molemminpuolinen. Jään jännityksellä seuraamaan, mitä tapahtuu ja peukuttelen täältä kovasti, että kaikki ovat lopulta tyytyväisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut jotenkin hauska huomata, että ihan kummalliset (ja yleensä tylsät) paikat on kivoja lasten kannalta. Just Prismat ja muut ostoshelvetit etunenässä. P.O.P:n liikkeet junaratoineen on tietysti suunniteltu kaikista pirullisimmin, kun lapsi on uppoutunut junahommiin, voi äiti "vähän" shopata.

      Toi haastatteluhomma on tosi kinkkinen. Mietin jo peruvani sen. Mutta selkeästi paikkaan tällä sorkkimisella yt-prosessissa kolhiintunutta työitsetuntoa. Kyllä mä tiedän, etten ikinä voisi tehdä tässä vaiheessa ohareita jo sovittuun paikkaan. Ei vaan antaisia joku moraalin tapainen myöten, vaikka se kuinka on perusteltua omista lähtökohdista. Plus enhän mä nyt automaattisesti tätä toista duunia ole saamassa :)

      Uskon, että kaikki ovat lopulta tyytyväisiä..

      Poista
  2. Ikea on huippu! Ja paikallisen ison ostoskeskuksen ilmainen leikkipaikka.

    Me asutaan pääkaupunkiseudulla ja käydään joskus ihan huviksemme ajelemassa ratikoilla ja metrolla, poika tykkää ihan hulluna. Koko perheen voimin kun mennään, toinen aikuinen pääsee rattaiden kanssa ilmaiseksi. Ja jos oikein hyvä tuuri käy, poika nukkuu vaunuissa päikkärit ja me miehen kanssa päästään syömään.

    Mä olen vähän sellainen sosiaalinen eläin, ja mammakaveriverkosto on laaja. Niinpä sadepäivät yms. saadaan usein kyläiltyä naapureiden tai tuttujen luona. Ja nykyään - luojalle ylistys - poika rakastaa Muumeja. Saattaa istua tunninkin sohvalla ihan hiljaa ja katsella telkkaria. Kasvatuksellisesti arveluttavaa mutta ihan parasta äidin näkökulmasta.

    Tsemppiä työkuvioihin! Odotan kiinnostuneena postausta uusimmista käänteistä.

    VastaaPoista
  3. Tuo ajelu on myös huippua. Ratikka kuulostaa vieläkin kivemmalta kuin bussi, jolla täällä välillä huristellaan.

    Oma mammaverkosto on musta ehdoton juttu juuri tuossa kyläilymielessä. Komppaan ehdottomasti juuri sellaisia ennemmin kuin aiktaulutettuja kerhoja.

    Meillä telkkari on menettänyt jotenkin hohtonsa. Kumpikaan ei jaksa tuijottaa isolta ruudulta mitään pitkään vaan alkaa touhuta leikkejä. Mutta annas kun edessä on ipad ja Ylen lasten valikoima..

    Työkuvioista tulossa jotakin (ja paljonkin ajatuksia) kun tältä täysipäiväiseltä työnteolta ehdin :)

    VastaaPoista
  4. Mäkin fanitan tietyissä tilanteissa abc:tä, vaikka sitä ei sais kai ääneen sanoakaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä tutustua lasten kautta näihin elämän pimeisiin puoliin :D

      Poista
  5. Pelaatko sä golfia? Mielikuvat rapisi nyt kyllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, nyt oliskin hyvä tietää, millaisia ne mielikuvat on ollut! Olen kiukkuisen kriittinen ja väsynyt entinen kolmen vuoden kotiäiti, joka ajaa Volvolla, asuu paritalossa ja pelaa myös golfia :) I'm sorry. Niin keskiluokkaista kuin vain voi olla : )

      Poista