Taistelutoverit

Olin jo kirjoittamasssa eilen sellaista hormoonihuuruiluun verrattavaa rakkaudentunnustusta näistä kahdesta apinaisesta. Tiivistettynä sanoma olisi ollut se, että meillä on ihan mahtavat mukulat ja niistä on muotoutumassa mahtava tiimi. Ja että teillä muilla on varmasti ihan kivoja lapsia, mutta että nämä meidän lapset ne vasta..

Sitten tuli viime yö, jolloin Ykkönen raastoi painajaistensa keskellä äidiltä päänahkaa irti useaan otteeseen ja kävi vaativan sävyistä monologia juuri niinä hetkinä, kun Kakkonen ei huutanut ”äitiii-ä”  viereisestä huoneesta kitapurjeet heiluen. Ja sehän muuten huusi. Yön perusteella olisin halunnut todeta, että mikään ei ole niin vittumaista kuin väsymys. Se lienee todettu jo tsiljoonaan kertaan, mutta totean sen vieläkin. Väsymyksessä ei ole mitään hauskaa eikä siitä saa revittyä edes mitään kovin sarkastista. Väsyneenä minusta tulee itseni irvikuva, juuri sellainen, jollainen en kenellekään tässä perheessä haluaisi olla. Nice to meet new me!

Sellaisissa merkeissä lähti tämä aamu sujumaan. Kiitin työvelvoitevapaata irtisanomisaikaani, että saan lykätä lapset muutamaksi tunniksi tarhaan ja keskittyä porfolion tekemiseen ja ehkä siinä sivussa edes vartin päiväuniin. Kunnes Kakkonen laattasi lähtöminuutilla ympäri eteistä. Toki myös oman toppapukunsa sisään. Onneksi on vielä alet, jos haju jää.

Voinkin taas kirjoittaa sairastamisesta, joka tässä muodossa peittoaa väsymyksen. Voin jo nyt aamupäivän session jälkeen todeta, että vatsatauteja oksennusversioina meillä ei oikeastaan ole ollutkaan. Joten”hauska” tutustua herra Noro. Näyttää vievän mehut pienimmästä aika tehokkaasti. Onneksi lohtuna on eko-muumi, joka on imenyt itseensä jo edellisen flunssan veriyskökset, kuolatun suklaan ja nyt myös tätä uutta ödööriä. Kenen vitsi on ollut kehittää pehmeäpuuvillainen muumi, jota ei voi pestä!! Tilasin Ellokselta jo kaksi varaversiota, täytyy vissiin tilata koko varasto. Tätä Emmi-muumia ilman kun ei voi Kakkonen elää. Voittaa usein jopa äidin.



Riskialtis nukkumisalusta norossa..



Millä todennäköisyydellä muuten noronen on huomenna minussa, kun klo 15 pitäisi olla parhaimmillani Oikein Hyvän Työpaikan toisella haastattelukierroksella. Veikkaan, että todennäköisyys on noin 112 %.

Erittäin hanurista vallitsevat olosuhteet ovat myös siksi, että ylihuomenna pitäisi viettää Ykkösen kolme vee -kekkereitä, mutta ei liene eettistä järjestää juhlia, jos bonuksena on kaikille hutera maha. Neiti tulee olemaan erittäiin pettynyt, koska hän on vasta alkanut oppia, mitä nämä erilaiset juhlat oikein tarkoittavatkaan.

Vaan ei auta. Näillä mennään.

Ps. Otan kiitollisena vastaan kokemukseen perustuvaa knoppitietoa kodin inhimillisenä pitämisestä, hajuhaittojen minimoimisesta ja lapsiystävällisten oksennusolosuhteiden järjestämisestä. Reilun vuotiaan kiikuttaminen pöntön reunalle kakomaan ei ollut ehkä loppuun asti harkittu teko.

Meillä on tosiaan sairastettu yhtä jos toista, mutta tämän laajuinen kodin irtaimiston tuhoaminen ei olekaan meitä vielä koskenut. Ripulia on helpompi hallita.