Maksettua ja maksamatonta tuoteturinaa

Kun juoksu ei tällä viikolla maita eikä kunto tunnu kohoavan, en raportoi suorituksistani pakkoharrastamisen rintamalla. No ei se sitä oikeasti ole, kun lenkille pääsee ja alkujärkytys on kaikonnut. Mutta ei niin mukavaa kuin vaikkapa viime viikon flown aikaan.

Me juoksivat mutsit olemme juoksemisen ohella sitoutuneet näihin pienimuotoisiin kaupallisiin koukeroihin eli sponsoreihin ja heidän mainitsemiseensa. Siksi aion kirjoittaa nyt leivästä.

Kuulun itse kategoriaan ”leipä miehen naisen tiellä pitää”. Saman hiilihydraattihimon tuntuvat perineen Ykkönen ja Kakkonen. Leipä ei ole vain leipää vaan sen suhteen olen paljon kriittisempi kuin monen muun ruoka-aineen. Leivän pitää olla aina tuoretta ja pehmeää. Heittelen surutta kuivettuneita, vaikka muuten ihan syömäkelpoisia, leipiä roskiin. Anteeksi. Leipää pitää olla aina kaapissa ja useita versioita. Eihän sitä tiedä, onko tänään ruikkari- vai kauraleipäpäivä. Leivällä voi korvata aterian (myös lapsen) ja se on aina varma eväs. Minusta koskaan tulisi karppaajaa, koska en voi elää ilman Perheleipureiden Makupaloja enkä Stockmannin oliivileipää. Lasten suosikkileipä on Pågenin Oivallus kuitupalat, joten tästä saankin todella luontevan aasinsillan sponsoriimme.

Maistuis varmaan sullekin.

Pågenin Oivallus kuitupalat ovat siitä merkillinen leipälaji, että ne näyttävät ja maistuvat ravintoköyhältä pullamössöltä ja kuitenkin niissä on 7 % kuitua. Toinen suosikkimme, joka ei valitettavasti kuulunut juoksevien mutsien pakettiin, on Limpukka. Juurikin niin pehmeä ruisleipä (tai ehkä ruisleivän tapainen leipä lienee totuus), että se uppoaa ipanoihin kuin häkä. Täydellistä maksamakkaran kanssa. Vaikka vannon periaatteellisesti ruisleivän nimeen, nämä välillä edelleen valitettavan ruokakriittiset ipanat eivät täysjyväruisleipää syö kuin korkeintaan leivontapäivän pehmeänä. Leipä ei saa herra ja neiti herkkäsuulle olla kovaa, mutta näkkileipä on leipääkin parempaa herkkua. Jälleen yksi lasten logiikan mysteeri.

Jonkinlaisena pohdintana esittäisin (saako sponsorituotteisiin liittää arviointia/kritiikkä blogissa, uups) kysymyksen leivän säilyvyydestä. Pågenin leivät säilyvät merkillisen pitkään. Niissä on aika paljon ainesosia, juuri sellaisia, joista ei nyt ihan tiedä, ovatko ne luonnon tuotoksia vai lisäaineita. Anteeksi puutteellinen perehtymiseni aiheeseen. Paradoksi tulee siitä, että leivän pitäisi olla minusta mahdollisimman yksinkertaista, vähistä raaka-aineista tehtyä ruokaa ilman turhia lisäaineita. Sellaista leipää kun pystyy lähileipomoiden tuotteet huomioiden tekemään. Kuitenkin lapsiperhearjessa on tosi kiva, että leipä säilyy oikeasti pehmeänä ja syöntikypsänä sen viikon, millaisia ovat taas Pågenin leivät. Onneksi on kaikenlaisia vaihtoehtoja. Mahtavaa on kuitenkin se, että pakkasessa on edelleen normaalia  enemmän purtavaa, eikä lähi-Siwan ovea tarvitse rynkyttää klo 23 aamupalaleivän loppumisen pelossa.
 



Pinkki on pop.

Sitten se toinen tuoteturina
Olen löytänyt tuotteen joka ratkaisee tyttölapsen pidentyvien hiusten aiheuttamat ongelmat. Ainakin meillä tukan kampaus muistuttaa kidutustilannetta. Ykkönen osaa sen myös verbaalisesti sellaiseksi rinnastaa. Ja sitten ongelmaan löytyi ratkaisu - Tangle Teezer.
Tämä on taas varmaan ollut joku yleisessä äititiedossa ikiaikojen ollut ongelmanratkaisin, mutta meille”laitteen” erinomaisuus paljastui vasta nyt,kun saimme sellaisen Lontoon tuliaisina.

Kas näin se toimii. Otetaan yksi kappale tämmöisiä hevosen sukaa muistuttavia vempeleitä ja kammataan lapsen tukka ilman että hän huomaakaan.  Ykkösestä on myös hauska olla äidin heppa. Tuli yhteinen leikki kaupan päälle. Kiitos teille hyvä tuotekehittäjä.