Joskus inspiraation lähteitä ilmaantuu odottamattomista paikoista. Tämän illan positiivisen yllätyksen tarjoili uusin Me Naiset, jonka kaikki kirjavinkit ovat kuin minulle räätälöityjä. Yleensä tältä palstalta löytää paljon viihteellisempää kamaa.
Aion lukea nämä kaikki, koska jokainen niistä liittyy tähän kuukausia omassa päässä jatkuneeseen vatulointiin. Mitä minä haluan oikeasti olla ja tehdä. Äiti ja vaimo -sektorit ovat kohtuullisesti juuri nyt hanskassa (oma käsitys, saattaa poiketa kohderyhmien versiosta), joten olisihan se omituista, jos tässä ei olisi joku muutosprojekti muhimassa tämän kaiken työpyörityksen vuoksi.
Hankintalistalle pääsevät:
- Facebookin operatiivisen johtajan Sheryl Sandbergin Lean in - naiset ja menestymisen taito. Tai en minä tiedä, tarvitseeko tätä enää edes lukea, jos lehteenkin on nostettu kolme ilmeisen keskeistä teesiä. Pikän tähtäimen unelma, jonka ei tarvitse olla täsmällinen eikä realistinen. Puolitoistavuotissuunnitelma, mitä haluat oppia, miten työyhteisösi voisi kehittyä. Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä - Unohda status. Jos uusi työ pienemmällä palkalla ja alemmissa tehtävissä tekee onnelliseksi, se vie myös eteenpäin. Touché.
- Tiina Torpan Yksin työskentelevän opas. Hmmm, mahdollisesti tärkeitä vastauksia omien pelkojen voittamiseen.
- Lauri Järvilehdon Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan. Tuleekohan kirjan mukana joku takuu?
Uskon kaksikon McCoyn lanseeraamaan mottoon: "Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen." Uskon, että liikkeelle lähtenyt ajatusprosessi johtaa aina jonnekin, jos sille antaa mahdollisuuden. Muutoksia tapahtuu kun niihin on valmis. Tai ne mitään itsestään tapahdu, ne on itse tehtävä. Uskottelen itselleni, että minun piti kiinnittää huomio juuri näihin kirjoihin, että niistä löytyy jotakin tähän hetkeen tarpeellista ja oikeaan suuntaan ohjaavaa. Om vaan ja herran haltuun. Toki tulkinta voi mennä myös pahasti metsään, koska haluan mahdollisesti tulkita asioita tietyllä tapaa. Ajattelun riskejä.
Vaikka nämä ovat juuri nyt minulle kuin nenä päähän, tällä suunnan etsimisen saralla taitaa olla joku buumi, siitä on havaintoja myös blogimaailmassa. Tosin sekin lienee vaihtoehto, että Aviomies on kyllästynyt meikäläisen lätinöihin, ja hän on liittänyt lehteen irtosivun. Jos pikkurouva vaikka ymmärtäisi tehdä asioille jotakin eikä vain marista. Vihje se on sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti