A-luokan äitimoka

Hain tänään ipanoita tarhasta. Satoi kaatamalla. Isommat eli Ykkösen ryhmä oli jo ulkona vesileikeissä. Pienemmät olivat vielä sisällä. Löysin Ykkösen rännin alta lappamasta vettä soppakulhoon lempiystävänsä kanssa yltä päältä kumitettuna ja sadetakin huppu syvällä päässä.

Halasin ja seurailin hetken leikkejä. Kyselin päivästä. Totesin, että nyt on aika lähteä hakemaan Kakkonen sisältä ja nappasin neitiä kädestä. Ykkösen luottohoitaja tuli hymyillen kertomaan päivän kuulumisia ja totesi, että Ykkönen on oppinut hyppäämään jumppasalissa liikkuvalta köydeltä patjalle ja että halusinko mennä kysymään neidiltä aiheesta lisää ja samalla päästää Marian jatkamaan leikkejään..

What! Katse ylös ja katse lapseen, sen hupun toiselle puolelle. Ja kas, siinähän oli meikäläisellä napakassa otteessa väärä lapsi. Oma tuli viereiseltä ränniltä käden ojossa samanlainen sadetakki huppu syvällä päässä, samanlaiset vaaleat hiukset hupun alta tupruten ja samanlaiset harmaat sadehanskat kädessä. Kaikkia nauratti ja yhtä hävetti. Tädit saivat taas vähän kahvipöytäkeskusteluun pureskeltavaa. Ne vanhemmat on sitten..

Vaadin lapsille pelipaitojen nimikoinnin tapaista merkkausta sadepäivinä, miksei muulloinkin.