Välikausi ja juoksua väliin

Ensin välikausi.

Koska aika on edelleen kortilla ja mies maailmalla, kirjoitan kaksi arkistakin arkisempaa asiaa yhteen. Asiaa olisi kyllä päässä parisuhteesta, identiteettikriisistä (kolmen ja neljänkympin kriisit samassa), edelleen jatkuvasta entisestä monimutkaisemmasta yt-sopan lakiprosessista ja uhmaikäisestä puolitoistavuotiaasta, mutta kun en ehdi. Pitäisiköhän kirjoittaa ajanhallinnasta. Olen päättänyt, että en saa koskea mihinkään tietokoneeseen tai yhteydenpitoon liittyvään välineeseen klo 23 jälkeen, joten so long surffailu ja bloggailu. Uni ajaa nyt edelle.

Mutta miten se välikausi (normaalisti sitä kai kutsuttaisiin kevääksi) taas yllätti. Mielessä oli kyllä tehdä inventaario ja hankintalista ajoissa, mutta homma jäi. Kun aloin pörrätä ennen Lapin lomaa tutuissa verkkokaupoissa, en löytänyt mistään mitään kivaa kummallekaan. Tai löysin kyllä kivoja vaihtoehtoja, mutta kokoja ei sitten ollutkaan. Milloin ne vaatteet olisi netistä pitänyt tilata, että kokoja olisi löytynyt? En löytänyt mitään myöskään niiltä muutamalta kirppikseltä, jossa ehdin pyörähtämään. Eikä kukaan tällä kertaa päätynyt kierrättämäänkään meille mitään.

Lisäksi olen moodissa, jossa kaikki aikaisemmin hauskat lastenvaateasiat kuten sopivien kokonaisuuksien hakeminen, teknisten tietojen vehtaus ja lopulta onnistuneen tilauksen odottelu ovat muuttuneet pakkopullaksi. Juuri tällä hetkellä on aika lailla ihan sama, mitä noilla ipanoilla om päällä, kunhan se ei ole väreiltään liian kirkuvaa ja sekamelskaista ja se pitää ne kuivina ja lämpiminä. En olisi uskonut tätäkään sanovani, mutta olen menettänyt suurimman kiinnostukseni lastenvaatteisiin ja erityisesti eri merkkien vehtaamiseen. Tällä hetkellä kaksi kertaa vuodessa uusittavat ulkoromppeet ja kengät kahdelle erikokoiselle, eri sävyiselle ja eri tarpeiselle ipanalle on lähinnä rasite. Tai ei olisi, jos nettishoppailu ei veisi päiväkausia tai kaupungissa olisi helposti koluttavissa pari kauppaa, jossa olisi valikoimaa ja kokoja. Ongelma onkin ehkä enemmän logistinin. Oli miten oli, uutta ne kuitenkin tarvitsisivat, koska Kakkonen on humahtanut syksystä kaksi kokoa vaatteissa, kengissä kolme!

Mutta sellaiset vaatteet, joita ei juuri sillä hetkellä ovat aina ihania, kuten tosi tarpeelliset kesähepenet. Samoin nettikaupoissa roikkuminen vaan fiilistellen on paljon mukavampaa kuin etsiminen tarpeeseen. Niin ja huuto.netissä tai muissa kirpparipaikoissa en ehdi notkumaan niin, että saisin haluamani tai siis olisin painamassa nappia kaupan sulkeutuessa.

Ratkaisin suurimman osan ongelmasta paluumatkalla Pyhältä. Juna lähti Rovaniemeltä ja koska SantaPark oli kiinni, meillä oli päivä aikaa luuhata kaupungilla. Mikä onkaan parempi tapa tappaa aikaa kun raahata loman loppumisesta ja automatkailusta väsyneet lapset sekä Aviomies kauppakeskukseen hankkimaan lastenvaatteita. Homma oli lähteä lapasesta, mutta onneksi mukana oli rusinoita ja pillimehuja. Aviomiehellekin. Silti ipanat ottivat aikamoisia spurtteja sekä fyysisesti että henkisesti. Mutta homma kannatti. Paikallisesta kauppakeskuksesta löytyi Kakkoselle viime kauden Ticketin iisipalloinen haalari ja hattunen, molemmille vedenpitävät hanskat ja GoreTex-kengät. Ihan hyvä, että Ykköselle ei sitten löytynytkään pukua, koska entinen 92 näytti mahtuvan päälle vielä mainiosti.

Ykkösen hankintaa rajoitti muuten eniten se, että 98 cm ulkovaatteita ei monikaan paikka ilmeisesti myy takki-housu –yhdistelminä vaan sen kokoiselle tarjotaan vielä haalaria. Paitsi Reima, mutta moni kuosi oli niin kasarineonia, että kiitos ei. Nyt hankintalistalla on vielä jonkun sortin Windfleecet, jotka ovat meikäläisen suosikkilistan kärjessä. Lämpimät ja mukavat moneen menoon. Niissä taas Reimalla näyttää olevan kivan raikkaat raitakuosit. Anteeksi myös seuraava visuaalinen tuotemainonta, mutta minäkin olen kuullut, että blogissa on hyvä olla kuvia :)

Näitä pari kiitos.



Aion kehua Reimaa vielä vähän, ihan ilman sitoumuksia. Olen nimittäin ajatellut aikaisemmin, että teknisestä laadustaan huolimatta Reiman kuosit ulkovaatteissa ovat ihan hanurista, jotenkin juntteja. Siltä homma näyttää Reimaa myyvissä kaupoissakin. Ilmeisesti suomalainen ostaja haluaa pääosin kukertavaa, koska sitä on jälleenmyyjien tarjonta?  Mutta Reiman omassa webbishopissa on hillitön määrä kivan yksinkertaisia ja värisiä vaihtoehtoja. Samoin webbikauppa on toimiva ja selkeä. Noiden fleecejen lisäksi myös monia takkeja yksivärisinä tai riittävän yksinkertaisilla kuoseilla.  Ei se merkkinä nyt silti vielä top kolmoseen yllä, vaikka mielelläni kotimaista liputtaisinkin. Sanoinkos tuolla aikaisemmin, että merkillä ei muka ole väliä..

Noin, nyt kun kamppeet on taas kunnossa, niitä pitäisi osata käyttää. Mitä tuonne aamulla nollaan, iltapäivällä reippaasti plussakeliin laitetaan? Pelkillä toppahaalareilla ipanat ovat iltapäivällä kuumuudesta huutavia kekäleitä. Mutta välikausihaalari taas tuntuu liian kylmältä aamuisin,v aikka alla olisikin villaa tai fleeceä. Päiväkodin pihan viemärit eivät ilmeisesti tällä hetkellä vedä ja pihan lammikko on syvyydeltään noin 40 cm, joten ainakaan pienimmät lapset eivät edes pääse ulos. Onneksi, ettei kädettömyyteni vaatettajana paljastu.

---

Sitten juoksu. 

Olen yksinhuoltajavaiheessa, mies on loman jälkeen kokoustanut ja päivystänyt illat ja lopulta hän siirtyi tänään sujuvasti viideksi vuorokaudeksi Lontooseen. Ei tarvitse hirveästi miettiä juoksemista tai edes omien ajatusten ajattelemista.

Tavoitteeni on kuitenkin juosta kolme lenkkiä viikossa. Eilen juoksin ysiltä, mikä lienee jatkossakin todennäköisin aika. Seuraavaksi pääsen lenkille sunnuntai-iltana, kun anoppi ja appiukko pääsevät toivottavasti avuksi. Suurin haasteeni tehtävän suorittamisessa on siis aika, ei niinkään itse suoritus.

Tällä hetkellä minulle on vakiintunut kaksi lenkkiä, 5 ja 6,5 km. Ne ovat reittejä, jossa kierretään järvi tai muu vastaava maastoeste, jonka poikki ei voi oikaista vaikkei homma huvittaisi. Hakusessa on vielä sopivan reitin löytäminen vähintään 8 km:n pyräykselle.

Itse juoksu sujuu näillä peruslenkeillä hyvin. Sykkeet hakkaavat alussa, mutta lenkin mittaan saan tasattua vauhdin sinne pk-tasolle. Jostain syystä syke asettuu matalammalle vasta noin vartin juoksun jälkeen, vaikka vauhti olisi koko ajan sama - hidas. Kun meikäläisellä syke on noin 130-135  juoksuvauhtini on aika tasan 8 km/h. Tällä vauhdilla lupaan tikuttaa jo nyt sen kympin. Olisi tietysti ihan kiva jaksaa kuitenkin vähän kovemmilla sykkeillä koko matka, siis jopa vähän nopeampaa. Olenkohan opportunisti?

Huvittavaa meikäläisen juoksemisessa on se, että tavaraa on matkassa paljon. iPod nano, sykemittari ja puhelin sportstrackeriä varten. Niitä sitten vehtaan vuorotellen, joten hommassahan on pääasiassa tekniikka, ei juoksu. Olen kuitenkin tyyppiä, jota sekä sykkeiden että sportstrackerin loputtoman datan vertailu motivoi. Teen spurtteja ja testaan nopeuksia ja nopeuden vaikutusta sykkeeseen. Hidastelen ja seuraan, kuinka nopeasti syke laskee. Kiehtovaa!

En ole saanut siirrettyä musaa uuteen puhelimeen, joten viihdyke tarvitaan toistaiseksi toisessa paketissa. Äänikirjojen kuuntelu houkuttaisi kyllä, mutta parhaat appsit taitaa niissä olla iPhoneen. Siirryin takaisin nokialaiseen ja en ole ehtinyt selvittää, löytyykö tähän värkkiin joku lukuversio tai saako sinne mitään järjellistä kuunneltavaa. Toisaalta ehkä ihan tärkeintä olisi välillä käydä lenkillä ilman mitään em. lisäkkeitä ja keskittyä vaan juoksemiseen ja omiin ajatuksiin.

Mutsien kymppiläisille on muuten varmistunut mukavia sponsoreita, jotka ansaitsevat myös tulla mainituksi – vähintäänkin uskalluksestaan tukea ei niin tavallista treeniporukkaa. Meikäläiselle tämä sponssimaailma blogissa on ihan uusi, joten taidan ensin opetella vähän etikettiä, miten aiheita olisi hyvä esitellä. Lista yhteistyökumppaneista löytyy kuitenkin jo nyt välilehdeltä Mutsien kymppi.