Pienten lasten äidin työssäkäynti ei ole viikon kokemukseni mukaan aivan ongelmatonta. Tänään on Kakkosen ripulipäivä nro 15. Kyseessä ei ole mikään ”vatsa vähän pulputtaa” -ripuli, vaan 5-8 kertaa päivässä vaatteiden läpi pursuava jäteliemi. Että valskaa ne ylivuotoaltaat täälläkin. Lääkäri totesi jo maanantaina, että poika alkaa olla laihan puoleinen kun vatsanahasta ei tohdi enää kiinni saada. Tänään Kakkonen oli myös tasaisen pilkullinen ja yskä kuulostaa terminaalivaiheen keuhkosyöpäpotilaan raakkumiselta (anteeksi mauton rinnastukseni). Pitäisiköhän oikeasti huolestua? (lue: olen helvetin huolissani äidin pienestä nakin palasesta) Aika putkeen meni tämä päiväkotiin totuttautuminen. Minne ei olla sitten tutustuttu eikä totuttauduttu.
Lääkäri oli myös sitä mieltä, että ennen kolmen viikon ripulointia ei tehdä ja tutkita mitään, kun poika kerran on virkeä ja juo ja syö jotain. Juu, varmaan niin, mutta käytännössä me tässä laihdutamme ja kuihdutamme muutenkin hoikkaa poikaa olemattomiin. Olisi kiva pystyä puuttumaan tilanteeseen ennen sairaalan tippaletkua. Ostin eilen jopa laktoositonta suklaata, jos edes joku energiapommin murunen imeytyisi.
Minä kun luulin 7.11 postauksen tunnelmien olleen
sairastamismaksimi. I was so
wrong! Onkohan joku joskus kuullut yksiveestä, jolla on ollut tätä
pidempi ripuli?
Vaan mitä tekee huolestunut äiti. Menee töihin! Ja nauttii, koska täällä on järjettömän helppoa olla erityisesti tähän viime aikojenpäivienviikkojen rumbaan verrattuna. Rauhallista ja kovin aikuismaista, vaikka
huono omatunto moukaroi pajavasaralla. Huomenna palaan sitten ruotuun ja jään määrittelemättömälle
lapsen sairauden hoitolomalle (työajan seurantaohjelmassa koodi on tällä ”osuvalla”
termillä). Johan tässä tulikin oltua.
Ykkönen on samassa läpivirtausjamassa, mutta osoittaa
jo sentään jotain itsensä kuivattamisen merkkejä. Hän odottaa tarhaan pääsyä
kuin kuuta nousevaa. Niin minäkin.
Jos jotain hyvää, niin äiti sai itsetuntoboostia. Hakemani työpaikka nro 3 ilmoitti “You
are among the top candidates for the position”. Yli 200 hakijan
joukosta! Kyllähän tässä tilanteessa on helppo lähteä vakuuttamaan, että
täysillä olen hommassa mukana ja tilanne uuden työpaikan vastaanottamiseen on
mitä parhain. 
Eipä ole herkkua tuo sairastelu! Olisin varmaan itsekin huolesta soikeana... Juuri postasin omista töihinpaluutunnelmista, mutta nämä sairastelut on kieltämättä sellainen juttu, joihin on hankala varautua. Olen myös miettinyt, että miten terve lapsen pitää olla, että hänet voi viedä takaisin tarhaan. Minun poika (myös 1 v) on nyt kohta 2 viikkoa ollut flunssassa. Ei kuumetta, mutta kova yskä. KOtona ollessa tämä ei ole sen suurempi ongelma, mutta mites töihin palatessa. Ei kai tämmöisen takia voi olla 2 vk pois töistä, kun poika on kuitenkin reipas ja leikkiväinen, mutta yskii vain öisin kovasti.
VastaaPoistaTsemppiä joka tapauksessa sulle!
Kiitos tsempityksestä. olen yrittänyt vastata tähän jo monta kertaa, mutta ne tabletit..
VastaaPoistaTässä töihinpaluussa on entisestään korostunut tukiverkoston tärkeys. Joka meillä on kotipaikkakunnalla ihan hanurista.
Päikyssä näkee yllättävänkin sairaita lapsia, sellaisia, joita en itse siinä tilassa veisi. Pelkkä yskä ei varmaan ole este. Pienikin lämpö ja voimattomuus taas varmaa on. Mutta saas nähdä, muuttuuko mieli oikeasti ja kynnys jäädä kotiin kasvaa. En siis tarkoita, että sairas lapsi pitäisi viedä tarhaan vaan sitä, että me on pidetty kotona tähän mennessä tyyliin yhdestäkin aivastuksesta..
Täällä yksi trelainen oksu- ja ripulirumban keskelle joutunut kohtalotoveriäiti. Meille yrjöää ja ripuloi koko sakki - minä, mies ja kaksi muksua 3v ja 7kk. Huh sentään, niin rajuoireinen tauti, etten muista koskaan sairastaneeni. Ilmeisesti esikoisen tarhasta putkahti meille tää tauti. Joten todellakin osaan kuvitella tilanteesi yksin tän shown keskellä - huh sentään. Kauanko teidän oksentelu kesti? Ripuli jatkuu edelleen? Ite olin jo 12 olsentamatta mutta lähdin uudelle kierrokselle. Tää olotila on hirveempi kuin synnytys konsanaan...tsemppiä!!
VastaaPoista12 h oksentamatta piti sanomani. Mikähän lie pöpö nyt riehuu...
VastaaPoistaMiten ihmeessä multa on mennyt sun kommentti ihan ohi. Toivottavasti siellä on mennyt tauti ohi. Oksentaminen on vielä vielä vielä kurjempaa kuin ripuli. Varsinkin kun ainakin meillä lapset on laatannut minne vaan sohvasta auton turvaistuimeen.
PoistaMeillä tauti loppui lopulta 22 päivän ripulin jälkeen. Voin kertoa, että oli muuten ralli, jonka en toivo toistuvan. Onkohan saatu samasta tarhasta pöpöt :) Ja nyt sitten povataan jotakin super-noro-sumaa. Auts. Pitäisi varmaan jäädä kotiin karanteeniin..