Utopia nimeltä oma aika

Neljättä päivää ripulistudiota neljän seinän sisällä pitäessä sain eilen hysteerisen ”munelämäontässäparissaneliössäenkäsaaedestätätoimimaan” -kohtauksen, Aviomies passitti minut itkevänä pimeään lenkille.

Tuli niillä pimeillä poluilla mietittyä vähän perhearjessa jaksamista. Että miten sitä tosiaan jaksaa kotiäitinä tai pian kodin päälle töissä, kun tarvitsevuus kahdella näin pienellä lapsella on 24/7 ja edes omille ajatuksille tai minkään kotiaskareen rauhassa tekemiselle ei ole tilaa. Kovin usein. Että aika kortilla on tuo oma aika. Joka olisi rahtusen tärkeää ihan vaan lapsille täysipäisenä äitinä olemisen kannalta. Tällä vaateella ei ole nyt mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö haluaisi olla tässä tilanteessa, tässä perheessä ja juuri näiden lapsien kanssa.  Että jos joku tattipää nyt ajattelee, ”ei olis pitänyt tehdä lapsia, jos ei jaksa olla niiden kanssa kotona”, niin morjens vaan marttyyri. Siitä valinnasta ei ole nyt kyse, vaan MILLÄ KEINOIN äiti pitää huolta siitä, että nimenomaan jaksaa. Kai se voi tulla burnout mutsillekin ja se olisi huono homma se.

Oma aika on sellainen mystinen ilmiö, jonka tarpeellisuuden kaikki tunnustaa, mutta toteutuspuoli usein ontuu. Ainakin täällä, vaikka kuinka aiheesta jaksan kotona louskottaa. Syitä on monia. En viitsi häipyä aina ovesta kun Aviomies tulee sisään, on ihan kiva tehdä hommia yhdessä. Ja kun se toinenkin tarvitsi sitä omaa aikaa. Meillä ei myöskään ole tukiverkkoa tässä lähettyvillä, spontaani lähteminen vaikka lenkille ei aina onnistu ja suunniteltu lähtö saattaa kariutua yllätykseen. Oma aika on helposti sitä, että vaihdamme lennosta lapsia ovella. Tähän yhtälöön kun sovitetaan miehen työn luonne eli normityön lisäksi noin 8 päivystystä tai iltatyötä/kk myös viikonloppuisin ja minun tuleva työni, jossa on lyhyitä illan tai yliyön työmatkoja kuukausittain, ollaan tilanteessa, jossa iltoja tehdä jotain itse tai yhdessä ei vaan liikaa ole. Eikä aina jaksa, koska väsymisen ja sitä kautta viitsimättömyyden suo on tosi upottava. Olen myös äärettömän huono tekemään mitään omia juttuja kotona muiden ollessa siellä. Hakeudun kuitenkin aina nyhjäämään tuon kolmikon kanssa tai teen itseni tarpeelliseksi jossakin ruokarallissa. Outoa logiikkaa omassa päässä.

Kai minä tässä kapinoin sitäkin, että elämä on juuri nyt aika kapeaa, vaikka henkisesti janoaisin koko elämän skaalaa kylttyyristä järjettömään treenirykäisyyn.

Toinen osa tätä ”äiti lepää ja kerää voimia” -tilitystä on se, että tosi tärkeää on myös ne harvemmat hetket, jolloin voi karata kotoa yöksi ja oikeasti ottaa etäisyyttä ja rentoutua tavalla tai toisella. Olen näissä paljon parempi kuin arjen lyhyissä pyrähdyksissä. Ystävien kanssa on helppo suunnitella yhden yön golf-teatteri-shoppailu-hurvittelu -reissuja lähikaupunkiin tai lähimaahan ja tupata vuorokausi tai kaksi täyteen ohjelmaa. Huono puoli näissä on vaan se, että niiden jälkeen on entistä väsyneempi.

Joten, tämän valituksen myötä olen tullut seuraavaan tulokseen. Seuraavan kerran, kun minulla on omaa aikaa, oma vuorokausi tai jopa kaksi, en sinkoa suuna päänä retkelle ja PYRI pois kotoa, vaan PYSYN kotona ja häädän muut pois.

Tämä aika sisältäisi seuraavia keep it -simple menetelmällä valittuja asioita:

• Rauhallinen runsas aamupala ja lehden luku
• Vetelehtimistä kotona, valokuvien pläräystä ja teettämistä, joku katsomatta jäänyt lempparisarja (tai mikä vaan Jane Austen -aarteista) yöpaidassa
• Suihku ja superrauhallinen itsensä kuntoon laittaminen
• Lounas kaupungilla ja parin lempiputiikin koluaminen, ei sortumista laajempaan kierrokseen
• Iltapäiväunet
• Pitkä juoksulenkki    ja sauna-uinti -maraton paikallisella talviuimareiden saunalla
• Kylmä kuohuviini ja jonkun valmiiksi tekemät sushit
• Valinnan mukaan sohva tai sänky ja pino lukemattomia lehtiä tai joku kesken jääneistä kirjoista
• Oma sänky ja 9 tunnin unet korvatulpat päässä (varmuudeksi) ja puhelin sammutettuna
• Toinen rauhallinen aamupala ja lehden luku

Homma helpottunee, kun ipanat isonee.

Nyt olemme päätyneet ratkaisuun, jossa molemmilla on kaksi kertaa viikossa mahdollisuus tehdä jotain omaa. Lyhyen kaavan mukaan. Suositus liittyy omasta kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen. Ja voihan sen käyttää vaikka rautakaupassa luuhaamiseen, jos siltä tuntuu.

Mutta ettei homma olisi niin yksinkertainen, tarvitaan tietenkin myös yhteistä aikaa. Sitäkin olemme itseasiassa parempia järjestämään kuin omia pieniäkään pyrähdyksiä. Mehän olemme käyneet tänä syksynä jopa kaksi kertaa leffassa. Hyvä meidän tiimi, mutta kun aina ei jaksaisi edes tuota äijää..